Sydämen vajaatoiminta on kuin sydänsairauksien Rooma, jonne johtaa monta tietä. Sairastuneet ovat yleensä eläkeikää lähestyviä tai sen ohittaneita.
– Työikäisillä sydämen vajaatoiminta on harvinaista. Aiheuttajina ovat tavallisesti synnynnäiset sydänviat tai kardiomyopatiat, joihin voi liittyä geneettinen alttius, kertoo kardiologi Anna-Mari Hekkala. Hän työskentelee Sydänliitossa ylilääkärinä.
Vajaatoiminta on seurausta jostakin muusta sydämen toimintaa heikentävästä sairaudesta. Yleisimpiä ovat sepelvaltimotauti ja sen aiheuttaman sydäninfarktin jälkitilat, hoitamaton verenpainetauti sekä sydämen vasemman puoliskon läppäviat, kuten aorttastenoosi tai mitraalivuoto.
Myös alkoholi, sytostaatit ja geneettinen alttius voivat muuttaa sydänlihaksen rakennetta ja heikentää sen supistumisvireyttä.
Krooninen vajaatoiminta kehittyy hitaasti
Oireet voivat olla ensi alkuun vähäisiä ja ilmaantua vain liikunnan yhteydessä. Pahenemiseen voi mennä vuosia. Oireet ovat myös sen verran yleisiä – hengenahdistusta, pitkittynyttä yskää, jalkojen turvotusta, väsymystä ja suorituskyvyn heikkenemistä – että ihminen ei heti välttämättä epäile vajaatoimintaa:
Akuutti vajaatoiminta johtuu pääpiireittäin samoista syistä kuin krooninenkin, mutta oireet kehittyvät nopeammin.
– Tärkein diagnostinen tutkimus on ultraäänitutkimus. Siinä nähdään, mikä on sydämen pumppauskunto ja pystytään yleensä määrittämään vajaatoiminnan aiheuttaja. Sydänfilmi otetaan aina, Hekkala kertoo.
Verikokeilla mitataan muun muassa elektrolyytit, munuaisten toiminta, natriureettiset peptidit ja kolesteroli.
– Jos natriureettinen peptidi on normaali, se sulkee luotettavasti pois vajaatoiminnan.
Mistä sydämen vajaatoiminnassa on kyse?
Nimensä mukaisesti siitä, että sydän ei toimi niin tehokkaasti kuin mitä elimistö tarvitsisi jaksaakseen. Ongelma voi liittyä sydämen toiminnan supistumisvaiheeseen (systole), rentoutumisvaiheeseen (diastole) tai molempiin. Vajaatoimintaa voi olla myös vasemmassa, oikeassa tai molemmissa kammioissa.
Systolisessa vajaatoiminnassa vasen kammio ei pumppaa riittävästi verta ulos lyönneillään.
– Systolinen vajaatoiminta voi kehittyä esimerkiksi infarktin seurauksena, kun sydänlihakseen tulee arpeutumista.
Diastolisessa vajaatoiminnassa sydänlihaksen kammioiden seinät ovat paksuuntuneet ja jäykistyneet.
– Tyypillisin aiheuttaja on hoitamaton verenpainetauti.
Sydämen vaajatoiminta jaetaan neljään vaikeusasteeseen eli NYHA*-luokkaan suorituskyvyn ja oireiden perusteella. Ensimmäisen asteen potilailla suorituskyky ei ole merkittävästi rajoittunut, esimerkiksi reipas tasamaakävely tai useamman porrasvälin nousu eivät aiheuta merkittäviä oireita. Sen sijaan neljännen asteen potilailla pienikin fyysinen ponnistelu aiheuttaa oireita ja niitä voi tulla myös levossa.
Sydämen vajaatoiminta on yleinen sairaus, jopa 10 % yli 70-vuotiaista sairastaa sitä. Potilasmäärä kasvaa todennäköisesti tulevaisuudessa, kun väestö ikääntyy ja hoidot paranevat.
Potilaat usein monisairaita
Vajaatoimintaa edeltävän aiheuttajasairauden lisäksi liitännäissairaudet, kuten kakkostyypin diabetes, eteisvärinä, keuhkosairaudet sekä munuaisten vajaatoiminta ovat yleisiä etenkin diastolista vajaatoimintaa sairastavilla.
Toisinaan on vaikea tarkkaan määritellä, mikä on muna ja mikä kana, sillä esimerkiksi eteisvärinä voi olla sydämen vajaatoiminnalle altistava sairaus tai sen seuraus.
Krooninen sydämen vajaatoiminta aiheuttaa ajan myötä kuormitusmuutoksia myös munuaisille, keuhkoille, maksalle ja ääreisverenkierrolle.
Taudinkuva aaltoilee
Sydämen vajaatoiminta voi pysyä stabiilina pitkään, jos lääkitys ja omahoito ovat kunnossa.
