Noin 500 suomalaista vuodessa saa sarkoidoosidiagnoosin. Sarkoidoosissa yhteen tai useampaan elimeen muodostuu tulehdussolukertymiä eli granuloomia. Yleisimmin niitä tulee keuhkoihin. Muita mahdollisia paikkoja ovat muun muassa iho, imusolmukkeet, munuaiset, hermosto ja sydän.
Sarkoidoosin syytä ei tunneta. Ei myöskään tiedetä, miksi sairautta on esimerkiksi USA:n afroamerikkalaisessa väestössä ja pohjoismaissa Suomi mukaan lukien jonkin verran enemmän kuin länsimaissa keskimäärin.
‒ Todennäköisesti perinnöllinen alttius vaikuttaa ainakin jonkin verran. Lisäksi on mahdollisesti olemassa jokin ulkoinen laukaiseva tekijä, jota ei toistaiseksi tunneta, keuhkosairauksien erikoislääkäri Johanna Pakkasela kertoo.
Tyypillisimmin sarkoidoosi puhkeaa 20‒40 vuoden iässä. Toinen ilmaantuvuushuippu on Johanna Pakkaselan mukaan noin 50‒60-vuotiaana.
‒ Lapsilla ja vanhuksilla sairastuminen on hyvin harvinaista, mutta täysin mahdotonta puhkeaminen ei ole missään iässä.
Oireiden vakavuus vaihtelee paljon. On arvoitu, että jopa puolella sairastuneista sarkoidoosi olisi lähes oireeton. Tällöin sitä ei välttämättä huomata koskaan tai sairaus löytyy sattumalta muiden tutkimusten yhteydessä.
‒ Usein oireet laantuvat ajan myötä itsekseen. Pienellä osalla sairastuneista keuhkosarkoidoosi aiheuttaa erittäin vaikeita oireita tai esimerkiksi keuhkojen pahaa arpeutumista. Elinikään sarkoidoosin ei arvioida lievemmissä muodoissaan juurikaan vaikuttavan, Pakkasela sanoo.
Yskää ja hengenahdistusta
Koska keuhkot ovat granulomatoottisen tulehduksen yleisin paikka, sarkoidoosin jäljille päästään usein juuri keuhko-oireiden kautta. Oireet voivat olla esimerkiksi hengenahdistusta ja pitkittynyttä yskää.
‒ Yskä on enemmän kuivaa kuin limaista. Mutta pelkkien oireiden perusteella sarkoidoosia on hyvin vaikea erottaa muista, yleisemmistä keuhkosairauksista. Monesti epäilynä on ensin esimerkiksi astma.
Luotettavin keino sarkoidoosin havaitsemiseen on useimmiten keuhkokuva. Tyypilliset keuhkosarkoidoosimuutokset on yleensä helppo erottaa.
‒ Joskus kuvantamislöydös on epätyypillinen. Silloin lisätutkimuksina saatetaan tarvita keuhkoputken tähystys, keuhkojen viipalekuvaus tai koepalan ottaminen.
Sarkoidoosi saattaa myös aiheuttaa yleisoireita kuten kuumetta ja väsymystä. Ihosarkoidoosin oireisiin kuuluvat ihottumat. Lisäksi immunologisena reaktiona mahdollinen on kyhmyruusu: tyypillisesti säären etuosaan äkillisesti ilmestyvä punottava ja aristava kyhmy. Kyhmyruusua esiintyy myös muutoin kuin sarkoidoosin yhteydessä.
Jos tulehdussolukertymät ovat sydämessä, seurauksena voivat olla sydänoireet. Neurosarkoidoosi eli hermostoon muodostuneet granuloomat voivat aiheuttaa hyvin monenlaisia hermostollisia oireita. Niin ikään niveloireet ovat mahdollisia.
‒ Mitään tiettyä kaavaa ei ole myöskään siinä, missä tahdissa sairaus puhkeaa. Joskus oireet alkavat lähes huomaamatta ja pahenevat hitaasti. Toisinaan taas vaikkapa kuume tai säären kyhmyruusu ilmaantuvat äkillisesti, Johanna Pakkasela sanoo.
