Karies eli hampaiden reikiintyminen on maailman yleisin infektiosairaus. Jos hampaita ei harjaa, niiden pinnalle kehittyy plakkia, tahmea kalvo. Plakki puolestaan tarjoaa bakteereille paikan, missä ne voivat hajottaa ruoasta peräisin olevia hiilihydraatteja hapoiksi, ja siksi puhutaankin happohyökkäyksestä. Hapot liuottavat mineraaleja hampaan pinnalta ja hampaan pinta pehmenee. Reikä on saanut alkunsa.
Naposteleminen, runsas sokerinkäyttö, huono suuhygienia ja heikko syljeneritys luovat kariesbakteereille hyvät oltavat. Reikiintymisnopeus riippuu ihmisen ruokatottumusten ja suuhygienian lisäksi myös syljen ominaisuuksista. Esimerkiksi raskaus, diabetes ja tietyt lääkkeet voivat muuttaa syljen koostumusta ja nopeuttaa reikiintymistä. Joillakin samanlaisen reiän syntyminen voi viedä viikkoja, toisilla vuosia.
Lasten maitohampaat reikiintyvät pysyviä hampaita helpommin ja nopeammin, mutta myös pysyvät poskihampaat reikiintyvät purupinnoilta helposti heti puhjettuaan. Murrosikäisillä ja aikuisilla uusia reikiä tulee herkimmin hampaiden väleissä oleville pinnoille, ikäihmisillä paljastuneiden juurten pintaan. Hyvällä omahoidolla ajoissa huomattu kariesvaurion eli reiän alku voidaan usein pysäyttää, eikä paikkaa tarvita.
Fluoridi eli fluori estää hampaan kiilteen mineraalien liukenemista. Se auttaa myös kariesbakteerien tuottamien happojen liuottaman kiilteen uudelleen mineralisoitumista eli kovettumista.
Ruokailun jälkeen ksylitolipurkka tai -pastilli katkaisee happohyökkäyksen, koska bakteerit eivät kykene käyttämään ksylitolia ravinnokseen. Ksylitoli vähentää myös plakin määrää ja tarttuvuutta hampaan pintaan.
Usein hampaassa oleva reikä ei oireile mitenkään. Jos oireita on, yleisimpiä tuntemuksia ovat vihlonta ja kylmänarkuus. Paikkauksen tarvetta ei voi arvioida itse, sen tekee hammaslääkäri. Säännöllisissä hammastarkastuksissa käyminen on tärkeää.
Jos kariesvaurio eli reikä on edennyt kiilteen läpi hammasluuhun, hammas täytyy paikata. Hammaslääkäri puuduttaa alueen ja poistaa sitten tuhoutuneen kudoksen turbiiniporalla sekä käsi-instrumenteilla. Paikattava alue on pidettävä toimenpiteen aikana mahdollisimman kuivana, jotta hampaaseen tehtävästä paikasta tulee kestävä. Kun vaurioitunut hammaskudos on poistettu, hammas kuivataan ja käsitellään siihen tarkoitetuilla aineilla. Puhdistettu, paikattava reikä täytetään paikkausmateriaalilla. Nykyään käytetään yleensä yhdistelmämuovia, joka kovetetaan hampaan pintaan sinisellä valolla. Kovetuksen jälkeen paikka hiotaan ja kiillotetaan. Lopuksi hammaslääkäri tarkastaa vielä purennan.
Jos hampaassa olevaa reikää ei paikata, se jatkaa laajenemistaan. Pahimmassa tapauksessa se voi johtaa hampaan juurihoitoon tai hampaan poistoon.
Lähteet: Hammaslääkäriliitto, Terveyskirjasto, Coronaria, Mehiläinen, KotiHammas
