Ruusu eli erysipelas on yleinen ihoinfektio. Ihotautien ja allergologian erikoislääkäri Suvi-Päivikki Sinikummun mukaan tarkkaa esiintyvyyttä ei kuitenkaan tiedetä.
Sana ruusu esiintyy useampien eri ihosairauksien nimissä, ja yleiskielessä nämä taudit menevät monesti sekaisin. Erysipelas tarkoittaa ihon bakteeritulehdusta, jonka aiheuttaa pääsääntöisesti streptokokki. Rikkoutuneen ihon kautta elimistöön päässyt bakteeri synnyttää ihoon ja ihonalaiseen kudokseen voimakkaan tulehdusreaktion.
Tyypillisimmin ruusu tulee jalkoihin säären alueelle, mutta sitä voi esiintyä myös muualla kehossa. Selkeimpiä oireita ovat tulehtuneen kohdan punotus, turvotus, kuumotus ja kipu. Lisäksi sairastuneelle voi nousta lämpöä, ja yleisvointi saattaa heiketä.
− Eräs ruusun tunnusmerkki on oireiden äkillisyys. Jos henkilön jalkaa on aristanut ja turvottanut kuukauden ajan, kyse on todennäköisesti jostakin muusta kuin ruususta, Suvi-Päivikki Sinikumpu sanoo.
Alttius saada ruusu lisääntyy iän myötä, kun elimistön vastustuskyky heikkenee. Muita riskitekijöitä ovat muun muassa ylipaino, diabetes ja jalkojen turvotukset. Infektio kehittyy helpommin, jos ihminen käyttää immuunipuolustukseen vaikuttavaa lääkitystä esimerkiksi syöpähoitojen vuoksi. Rintasyöpäpotilailla ruusua esiintyy ylävartalossa ja käsivarressa.
− Monesti taustalla on jalkasilsa eli -sieni, jonka aiheuttamien ihorikkojen kautta bakteeri pääsee elimistöön. Tyypillisesti tulehdus alkaa tällöin pikkuvarpaan ja viereisen varpaan välistä, Sinikumpu kertoo.
Lapsilla ruusu on harvinainen, mutta joskus esimerkiksi hankala atooppinen ihottuma ihorikkoineen voi toimia heilläkin porttina infektiolle.
Suonensisäinen lääkitys tarpeen
Epäily ruususta on aina syy hakeutua päivystykseen, sillä hoitamattomana erysipelas voi johtaa yleisvoinnin merkittävään heikentymiseen ja pahimmillaan jopa sepsikseen. Ruusu nostaa usein CRP:n nopeasti hyvin korkeaksi.
Suvi-Päivikki Sinikumpu kehottaakin hoitajaa ryhtymään aina toimiin, jos asiakkaalla on mahdollisesta ruususta kertovia oireita.
− Ikääntyneen epämääräinen sekavuus ja huonovointisuus saattavat toisinaan johtua ruususta. Erityisesti jos potilas hiukankin valittaa toisen jalan kipua tai arkuutta, tilanne kannattaa tarkistaa.
Ruusuepäilyn herätessä on yksi keino ylitse muiden: sukkien riisuminen ja molempien jalkojen kunnon tarkistaminen.
− Ellei tätä tee, ruusu jää havaitsematta. Ja jos jompikumpi jalka on toista kuumempi, punaisempi tai turvonneempi, päivystykseen tulee lähteä turhia viivyttelemättä. Tilannetta ei kannata jäädä seurailemaan, Sinikumpu tähdentää.
Ruusua hoidetaan antibioottien avulla. Useimmiten lääkitys aloitetaan sairaalahoidossa suonensisäisesti tai joskus pistoksina lihakseen.
Kun iho-oireet, kuume ja tulehdusarvot ovat selkeästi tasaantuneet, voidaan vaihtaa suun kautta otettavaan lääkitykseen. Tablettihoitoa jatketaan yleensä vielä sairaalasta kotiutumisen jälkeen. Hoitoaika kokonaisuudessaan on keskimäärin 1−2 viikkoa.
− Ihoinfektioiden uuden Käypä hoito -suosituksen mukaan ruusun ensisijainen hoito on penisilliini. Rutiinisti ei siis tarvita laajakirjoisempia antibiootteja, Suvi-Päivikki Sinikumpu mainitsee.
Kompressio estää uusiutumista
Ajoissa aloitettu antibioottihoito saa ruusun useimmiten talttumaan nopeasti. Ellei tulehdus reagoi penisilliiniin, käyttöön otetaan laajakirjoisempi lääkitys.
− Joskus ruusun komplikaatioita voivat olla esimerkiksi absessi eli paise tai märkäkertymäkäytävät, ja kirurginen hoito saattaa olla tarpeen, Suvi-Päivikki Sinikumpu kertoo.
Keskeinen keino vähentää tulehtuneen raajan turvotusta ja ehkäistä ruusun uusiutumista on kompressiohoito tukisidosten tai -sukkien avulla. Viilentävät keittosuolakääreet lieventävät kipua akuutissa vaiheessa. Kortisonivoiteet rauhoittavat ärtynyttä ihoa.
Mahdollinen jalkasilsa on tärkeää havaita ja hoitaa, jottei ruusu uusiutuisi. Jos erysipelas hyvästä hoidosta huolimatta uusiutuu tiheästi, voidaan harkita estolääkitystä.
Suvi-Päivikki Sinikumpu kannustaa esimerkiksi kotihoidossa työskenteleviä hoitajia irrottamaan kiireenkin keskellä herkästi aikaa asiakkaan jalkojen tarkistamiseen. Tämä voi nopeuttaa merkittävästi ruusun huomaamista ja hoitoon pääsyä. Varvasvälisilsan havaitseminen puolestaan saattaa ehkäistä ruusun ennalta.
− Kyse on hoidettavasta sairaudesta, joka täytyy vain löytää ajoissa. Ja kannattaa pitää mielessä, että ruusu saattaa joskus tulla myös kasvoihin.
Myös näitä kutsutaan ruusuksi
Ruusu eli erysipelas on bakteerin aiheuttama äkillinen ihoinfektio. Arkipuheessa ruusu sekoitetaan herkästi kahteen muuhun ihon paikalliseen tulehdustilaan:
- Vyöruusun aiheuttaa herpesvirus. Vyöruusu saa aikaan rakkulaisen ja kivuliaan ihomuutoksen, jota voi edeltää kihelmöinti. Sen yleisimmät esiintymiskohdat ovat kyljet, pakarat ja kasvot sekä toisinaan raajat.
- Ruusufinni on kasvojen talirauhasten sairaus. Siinä ihoon tulee punoitusta, turvotusta ja märkäpäitä. Ruusufinnin eräs harvinainen muoto on rinofyyma eli muhkuranenä, jossa nenän talirauhaset suurentuvat pysyvästi.
Tunnista ruusun merkit
Ruusun tyypillisiä oireita ovat:
- Tarkkarajainen punoittava alue useimmiten alaraajassa. Ruusu voi tulla myös kasvoihin tai käsivarteen.
- Ihon kuumotus, turvotus ja kipu.
- Lämmönnousu ja vilunväreet. Iäkkäillä ja haurailla henkilöillä sekavuus ja yleisvoinnin heikentyminen.