Kortisoni yleisin hoito
Varsinaista parantavaa hoitoa sarkoidoosiin ei ole. Pääasiallinen hoitokeino oireiden lievittämiseksi ja keuhkojen toiminnan heikentymisen estämiseksi on kortisonilääkitys.
‒ Jos keuhkosarkoidoosissa keuhkojen puhalluskokeissa ja keuhkokuvassa ei ole merkittävää ja etenevää huonontumista, tilannetta jäädään seuraamaan ennen lääkityksen aloittamista. Kuten sanottu, melko usein oireet lievittyvät ajan myötä itsekseen ilman lääkitystäkin, Johanna Pakkasela kertoo.
Kortisonilääkityksen tilalle aloitetaan herkemmin muu tulehdusta lievittävä lääkitys, jos potilaalla on jokin perussairaus, jonka hoitotasapainoa kortisonin käyttö mahdollisesti heikentäisi. Esimerkiksi diabetesta sairastavilla kortisoni voi lisätä insuliinintarvetta ja nostaa verensokeria.
Sen sijaan sydänsarkoidoosin aiheuttamiin sydänoireisiin lääkitys on syytä aloittaa.
Johanna Pakkaselan mukaan keuhkosarkoidoosin hoidossa suositaan nykyään pienempiä kortisoniannoksia kuin aiemmin.
‒ Ennen hoito saatettiin aloittaa 40 milligramman kerta-annoksina, mutta nyt suositeltu aloitusannos on vain 20 milligrammaa. Näin tehdään kortisonin haitallisten sivuvaikutusten välttämiseksi ja koska pienempikin annos on todettu tehokkaaksi.
Uudehko asia sarkoidoosin hoidossa on biologisten lääkkeiden käyttäminen. Niitä on alettu tällä vuosituhannelle hyödyntää, jos sairaus on etenevä muusta lääkityksestä huolimatta tai ellei muu lääkitys sovi potilaalle.
Elintavoista vähän näyttöä
Elintapojen vaikutuksesta sarkoidoosiin ei Johanna Pakkaselan mukaan ole juurikaan tutkimusnäyttöä.
‒ Joka tapauksessa liikunta on suositeltavaa ja hyvä keino pitää yllä toimintakykyä.
Ylipaino pahentaa usein hengenahdistustuntemuksia, joten painonhallinta on hyvästä myös keuhkosarkoidoosiin sairastuneelle.
‒ Ja keuhkolääkärinä tietysti kannustan aivan jokaista savuttomuuteen, vaikka tupakoinnin ei ole havaittu aiheuttavan sarkoidoosia. Ainakin sarkoidoosin puhkeaminen on yksi hyvä syy muiden ohessa pyrkiä eroon tupakasta: ei tietenkään ole hyvä tilanne sairastua lisäksi myöhemmin johonkin toiseen, tupakoinnin aiheuttamaan keuhkosairauteen, Pakkasela toteaa.
Kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten kannattaa hänen mukaansa muistaa sarkoidoosin mahdollisuus erityisesti, jos nuorelle aikuiselle ilmaantuu pitkittyneitä hengitystieoireita tai sääreen kyhmyruusu.
‒ Keuhkokuva on varsin varma keino havaita sarkoidoosi. Hoitajan kannattaa siis ohjata potilas lääkäriin ja tarvittaessa keuhkokuvaan, jos sarkoidoosin mahdollisuus tulee mieleen.
Sarkoidoosin oireita
- Keuhko-oireet, kuten yskä ja hengenahdistus
- Kuume, väsymys
- Ihottumat
- Kyhmyruusu eli säären etupuolelle ilmestyvä aristava kyhmy
- Sydänoireet
- Niveloireet
- Neurologiset oireet
Sarkoidoosin mahdollisia esiintymispaikkoja
- Keuhkot
- Imusolmukkeet
- Iho
- Sydän
- Sisäelimet
- Hermosto
