Miten kiinnostuit avoimen dialogin hoitomallista?
Kuulin tutkimuksesta, jossa selvitettiin avoimen dialogin hoitomallin vaikuttavuutta ensipsykoosin hoidossa. Viiden vuoden seuranta osoitti, että potilaista 82 prosentilla ei ollut enää psykoosioireita ja 86 prosenttia oli palannut opiskelemaan tai työelämään. Tulokset olivat radikaaleja, sillä usein psykoosioireet kroonistuvat. Tiesin monen ammattilaisen suhtautuvan skeptisesti tähän malliin. Tutkimuksen tulosten sanottiin olevan vinoutuneita. Olin itsekin kriittinen, mutta olin sitä psykiatrian suhteen muutenkin. Asia vaivasi minua niin paljon, että lähdin 700 kilometrin päähän Tornioon psykologiharjoittelijaksi Keroputaan sairaalaan, jossa avoimen dialogin malli on kehitetty. Kiinnostuin mallista lopulta niin paljon, että jäin Lappiin tekemään siitä väitöskirjaa.
Mikä on avoimen dialogin hoitomalli?
Avoimen dialogin hoitomalli on kehitetty psykoosipotilaiden hoitoon, mutta sen käyttö laajeni nopeasti. Se on kokonaisvaltainen tapa organisoida mielenterveyspalvelut ja työskennellä asiakkaiden kanssa. Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirin psykiatrinen hoito oli organisoitu tämän mallin mukaan 1990-luvulta alkaen. Tavallisesti psykiatri määrittää diagnoosin ja määrää sen mukaisen hoidon. Avoimen dialogin mallissa diagnosointi tai ennalta määritellyt hoitomenetelmät eivät kuitenkaan ole keskeisiä. Niiden sijaan pyritään varmistamaan välitön inhimillinen kohtaaminen ja yhdessä pohtimaan, mikä kyseisessä tilanteessa voisi parhaiten auttaa.
Miten nopeasti apua tarjotaan avoimen dialogin hoitomallin mukaan?
Apua tarjotaan välittömästi kriisitilanteessa ilman lähetteitä ja diagnooseja. Näin estetään ongelmien pitkittyminen ja kasautuminen. Keroputaan sairaalassa oli ympärivuorokautinen päivystyspuhelin, jonne apua tarvitsevat, heidän läheisensä tai ammattilaiset saivat soittaa. Päivystävät sairaanhoitajat kuuntelivat, mistä on kyse, mitä toivotaan ja millä aikataululla. Jos ihminen oli psykoottinen tai itsetuhoinen, tapaaminen pyrittiin järjestämään saman tien. Yleensä se sovittiin muutaman päivän tai viikon päähän joko kotiin, mielenterveystoimistoon tai sairaalaan.
Ketä tapaamiseen osallistuu?
Avoimen dialogin hoitomalliin kuuluu ajatus siitä, että mielenterveysongelmat ovat yhteisöllisiä. Niitä ei nähdä vain sairauksina, vaan ne viittaavat laajaan kirjoon ihmiselämän haasteita, joita käymme kaikki jossain määrin läpi. Tapaamisia voidaan järjestää eri kokoonpanoissa, mutta lähtökohtaisesti hoitoon pyritään kutsumaan kaikki, joita vaikea tilanne koskettaa. Paikalla saattaa olla perheenjäseniä, ystäviä, työkavereita tai viranomaisia. Mielenterveystyön ammattilaiset työskentelevät aina pareittain. He tapaavat asiakasta niin monta kertaa kuin on tarpeen. Toisilla tilanne helpottaa jo muutaman käynnin jälkeen, kun verkoston voimavarat on saatu käyttöön.
Mitä tapaamisessa tapahtuu?
Tapaamisten lähtökohtana on läpinäkyvyys ja avoimuus. Kaikki päätökset tehdään yhdessä hoitokokouksen aikana. Työntekijöiden tulee välttää toisen puolesta tietämistä ja muunlaista sanelevaa vuorovaikutusta. Osallistujat saavat kertoa, mistä he haluavat puhua. Tavoitteena on saada kaikkien ääni kuuluviin ja löytää erilaisia hoitomenetelmiä, palveluita ja ammattilaisia, jotka palvelevat asiakkaan ja hänen läheistensä elämäntilannetta. Aina ei ole selvää, kuka on potilas, sillä tilanne voi olla usealle ihmiselle kuormittava. Lääkkeet eivät ole ensisijainen hoitokeino, mutta niitä käytetään tarvittaessa. Yhdessä voidaan sopia perhe- tai yksilötapaamista. Joskus päädytään siihen, että on tarvetta sairaalahoidolle. Meri-Lapin alueella mielenterveysalan työntekijöistä 90 prosenttia oli koulutettu psykoterapeuteiksi, joten tapaamisissa oli aina psykoterapeuttinen orientaatio.
Millaiselta näyttää avoimen dialogin hoitomallin tulevaisuus?
Nykyään avoimen dialogin hoitomallia sovelletaan ja tutkitaan muualla maailmassa, kuten Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa ja Australiassa. Se on yksi WHO:n suosittelemista hoitomalleista. Toivon, että sille käy kuin italialaiselle pitsalle, että se palaa kotimaahansa ehkä entistäkin parempana.
Tomi Bergström
- Psykologian tohtori ja kliinisen psykologian dosentti
- Avoimen dialogin hoitomallin ja holistisen mielenterveyskäsityksen asiantuntija
- Työskenteli yli 10 vuotta psykologina Keroputaan sairaalassa. Tällä hetkellä työskentelee psykologina Helsingin psykoosipalveluissa.
- Kirjoittanut kirjat Mieletön häiriö – Psykiatrian ongelma ja sen ratkaisu sekä mielenterveysaiheisen Olkiukko-satiirin.
Lue myös:
Laulaja ja lähihoitaja Marko Maunuksela: Musiikki on mielenterveystyötä
