Uusien ruokien pelko eroaa tavallisesta nirsoudesta siinä, että nirso voi maistella ruokaa, mutta huomattuaan, ettei siitä pidä, hän kieltäytyy syömästä sitä enää jatkossa. Uusien ruokien pelosta kärsivä taas ei suostu edes maistamaan, selittää tohtorikoulutettava Heikki Sarin Helsingin yliopistosta.
Uusien ruokien pelkoinen on siis lähtökohtaisesti ennakkoluuloinen: hän kieltäytyy ruuasta jo etukäteen. Pelosta kärsii Sarinin mukaan noin viidennes suomalaisista. Heistä osalla pelko on niin voimakas, että se vaikuttaa merkittävästi ruokavalion monipuolisuuteen.
Uusien ruokien pelko on yleinen erityisesti lapsilla ja vanhuksilla. Lapsilla pelon periytyvää muotoa on Sarinin mukaan vaikea erottaa nirsoudesta, koska lapset vasta totuttelevat uusiin ruokiin ja monipuoliseen ruokavalioon.
– Vanhuksilla taas korostuvat vanhat tavat ja tottumukset. Pelkoa saattaa vahvistaa sekin, että makuaisti heikkenee vanhemmiten. Kun aistihavainto on epävarma, ei välttämättä tee niin mieli kokeilla oudolta näyttäviä tai tuoksuvia ruokia.
Sarin oli mukana tutkimuksessa, jossa Helsingin ja Tarton yliopistojen tutkijat selvittivät, millaisia itsenäisiä vaikutuksia syömiskäyttäytymisellä, ja erityisesti uusien ruokien pelolla, on ruokavalion laatuun, elintapasairauksiin ja niiden riskitekijöihin. Aiheesta on toistaiseksi olemassa vain vähän tutkimustietoa.
Uusien ruokien pelkoa mitattiin syömiskäyttäytymisen kartoittamiseen laaditulla kymmenen kysymyksen kysymyspaneelilla. Tutkimukseen osallistui 2982 iältään 25–75-vuotiasta suomalaista ja 1109 virolaista jotka olivat 18–83-vuotiaita. Tutkimus julkaistiin The American Journal of Clinical Nutrition -lehdessä kesäkuussa.
Terveellisiä ruokia pelätään eniten
Uusien ruokien pelko voi lisätä riskiä sairastua elintapasairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin ja tyypin 2 diabetekseen.
– Uusien ruokien pelko kohdistuu tyypillisesti nimenomaan terveellisiin ruokiin, kuten kalaan ja kasviksiin. Suolaiset ja rasvaiset ruuat maistuvat paremmin, ja ruokavalio on usein yksipuolinen, Heikki Sarin sanoo.
Ihminen on geneettisesti ohjelmoitu pitämään mauista, jotka kertovat ruuan runsaasta energiasisällöstä.
Miksi juuri terveellisiä ruokia pelätään ja epäterveellisiä suositaan? Sarinin mukaan syyt voivat liittyä ainakin osittain ihmislajin evoluutiohistoriaan.
– Ihminen on geneettisesti ohjelmoitu pitämään mauista, jotka kertovat ruuan runsaasta energiasisällöstä. Se on auttanut selviytymään tilanteissa, joissa ruokaa on ollut saatavilla niukasti. Siksi esimerkiksi rasvaan ja sokeriin liittyvät maut koetaan muita miellyttävämpinä, ja ne ovat ehkä uusia ruokia pelkäävällekin muita makuja helpompia hyväksyä.
Uusien ruokien pelon periytyvyys ei tee pelosta peruuttamatonta. Perimä määrittää Sarinin mukaan alttiuden uusien ruokien pelkoon, mutta pelosta voi opetella pois. Varhaiskasvatus ja aikuisiän elintapaohjaus ovat tässä suhteessa avaintasemassa.
– Uusien ruokien pelko on perinnöllistä, mutta kun katsotaan, millaiseksi ruokavalio iän myötä lopulta kehittyy, niin kasvatuksella, sosioekonomisella asemalla, iällä, sukupuolella ja asuinpaikalla näyttäisi olevan perimää suurempi merkitys.
Jatkuva uusien etnisten ruokien virta Suomen ruokamarkkinoille vaikuttaa sekin uusien ruokien pelkoon.
– Mitä monipuolisempi ruokatarjonta on, sitä enemmän uutuuksille altistutaan ja sitä vähemmän uusia ruokalajeja pelätään. Suurissa kaupungeissa asuvilla onkin monipuolisempi ruokavalio ja vähemmän uusien ruokien pelkoa kuin harvemmin asutuilla alueilla.
Lasten ravintokasvatuksessa olennaisia asioita ovat Sarinin mukaan toisto ja peräänantamattomuus. Lapselle kannattaa tarjota toistuvasti ja väsymättä ruokia, joita hän kieltäytyy syömästä. Vierastetun ruuan makuun, tuoksuun ja koostumukseen totuttelu voi vaatia kymmeniä yrityksiä.
– Samalla aikuisen kannattaa miettiä, missä muodossa ja miten valmistettuina ruoka-aineita lapselle esittelee. Kasviksia voi yrittää tarjota erilaisilla kastikkeilla naamioituna ja muiden makujen sekaan piilotettuina. Tämä voi helpottaa uuden ruoka-aineen esittelyä erityisesti totuttelun alkuvaiheessa. Kasviksia kannattaa tarjota lapselle myös raakana.
Kaveripiiri vaikuttaa yhtä paljon kuin koti
Henna Vepsäläinen korostaa viime vuonna tarkastetussa väitöksessään epäterveellisten ruokien saatavuuden rajoittamista kotona. Vanhempien ruokailutottumukset ja kodin ruokasisustus, eli lapsen saatavilla olleet terveelliset tai epäterveelliset ruoat, olivat johdonmukaisesti yhteydessä lasten ruokailutottumuksiin.
Erityisesti pojat ja alemman sosioekonomisen taustan lapset syövät ravitsemussuosituksiin nähden liian vähän hedelmiä ja kasviksia.
Kiinnostavaa tuloksissa on se, ettei epäterveellisten ruokien vaikutus kumoutunut täysin edes sillä, että saatavilla oli myös terveellisiä ruokia. Kodin ruokasisutuksessa kannattaakin Vepsäläisen mukaan panostaa esimerkiksi värikkäisiin kasviksiin, hedelmiin ja marjoihin.
Elviira Lehdon väitös vahvistaa, että sosioekonominen tausta ja sukupuoli vaikuttavat lasten ruokavalioon. Erityisesti pojat ja alemman sosioekonomisen taustan lapset syövät ravitsemussuosituksiin nähden liian vähän hedelmiä ja kasviksia.
Lehdon aineistona olivat Pro Greens -projektiin osallistuneet 8159 koululaista kymmenestä Euroopan maasta, mukana 934 suomalaista.
Korkeamman sosioekonomisen taustan omaavat lapset söivät muita todennäköisemmin päivittäin hedelmiä ja kasviksia kaikissa Euroopan maissa. Heidän kotonaan oli hedelmiä ja kasviksia paremmin saatavilla, ja lapset tiesivät enemmän ruoka-aineiden saantisuosituksista.
Lehdon tuloksissa korostuvat sosiaalisuus ja esimerkin voimaa: ystäväpiiri vaikutti koululaisten kasvisten syöntiin yhtä paljon kuin vanhemmat. Pro Greens -interventio lisäsi lasten tietämystä hedelmien ja kasvisten saantisuosituksista ja vaikutti myös heidän makutottumuksiinsa: hedelmistä pidettiin intervention jälkeen enemmän.
