Vihreiden metsien ympäröimänä on useita suomalaisia sairaaloita, jotka alun perin rakennettiin tuberkuloosisairaaloiksi. Tauti jylläsi maassamme 1930-luvulla, jolloin joka tunti yksi suomalainen menehtyi sairauteen. Potilaita hoidettiin raikkaan ilman ja auringonvalon avulla.
– Auringosta saa D-vitamiinia, jonka on todettu auttavan taudista paranemisessa. Siksi sairastuneita makuutettiin ulkona. Myös parantoloiden monipuolinen ruoka edisti toipumista. Potilaiden eristäminen esti taudin leviämisen terveisiin perheenjäseniin, keuhkosairauksien erikoislääkäri Tuula Vasankari kertoo.
Sairaus oli hoidoista huolimatta monelle kohtalokas. Ilman lääkehoitoa kolmasosa potilaista menehtyy. Kolmas osa jää kroonikoksi ja kolmasosa paranee.
Vasankari kertoo, että hoitokeinot olivat rajuja ennen kuin keksittiin toimiva lääkehoito. Potilaalta saatettiin poistaa sairastunut osa keuhkoista. Joiltakin poistettiin osa kylkiluista, jotta toinen keuhko meni kasaan. Se aiheutti mykobakteereille epäsuotuiset vähähappiset olosuhteet.
– Edelleenkin leikkaushoitoa käytetään, jos tauti on useille lääkkeille vastustuskykyinen. Entisen Neuvostoliiton maissa leikkaushoitoa käytetään enemmän kuin Suomessa.
Antibioottien keksiminen mullisti tuberkuloosin hoidon. 1940-luvulla huomattiin, että tauti vaatii useamman antibiootin yhdistelmän. Samalla vuosikymmenellä Suomessa otettiin käyttöön BCG-rokotus, joka oli myös käänteentekevä. Se antaa suojaa erityisesti vaikeille tautimuodoille lapsuudessa. Tautitapausten tasaiseen vähenemiseen Suomessa vaikutti myös elinolosuhteiden parantuminen. Ahtaissa kodeissa tauti oli tarttunut helposti. Myös monipuolisempi ruokavalio paransi vastustuskykyä.
Bakteeri uinuu piilevänä keuhkoissa
Tuberkuloosi on ollut kautta historian ihmisten riesana. Tuula Vasankari kertoo, että jopa muumioista on löydetty Mycobacterium tuberbulosis-bakteerien geeniainesta. Sairaus on edelleen yksi maailman suurimmista terveysongelmista. Vuosittain tautiin sairastuu noin kymmenen miljoonaa ihmistä, joista 1,5 miljoonaa menehtyy. Tauti on yleinen Aasiassa, Afrikassa, Etelä- ja Keski-Amerikassa ja suuressa osassa Itä-Euroopan maita. Sen leviämistä edistävät tiivis asuminen, pakolaisleirit, aliravitsemus, HIV-epidemia ja huono terveydenhuollon taso.
– Suomessa ennen 50-lukua syntyneet ovat lähes kaikki altistuneet taudille. Onneksi altistuneista vain kolmasosa saa tartunnan, ja heistä vain yksi kymmenestä sairastuu tuberkuloosiin. Monilla ikääntyneillä tauti uinuu latenttina keuhkoportin imusolmukkeissa. Tuberkuloosi voi aktivoitua vuosikymmeniä tartunnan saamisen jälkeen, kun elimistön puolustuskyky heikkenee ikääntymisen tai sairauksien vuoksi, Tuula Vasankari kertoo.
Vuosituhannen taitteesta lähtien Suomi on kuulunut matalan tuberkuloosi ilmaantuvuuden maihin. BCG-rokotus annetaan nykyisin vain riskiryhmiin kuuluville vauvoille. Alle 250 ihmistä sairastuu Suomessa vuosittain tuberkuloosiin. Heistä noin puolet on syntynyt ulkomailla. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on antanut vuonna 2017 suosituksen maahanmuuttajien seulontatutkimuksesta. Käytännössä seulontojen toteutuminen vaihtelee.
Keuhkotuberkuloosi todetaan joko keuhkojen röntgenkuvasta tai yskösnäytteistä. Muualta kehosta tuberkuloosi paljastuu erilaisten kuvantamismenetelmien ja kudos- tai märkänäytteiden avulla.
Tuberkuloosi tarttuu ilman välityksellä, kun sairastunut puhuu, yskii, aivastaa tai laulaa. Tartunnan saaminen vaatii pitkäaikaista oleskelua samassa tilassa, joten suurin riski tartunnalle on yhdessä asuvilla ihmisillä. On tutkittu, että suomalainen saa tartunnan yleensä suomalaiselta ja maahanmuuttaja omassa yhteisössään.
Lääkehoito toteutetaan valvottuna
Tartuttava tuberkuloosipotilas hoidetaan eristyshuoneessa, jossa on muusta osastosta erillinen ilmastointi ja alipaine. Tällä tavalla estetään taudin leviäminen muihin potilaisiin ja hoitohenkilökuntaan. Kun lääkehoito on jatkunut pari viikkoa ja tartuntariski pienentynyt, potilas pääsee kotiin.
