Syövän biologiasta on saatu paljon uutta tietoa viimeisten 10–20 vuoden aikana. Tautikirjo laajenee jatkuvasti, kun syöpätyypit pystytään luokittelemaan yhä tarkemmin. Uudet täsmälääkkeet parantavat hoitoa rajatuissa potilasryhmissä, mutta niitä tulee jatkuvasti lisää.
Suomalaisista joka kolmas sairastaa syövän. Yksi yleisimmistä syöpäsairauksista on lymfooma eli imukudossyöpä. Se voi ilmetä imusolmukkeissa tai eri elimissä moninaisin oirein. Joskus imusolmukkeiden suurentumien on ainoa oire, eikä diagnoosin viivästyminen ei ole harvinaista.
30 vuotta sitten lymfoomia tunnettiin yhdeksän, nyt jo 93. Tuolloin lymfoomaan kuoli 80 prosenttia sairastuneista, nyt enää 20–30 prosenttia. Useisiin lymfooman alatyyppeihin on saatu uusia täsmälääkkeitä ja vasta-aineita. Syöpähoitojen haittoja osataan hoitaa entistä paremmin, mikä mahdollistaa myös isommat ja tehokkaammat lääkeannokset.
Myös levinneestä lymfoomasta on kuitenkin usein hyvät mahdollisuudet selvitä, koska sytostaattihoito tehoaa siihen hyvin ja sytostaatit kulkeutuvat kaikkialle elimistöön. Vain aivoihin sytostaattihoitoa on vaikea ulottaa, koska aivoja suojaava veri-aivoeste estää lääkkeen kulkua.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa aivolymfooman hoidossa on käytetty kokeellista BBBD- eli veri-aivoesteen aukaisuhoitoa lupaavin tuloksin. Veri-aivoeste avataan vahvalla sokeriliuoksella, jonka jälkeen lääkkeet voidaan antaa suoraan aivoverenkiertoon. Tätä hoitoa ei anneta missään muualla Euroopassa. Tulosten perusteella se auttaa selvästi vähentämään aivolymfooman uusimista.
Seitsemän prosenttia potilaista kuolee lymfoomaan jo ennen kuin koepalasta on saatu vastaus, joten diagnostiikkaa on syytä aikaistaa. Lymfoomadiagnoosin viivästymisen syihin pureudutaan parhaillaan valtakunnallisessa tutkimuksessa. Tutkimuksessa kartoitetaan hoitopolun kulkua ensioireista lääkärille hakeutumiseen, diagnoosiin ja hoidon aloitukseen.
