Arviolta 2–3 prosenttia väestöstä eli noin 110 000–165 000 suomalaista sairastaa pakko-oireista häiriötä eli OCD:ta. Lapsuudessa tai nuoruudessa tyypillisesti alkava häiriö aiheuttaa pakkoajatuksia ja -toimintoja. Yleensä pakkoajatuksia kuten lian, onnettomuuksien tai sairauksien pelkoa, pyritään hallitsemaan pakkotoiminnoilla, esimerkiksi käsien pesemisellä, jatkuvalla tarkistamisella tai muilla toistuvilla toiminnoilla. Oireet vievät päivittäin paljon aikaa ja vaikuttavat potilaan elämänlaatuun ja ihmissuhteisiin.
1.Uusi hoitomuoto on tiivis
Norjassa, Bergenin yliopistosairaalassa kehitetty uusi altistushoitomuoto on intensiivinen, se kestää vain neljä päivää. Aikaisemmin häiriötä on hoidettu kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa jopa vuosia. Suomessa ensimmäinen Bergenin OCD-mallin mukainen hoito toteutettiin HUS-psykiatrian poliklinikalla kesäkuussa 2022 suomalaisten ja norjalaisten psykologien yhteistyönä. Tällä hetkellä selvitetään, miten hoitomalli soveltuu Suomen oloihin. Norjassa tulokset ovat lupaavia, kaksi kolmasosaa potilaista on ollut vuoden seurannassa oireettomia hoidon jälkeen. Bergenin OCD-hoito on kohdennettu vaikeimmin oireileville potilaille. Lievempiin häiriöihin on tarjolla muita hoitomuotoja kuten nettiterapiaa ja lääkehoitoa.
2.Miten hoitoon valmistaudutaan?
Potilaalla tulee olla mahdollisuus osallistua hoitoon koko neljän päivän ajan. Hoidon ajaksi tauotetaan muut psykososiaaliset hoidot. Potilaalle on hyvä kertoa, että keskeistä hoidossa on oma halukkuus toistuvasti altistua tilanteisiin, jotka tuottavat potilaalle ahdistuneisuutta. Bergenin hoitomalliin kuuluu myös tiedon tarjoaminen läheisille OCD:stä ja siitä, miten he voivat olla toipumisen tukena. Hoito toteutetaan poliklinikalla ja siellä, missä potilaan oireet esiintyvät, esimerkiksi potilaan kotona. Hoidon aluksi selvitetään pakko-oireen sisältö ja räätälöidään altistustehtävät potilaalle yksilöllisesti.
3. Miten hoito toteutetaan?
Terapia muodostuu ryhmätapaamisista ja yksilötyöskentelystä. Jokaisella potilaalla on neljän päivän ajan oma terapeutti, jonka kanssa työskennellään aamusta iltapäivään. Ryhmätapaamisissa potilaat saavat tietoa pakko-oireisesta häiriöstä, oppivat altistustekniikan ja saavat vertaistukea. Tarvittaessa potilas voi olla terapian aikana yhteydessä terapeuttiin puhelimitse myös ilta-aikana. Altistusharjoittelun tavoitteena on tunnistaa pakko-oire, sen herättämä ahdistus ja harjoitella ehkäisemään toimintaa, johon pakko-oire yllyttää. Kun hoito onnistuu, esimerkiksi jatkuvasti käsiään pesevä ihminen voi pelosta huolimatta pestä kätensä vain kerran.
4. Milloin hoito on onnistunut?
Kun pakko-oireet vähenevät merkittävästi tai loppuvat kokonaan. Potilas on oppinut tunnistamaan pakko-oireet ja käyttämään hoidon aikana opetettua altistustekniikkaa itsenäisesti.
