Kun naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Anu Aallon vastaanotolle saapuu vulvodyniaa sairastava potilas, huoneeseen astuu yleensä alle 35-vuotias lapseton nainen. Vulvodyniassa kipu tuntuu yleensä emättimen ympäristössä, ja se häiritsee arkea ja seksielämää.
– Nykyään naiset hakeutuvat vastaanotolle melko nopeasti kivun alkamisesta. Sukupolvien välillä on tapahtunut muutos, sillä aikaisemmin avun hakemisessa on saattanut mennä pitkäänkin, Aalto toteaa.
Hoitaminen vaatii aikaa
Usein potilaat ovat jo tehneet taustatutkimusta ennen lääkärin tapaamista ja tietävät, ettei vulvodyniaan ole tarjolla ihmelääkettä. Krooninen vulvan alueen kipu voi kulkea mukana loppuelämän.
– Kerron vastaanotolla potilaille rehellisesti, että tarjolla olevilla hoidoilla kaikkea kipua ei välttämättä tulla saamaan pois. Tavoitteena on kuitenkin saada kipu helpottamaan niin, että esimerkiksi seksielämä ja yhdynnät olisivat jälleen mahdollisia, jos nainen niin toivoo. Lisäksi tavoitteena voi olla myös se, että kipu haittaisi mahdollisimman vähän normaalia elämää.
Yhdysvaltalaistutkimuksen mukaan vulvodynia vaikuttaa paljon naisten työelämään, sillä kiputilat saattavat vaikeuttaa esimerkiksi työn hakemista ja aiheuttavat sairauspoissaoloja töistä.
– Sairauden vaikutukset ovat hyvin laajat. Vulvodynia vaikuttaa naisen mielialaan ja hyvinvointiin, siksi vaikutukset voivat näkyä myös parisuhteen ja perheen tasolla. Sairaus voikin koskettaa useampaa ihmistä kuin vain sairastavaa.
Koska kiputila on kehittynyt useiden kuukausien ajan, myös sen hoitaminen vaatii aikaa. Hoidot kysyvät potilaalta sitoutumista ja kärsivällisyyttä.
– Pahenemisvaiheita saattaa hoidon aikana tulla, mutta kipu voidaan saada hallintaan.
Kipu ei kuulu seksiin
Anu Aalto on julkaissut kolme vuotta sitten väitöskirjan vulvodynian hoidosta ja sairauden vaikutuksesta naisen elämänlaatuun. Häntä kiehtoi se, kuinka vähän sairaudesta tiedettiin.
– Vulvodyniaan sopivia sairaudenkuvauksia on kirjoitettu jo aivan ajanlaskumme alussa.
Naiset ovat jo kaksituhatta vuotta sitten kokeneet vulvan alueella polttavaa kivun tunnetta, jolle ei ole löydetty selitystä. Pitkästä historiastaan huolimatta sairautta on alettu tutkia aktiivisesti vasta viitisenkymmentä vuotta sitten, se on lyhyt aika.
– Pitkään ajateltiin, että naisten elämään kuuluu kipu ja että seksin kuuluukin sattua naista. Kivuista kertovia naisia saatettiin leimata hysteerisiksi. Tutkittua tietoa naisille kipua aiheuttavista sairauksista on nykyäänkin tarjolla suhteellisen vähän verrattuna moneen muuhun sairauteen, Aalto toteaa.
Kulkeeko sairaus suvussa?
Vulvodynian aiheuttajia näyttäisi olevan monenlaisia. Esimerkiksi hormonaalinen ehkäisy, leikkaukset, voimakkaat jännitystilat lantion alueella ja synnytykset, joissa väliliha on esimerkiksi repeytynyt, voivat altistaa kiputilalle.
– Myös esimerkiksi hiiva- tai virtsatientulehdus sekä bakteerivaginoosi voivat aiheuttaa kroonisen kiputilan.
Aalto kertoo, että vulvodynialle on löydetty geneettisesti altistavia tekijöitä. Vaikka asiaa ei ole tutkittu, on mahdollista, että alttius vulvodynialle on periytyvää.
– Sairaudelle altistavat geenit pystytään nyt tunnistamaan. Lisäksi saimme alustavaa tutkimusnäyttöä siitä, että vulvodyniaa sairastavien naisten mikrobiomi eroaisi terveiden naisten vulvan mikrobiomista. Tulokset ovat kuitenkin niin alustavia, että saamme aiheesta lisää varmuutta kenties vasta tulevalla vuosikymmenellä.