– Pieniä lapsia ei eristetä. Heidän yksimisrefleksinsä ei ole niin vahva, että he voisivat tartuttaa muita. Hoito aloitetaan sairaalassa vanhemman läsnä ollessa. Suomessa tuberkuloosiin sairastuu vuosittain alle kymmenen lasta, Tuula Vasankari kertoo.
Kun potilas kotiutuu, lääkehoitoa jatketaan valvotusti. Lääkehoidon keskeyttämisestä saattaisi seurata uusia tartuntoja tai lääkkeille vastustuskykyisen tuberkuloosikannan kehittyminen. Lähihoitajat ovat yksi ammattiryhmä, joka valvoo tuberkuloosilääkkeiden ottamista ja seuraa mahdollisia haittavaikutuksia.
Lääkehoito kestää vähintään puoli vuotta. Yleisimmin käytetään neljän lääkkeen yhdistelmää, joista kaksi voidaan jättää pois kahden kuukauden päästä.
– Suomessa todetaan 5–10 tavanomaisille lääkkeille vastustuskykyistä tuberkuloositapausta vuosittain. Heidän hoitonsa vaatii 5–7 erilaista lääkettä, ja hoito voi kestää jopa kaksi vuotta.
Suomessa 80 prosenttia tuberkuloosipotilaista saa avun tavanomaisesta lääkehoidosta. Kymmenen prosenttia sairastuneista tarvitsee lisälääkkeitä tai lääkitystä joudutaan haittavaikutusten vuoksi muuttamaan.
– Tilastojen mukaan noin kymmenen prosenttia sairastuneista kuolee. Usein menehtynyt on monisairas vanhus, joka ei kestä tautia tai siihen annettavaa hoitoa. Toisinaan sairaus todetaan liian myöhään, jolloin se on saattanut yleistyä tai edetä esimerkiksi aivoiin. Toisaalta kymmeneen prosenttiin lasketaan myös potilaat, joilla on diagnoosina tuberkuloosi, mutta kuolema on johtunut muusta syystä, esimerkiksi autokolarista tai muusta sairaudesta.
Tauti oireilee kehon eri osissa
Tautitapausten vähennyttyä pulmaksi on muodostunut se, ettei tuberkuloosipotilaita tunnisteta helposti terveydenhuollossa. Oireet laitetaan jonkin muun sairauden piikkiin. Diagnoosin viivästyminen johtaa uusiin tartuntatapauksiin ja hoitoennuste voi heikentyä.
Diagnosoimista vaikeuttaa sekin, että kolmasosalla tauti oireilee muualla kuin keuhkoissa. Se voi olla lähes missä tahansa kehonosassa. Yleisimpiä paikkoja ovat imusolmukkeet ja keuhkopussi.
– Vaarallisinta on, jos bakteeri on aivoissa tai keskushermostossa. Jos potilas valittaa kipua polvessa, lääkärille ei tule ensimmäiseksi mieleen epäilys tuberkuloosista. Joskus oireita tosin on myös keuhkoissa. Bakteeri kulkee kehossa verenkierron välityksellä paikasta toiseen, joten tauti saattaa oireilla useammassa kohdassa, Tuula Vasankari kuvailee.
Lähihoitajat ovat tärkeässä roolissa taudin tunnistamisessa.
– Jos iäkkäällä potilaalla on epämääräiset infektio-oireet, esimerkiksi pitkittynyt, tulehtunut säärihaava tai hän yskii ja lämpöilee, kannattaa pitää mielessä tuberkuloosin mahdollisuus. Tieto oireista pitää välittää lääkärille. Potilaalta voi myös kysyä, onko hänen lapsuuden perheessään joku sairastanut tuberkuloosin.
Tuberkuloosin oireet
- yli kolme viikkoa kestävä yskä
- keuhkoista nousevat limaiset ja veriset yskökset
- hengenahdistus ja rintakipu
- ruokahaluttomuus ja laihtuminen
- aaltoileva kuumeilu
- yöhikoilu
- väsymys ja yleistilan heikkeneminen
- imusolmuketulehdus
Tuberkuloosi on yleisvaarallinen tartuntatauti
- Sairastunut hoidetaan tarvittaessa tahdon vastaisesti.
- Hoito on potilaalle ilmaista.
- Tartunnanjäljityksen avulla etsitään altistuneet ihmiset.
- Tarpeen vaatiessa haetaan myös tartunnan lähdettä.
- Lääkehoito toteutetaan valvottuna. Lääkehoidossa voidaan usein käyttää etävalvontaa.
Lue myös:
Aivovaltimopullistuma voi yllättää työikäisen – näistä oireista tunnistat salakavalan aneurysman
Parkinsonin tauti on keskus- ja ääreishermoston sairaus – Syy siihen on yhä mysteeri
