Muistin pätkiminen vaivaa toisinaan lähes jokaista. Tavanomaisesti syynä on huonosti nukuttu yö, liiallinen työmäärä tai muuten vain kuormittava elämäntilanne. Naisilla vaihdevuodet voivat oireilla keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmina, mitä ikäkauteen liittyvät uniongelmat herkästi pahentavat.
Jos avaimet tai kännykkä hukkuvat tai työkaverin nimi unohtuu silloin tällöin, ei vielä välttämättä ole syytä huoleen, sanoo muistisairauksiin erikoistunut neurologian erikoislääkäri Anne Koivisto.
– Kun asiat eivät suju entiseen tapaan eivätkä ongelmat korjaannu levolla tai loman aikana, saattaa olla syytä selvittää, mistä ongelmat johtuvat.
Muistisairaudet ovat yleisiä ja niistä puhutaan niin paljon, että monissa tapauksissa ihminen itse tai hänen läheisensä huomaavat herkästi, kun tiedonkäsittelytaidoissa tapahtuu muutoksia. Esimerkiksi niin, että uuden oppiminen hidastuu tai päättelykyky ja tarkkaavaisuus heikentyvät.
Joskus ongelmat ovat hoidettavissa eivätkä välttämättä merkitse etenevää, aivoja rappauttavaa muistisairautta. Esimerkiksi aivovamma tai aivoverenkiertohäiriö voi jättää pysyvän mutta ei-etenevän muutoksen aivoihin.
Sairaus muuttaa ihmistä, vaikka muisti vielä pelaisikin
Anne Koivisto kertoo, että varsinaiset muistisairaudet eli eteneväluonteiset tiedonkäsittelyn häiriöt voivat alkaa hyvin monenlaisilla oireilla.
– Alzheimerin taudin epätyypilliset muodot ja Lewyn kappale -tauti alkavat hahmottamisen häiriöillä. Monesti ihmiset käyvät ensin optikolla tai silmälääkärillä, ja kun lasien vaihtaminen ei auta oletetulla tavalla, aletaan epäillä muita syitä.
Otsalohko-ohimorappeuma saattaa puolestaan muuttaa ihmisen käyttäytymistä aikaisempaa impulsiivisemmaksi ja estottomammaksi. Suunnitelmallisuus katoaa, työt jäävät kesken ja toiminta muuttuu häiriöherkäksi.
– Käyttäytymisen kontrolli häviää, vauhti lisääntyy. Ihminen saattaa sosiaalisissa tilanteissa loukata kommenteillaan toisiaan, vaikka se aikaisemmin ei olisi ollut hänelle tyypillistä.
Oireiden perusteella ensimmäinen epäilys saattaa olla kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja joskus samankaltaiset oireet saattavat olla ihan vain stressiperäisiä.
– Työterveys- ja yleislääkärit saattavat tunnistaa alkavan muistisairauden, varsinkin jos ongelmat eivät häviä loman aikana vaan vähitellen pahenevat.
Alkavaan muistisairauteen voi liittyä monenlaisia muitakin käytösoireita, jotka voivat hämärtää oikean diagnoosin tekemistä, esimerkiksi univaikeudet, masennus, ahdistuneisuus ja levottomuus.
Muistihäiriöt ovat vain osa taudinkuvaa
Muistisairausdiagnoosin saa vuosittain noin 14 500 suomalaista. Puolet muistisairausdiagnooseista tehdään vaiheessa, jossa potilaalla on vasta lieviä tiedon käsittelyn oireita.
Varhaisvaiheessa saatu diagnoosi saattaa tulla yllätyksenä potilaalle, jonka muisti pelaa vielä entiseen malliin. Näitä tapauksia Anne Koivisto kertoo kohdanneensa usein vastaanotolla.
Muistisairaus onkin hänen mukaansa harhaanjohtava nimitys neurokognitiivisille sairauksille eli Alzheimerin taudille ja muille tiedonkäsittelyyn vaikuttaville aivorappeumasairauksille.