– Pahenemisvaiheita ei voi täysin ennustaa, esimerkiksi infektio, kuten korona tai influenssa voi pahentaa joko sydämen vajaatoiminnan taustalla olevaa perussairautta tai itse vajaatoimintaa. Syyt voivat olla myös arkisia: lomalla on tullut otettua normaalia enemmän alkoholia ja syötyä suolaisempaa ruokaa.
Hekkala kertoo, että ei ole tavatonta sekään, että potilas vaivihkaa pienentää lääkitystä, kun oireet helpottavat.
Ennuste riippuu pitkälti vajaatoiminnan aiheuttajasta, esimerkiksi läppävikoja voidaan hoitaa kirurgisesti – yhä useammin jo ennen kuin tilanne kehittyy sydämen vajaatoiminnaksi asti.
– Pahenemisesta kertoo oireiden ilmaantuminen aiempaa kevyemmässä rasituksessa sekä turvotus. Jokaisella vajaatoimintapotilaalla pitäisi olla valmiina hoitokontakti, johon ottaa yhteyttä tarvittaessa.
Turvotus pitää hoitaa heti
– Turvotus voi joskus olla ensimmäinen oire, mutta myös pahenemisen merkki pitkäkestoisessa taudissa.
Puntarille on hyvä nousta vähintään kerran viikossa ja vakavaa vajaatoimintaa sairastavien päivittäin. Hälytysrajoina pidetään puolta kiloa vuorokaudessa, kahta kiloa kolmessa vuorokaudessa ja viittä kiloa viikossa.
Alaraajojen turvotus johtuu sydämen oikean puolen vajaatoiminnasta ja merkki siitä, että verisuonten ulkoiseen tilaan on tihkunut nestettä.
– Sydämen imuteho ei ole riittävä palauttamaan verta sydämeen. Osatekijä voi olla myös munuaisten vajaatoiminta tai liiallinen suolansaanti, Hekkala kertoo.
Nesteenpoistolääkitys on syytä aloittaa heti, ettei nestelastia pääse kertymään.
– Turvotus voi keräytyä maksaan ja aiheuttaa pakahduttavaa tunnetta ylävatsalla. Ravintoaineiden imeytyminen heikentyy, kun suoliston suolinukka turpoaa. Seurauksena on kakeksia, lihakset häviävät ja vatsa alkaa pömpöttää.
Lääkitys kehittyy koko ajan
Lääkkeet tepsivät tutkitusti vain systoliseen vajaatoimintaan, mutta samoja valmisteita käytetään myös diastolisen vajaatoiminnan hoitoon.
– Kun vajaatoiminta todetaan, aloitetaan vähintään neljän lääkkeen yhdistelmä. Nämä ovat ACE-estäjä tai ATR-salpaaja, beetasalpaaja, nesteenpoistolääke sekä uusi SGLT2-estäjä. Monet tarvitsevat myös verenhyytymiseen vaikuttavan lääkityksen.
Sydämen vajaatoiminnan lääkekehitys on ollut nopeaa viime vuosina.
– Muutama vuosi sitten tuli uusi yhdistelmälääke, ATR-salpaaja ja neprilyysin estäjä. Uusinta uutta ovat SGLT2-estäjät, jotka ovat alun perin diabeteslääkkeitä. Ne poistavat glukoosia munuaisten kautta ja alentavat verenpainetta. Niillä on havaittu paljon hyödyllisiä vaikutuksia sydämeen ja erityisesti vajaatoimintaan. Vanha lääkeaine spironolaktoni on tehnyt renessanssin sydän vajaatoiminnan hoidossa, se poistaa nestettä, ja sillä on paljon muitakin hyödyllisiä vaikutuksia.
Monella potilaista on jo ennestään dosetti pullollaan lääkeitä, mikä tuo omat haasteensa lääkityksen yhteensopivuudelle ja haittavaikutusten minimoimiselle. Iäkkäillä lääkeaineenvaihdunta on poikkeavaa muun muassa munuaisten ja maksan heikentyneen toiminnan sekä vähentyneen lääkkeiden jakaantumistilavuuden vuoksi.
Tahdistinhoito on suhteellisen harvinaista
– Vajaatoimintatahdistin voidaan laittaa, kun lääkehoito on optimoitu, sydämen pumppausvoiman alentuminen on todettu ultraäänitutkimuksessa ja tietyt löydökset, kuten vasen haarakatkos, näkyvät sydänfilmissä, Hekkala kertoo.
Tahdistimille ei ole ehdotonta ikärajaa, mutta ennen operaatiota mietitään aina kokonaisuutta, kuten muita sairauksia ja lähiajan ennustetta.
– Sydänsiirtoja ei käytännössä tehdä yli 65-vuotiaille monisairaille vajaatoimintapotilaille.
Saattohoitoa kehitettävä
Sydän- ja verisuonisairauksia sairastavat ovat merkittävä saattohoitoa tarvitseva potilasryhmä.
