Työterveyslaitoksen päivitetyissä työaikasuosituksissa annetaan ensimmäistä kertaa omat suositukset ikääntyville työntekijöille. Niiden mukaan yli 50-vuotiaille tulisi tarjota mahdollisuus tehdä vähemmän yötyötä ja välttää lyhyitä työvuorovälejä, jotta työstä voi palautua riittävästi.
Tarvittaessa yli 50-vuotiaille tulisi antaa mahdollisuus myös lyhyempään kokonaistyöaikaan ja lyhyempiin työvuoroihin.
Ikääntyminen heikentää yötyöhön sopeutumista ja lisää palautumisen tarvetta raskaiden työvuorojen jälkeen. Vuorotyön terveysriskit koskevat kaikenikäisiä, mutta ne lisääntyvät jo 40 ikävuoden jälkeen, sanoo tutkimusprofessori Mikko Härmä Työterveyslaitoksesta.
– Unettomuuden yleisyys kasvaa ja päivällä nukkuminen yövuoron jälkeen on hankalampaa. Ikääntymisen myötä lisääntyy myös vakavampien terveysriskien todennäköisyys.
Ikääntymisen vaikutukset vuorotyöhön on tunnistettu jo aikaisemmin, ja näyttää siltä, että niitä on myös jossain määrin huomioitu työelämässä. Työterveyslaitoksen seurannan perusteella 55–64-vuotiaat vuorotyöntekijät tekevät vähemmän yövuoroja kuin esimerkiksi 25–34-vuotiaat. Ikääntyneillä on myös pääsääntöisesti vähemmän peräkkäisiä yövuoroja. Näin on myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla.
Sote-alalla tehdään entistä enemmän yötyötä
Työaikasuositukset ovat tarpeen sosiaali- ja terveydenhuoltoalalla, jossa tehdään paljon jaksotyötä ja työvuorot ovat epäsäännölliset. Käytännössä suositusten noudattaminen voi olla vaikeaa. Etenkin vanhustenhuollossa vuorotyö on lisääntynyt ja lisääntyy yhä, kun asiakkaat ovat entistä vaikeampihoitoisia ja yövuoroihin tarvitaan enemmän työntekijöitä.
Vuorotyön vaikutukset ovat yksilölliset, eivätkä kaikki kärsi unettomuudesta. Suositukset tulisi kuitenkin ottaa vakavasti, jos vuorotyö koettelee terveyttä.
– Kaikkia yli 50-vuotiaita ei tietenkään voida vapauttaa yötyöstä. Työterveyshuollon seurannassa tulisi etsiä vaihtoehtoja erityisesti silloin, jos terveyshaittoja tulee, Mikko Härmä toteaa.
Yhdeksi ratkaisuksi Työterveyslaitos ehdottaa yhteisöllistä vuorosuunnittelua, jossa työntekijät voivat paremmin itse vaikuttaa omiin työvuoroihinsa.