– Jokaisella potilaalla muisti heikkenee ennen pitkää, mutta vain reilussa puolessa sairauksista se on ensioire.
Muistisairaus on Koiviston mielestä kuitenkin parempi nimitys kuin dementia, jolla muistisairaudet aikaisemmin tunnettiin.
– Muistisairaudet ovat eteneviä aivorappeumasairauksia, joiden lopputulos on dementia, vähän samaan tapaan kuin sepelvaltimotaudin lopputulos on sydäninfarkti, hän selittää.
Dementiavaiheessa ihmisellä on muistivaikeuksien lisäksi paljon muita oireita, jotka vaikeuttavat arjessa selviytymistä.
Nimitysten muuttuminen kertoo tutkimuksen kehittymisestä: Aikaisemmin sairaudet ehtivät edetä dementiavaiheeseen ennen kuin ne tunnistettiin. Nyt sairaudet on mahdollista tunnistaa ennen kuin ne aiheuttavat päivittäisen toimintakyvyn ongelmia.
Merkkejä etsitään eri puolilta kehoa
Väestön ikääntyessä muistisairaudet yleistyvät maailmanlaajuisesti, ja niitä myös tutkitaan paljon. Varhaisia merkkejä etsitään niin nenän limakalvoilta, verestä, suoliston bakteereista, ulosteesta kuin syljestä.
Anne Koivisto on tutkinut muistisairauksia Itä-Suomen ja Helsingin yliopistoissa, joissa hän toimii neurologian ja muistisairauksien professorina, ja on johtanut esimerkiksi silmiin kohdistunutta tutkimusta.
– Muistisairaudessa silmien liikkeet eivät ole yhtä nopeita kuin terveillä ihmisillä. Silmien liikkeitä rekisteröivällä laitteistolla muutokset voidaan havaita jo varhaisvaiheessa, jolloin toimintakyky ei ole muuttunut.
Silmien liikkeiden ja katseen kohdistamisen seuranta on Koiviston mukaan yksi lupaavista menetelmistä, joita saatetaan vastaisuudessa käyttää apuna muistisairauden diagnosoinnissa.
Jos muistisairauden riskin voisi kartoittaa yhtä helposti esimerkiksi verikokeella, se voitaisiin tehdä omalla terveysasemalla ja ottaa laajempaan käyttöön.
Vaikka tulokset eivät yksin olisi aukottomia, ne tukevat lääkäriä päätöksenteossa.
Tutkimuksissa ollaan menossa sitä kohti, että pystytään kartoittamaan riskiryhmään kuuluvat mutta tiedonkäsittelyltään normaalit ihmiset, ja myös hoitoja kehitetään riskitilaan.
– Jos aktiivinen hoito voitaisiin aloittaa esimerkiksi jo Alzheimerin taudin riskitilassa, taudin etenemistä voitaisiin hidastaa selkeästi ja viivästyttää dementiavaiheen alkua jopa vuosilla.
Anne Koivisto pitää mahdollisena, että muistisairauksissa päästään vielä samaan kuin monen muun kansantaudin hoidossa.
– Aivojen terveyttä voitaisiin mitata erilaisilla laboratoriokokeilla tai testeillä ja seurata samalla tavalla kuin kolesterolia, verenpainetta tai sokeritasapainoa. Realiteetti on, että sydän- ja verisuonitautisairauksien riskitekijöiden siirtäminen siirtää jo nyt dementiatasoisen muistisairauden puhkeamista.
Mitä varhaisemmassa vaiheessa sairaus diagnosoidaan, sitä suuremman hyödyn lääkehoidosta saa. Samalla hoivaresurssia voidaan siirtää niihin potilaisiin, joilla muistisairaus on jo edennyt pitkälle.
Potilaalle varhaisvaiheessa tehty diagnoosi antaa puolestaan arvokkaita lisävuosia ja aikaa valmistautua tulevaan.