– Vajaatoiminta tai rytmihäiriöt voivat aiheuttaa äkkikuoleman, tai sydämen toiminta voi hiipua pikkuhiljaa. Loppuvaiheessa tulee monielinvajaatoimintaa ja keuhkoihin kerääntyy nestettä. Tällöin on erittäin tärkeää, että ihminen saa riittävästi kipulääkitystä, esimerkiksi morfiinia. Nestekertymää ja tukehtumisen tunnetta on aina helpotettava.
Hoito vaatii hyvää yhteispeliä
Monisairaan potilaan hoitovastuu sopii stabiilissa tilanteessa perusterveydenhuollon vastuulle.
Omahoidon sujuminen edellyttää sitä, että potilas saa riittävästi tietoa omasta sairaudestaan, sydänterveellisistä elämäntavoista ja oman tilanteensa seuraamisesta. Omaseurantaan kuuluvat painon, syketaajuuden, verenpaineen mittaaminen ja oireiden seuraaminen.
Tutkitusti palveluohjaustyyppinen hoito- ja seurantajärjestelmä (puhelinsoitot tai telemonitorointi) vähentää sydämen vajaatoimintapotilaiden kuolleisuutta ja sairaalajaksoja.
Sydänliiton tuoreen tutkimuksen mukaan sydämen vajaatoimintaa sairastavat jäävät usein ilman kokonaisvaltaista tukea. Reilu puolet vastaajista tiesi, miksi heillä on sydämen vajaatoiminta, ja puolet koki, ettei ollut saanut riittävästi tietoa ja tukea sairauteensa. Noin viidesosa vastaajista ilmoitti, ettei käy säännöllisessä seurannassa, ja vain 15 % raportoi saaneensa sydänkuntoutusta.
– Sydämen vajaatoiminnan kanssa pystyy elämään hyvää elämää, kunhan siihen saa hyvää hoitoa ja ottaa itsekin vastuuta, Anna-Mari Hekkala korostaa.
Lääkkeet ja laitteet eivät pelasta, jos omahoito on retuperällä
Liikuntapelko on yleistä sydämen vajaatoimintaa sairastavilla. Ihminen voi pelätä äkkikuolemaa tai oireiden pahenemista. Sen takia on erittäin tärkeää, että diagnoosin saamisen jälkeen olisi mahdollisuus tavata sydänsairauksiin erikoistunut fysioterapeutti.
Hengästyminen kuuluu liikuntaan ja se on eri asia kuin hengenahdistus.
Liikunta ylläpitää yleiskuntoa ja arjen toimintakykyä, estää kaatumista, tehostaa verenkiertoa sekä auttaa pitämään monet taudit – mukaan lukien myös sydämen vajaatoiminnan – paremmassa hoitotasapainossa. Sen sijaan pahenemisvaiheissa on hyvä ottaa iisisti
Rasittavuutta voi vähentää lyhentämällä liikuntahetkiä ja tasaamalla vauhtia. Päiväannoksen voi koota useammasta kymmenen minuutin tai vartin setistä.
Saunasta ja seksistä saa nauttia. Sydänpotilaille suositellaan kuitenkin mietoja löylyjä, toiset kokevat lämmön helpottavan oireita, sillä lämpö laajentaa verisuonia. Jos vajaatoiminnan takana on epävakaa sepelvaltimotauti, on hyvä tiedostaa, että seksin fyysinen rasitus voi laukaista infarktin.
Hellejaksot kuormittavat sydäntä, sen lisäksi moninainen lääkitys voi edesauttaa kehon kuivumista ja heikentää munuaisten toiminta helteellä.
Suolaa niukasti
Sydämen vajaatoimintaa sairastavalle suositellaan terveellistä ruokavaliota.
Tupakointi on syytä lopettaa ja alkoholinkäyttöä on hyvä rajoittaa merkittävästi.
Ylipaino ja alipaino voivat pahentaa vajaatoimintaa.
Jos vajaatoiminta on lievää, vettä ja muita nesteitä saa nauttia janon mukaan. Vaikeassa vajaatoiminnassa nesteitä on syytä rajoittaa korkeintaan kahteen litraan vuorokaudessa.
Suola kerää elimistöön nestettä ja näin ollen pahentaa turvotusta.
Verikokeessa mitattu natriumarvo on matala, kun kehossa on ylimääräistä nestettä. Siitä ei pidä vetää johtopäätöstä, että kyseessä olisi suolan puutos. Kun nestettä saadaan ulos, natriumarvo yleensä korjaantuu.
Lähteet: Sydänliiton materiaalit, sydan.fi, Sydämen vajaatoiminta, Käypä hoito -suositus
Sydämen vajaatoimintaa sairastavat jäävät usein ilman kokonaisvaltaista tukea, Suomen Lääkärilehti 2023; 78 : e34917
*NYHA tulee sanoista New York Heart Association