Tamponia voi käyttää
Vastaanotolla Aalto pitää huolen siitä, että vulvodyniaa sairastava potilas ymmärtää, kuinka yleinen sairaus on kyseessä.
– Lähes joka kymmenes nainen kärsii vulvan alueen kiputiloista jossakin vaiheessa elämäänsä. Kyseessä on tavallinen sairaus, jota ei kannata vähätellä.
Sisätutkimuksia tehdessä Aalto huolehtii, että potilas tuntee olevansa turvassa ja hallitsee tilanteen.
– Lääkärin tulee huolehtia, ettei potilas koe lisää kipua.
Gynekologin tekemiä sisätutkimuksia ja sellaisia arjen tilanteita kuin esimerkiksi tamponin käyttöä varten Aalto suosittelee erilaisten venytysten ja lääkevoiteiden yhdistelmää.
– Hoidot suunnitellaan potilaalle yksilöllisesti ja ne saattavat sisältää sekä lääkehoitoja että fysioterapiaa ja seksuaaliterapiaa.
Leikkaus on viimeinen vaihtoehto
Aallon tutkimuksessa kävi ilmi, että naiset saivat eniten apua moniammatillisesta hoidosta. Kipua lievittävien geelien, voiteiden, suun kautta otettavien kipukynnystä nostavien lääkkeiden ja kortisoni-injektioiden lisäksi potilaille tarjotaan fysioterapiaa, keskusteluapua ja seksuaaliterapiaa.
– Uskon, ja siitä on myös tutkittua tietoa, että vertaistuella ja ryhmätyöskentelyllä voisi olla positiivisia vaikutuksia sairastuneiden elämään.
Viimeisenä vaihtoehtona kiputiloihin on leikkaus, jossa vulvan alueen kipeät alueet poistetaan. Leikkaus voi tuoda nopean avun kipuun.
– Tutkimuksessamme selvisi kuitenkin, että kolmen vuoden jälkeen moniammatillista hoitoa saaneiden ja leikkauksessa käyneiden potilaiden elämäntilanne oli sama. Leikkaus on myös aina riski, voi tulla tulehduksia tai komplikaatioita. Ja on mahdollista, että leikkauksesta huolimatta kivut palaavat.
Aalto toteaa, että vulvodyniaa sairastaville naisille on tarjolla paljon toivoa.
– Suurimmalla osalla kipu helpottaa ja se saadaan hallintaan, tavalla tai toisella, ajan kanssa.
Mikä vulvodynia?
- Vulvodynia on ulkosynnytinten krooninen kiputila, joka on jatkunut yli kolme kuukautta.
- Sairaus on melko yleinen. Suomessa noin 7-12 prosenttia naisista sairastaa vulvodyniaa.
- Sairautta hoidetaan esimerkiksi lääkevoiteilla, puudutteilla ja särkylääkkeillä, mutta myös fysioterapialla, seksuaaliterapialla ja neuvonnalla. Harvinaisissa tapauksissa kipualueelle voidaan tehdä myös leikkaus.
- Usein kipu vaihtelee. Vulvan alueen kipu saattaa kadota kokonaan ja palata sitten taas vuosien jälkeen takaisin.
- Parhaat hoitotulokset on saatu erilaisia hoitomuotoja yhdistelemällä.
Kahdenlaista kipua
- Paikallinen vulvodynia eli vestibulodynia tarkoittaa kosketuksen provosoimaa kiputilaa.
- Yleinen nuorilla.
- Kipu emättimen suulla.
- Kipukokemus on usein voimakkain yhdynnässä.
- Laukaisevana tekijänä saattaa olla esimerkiksi varhain aloitettu tai pitkään jatkunut yhdistelmäehkäisyn käyttö, toistuvat tulehdukset, jännittyneet lantionpohjanlihakset tai traumaattinen kokemus.
- Yleistynyt eli neuropaattinen vulvodynia
- Vulvodynian harvinaisempi muoto
- Kipu on hermoperäistä ja laajemmalla alueella.
- Yleistynyttä vulvodyniaa sairastavat ovat iältään usein yli 40-vuotiaita.
Lähde: Gynekologinen potilasjärjestö Korento ry.
Minkälainen ehkäisy sopii vulvodyniaa sairastavalle?
Hormonaalisista syistä aiheutunut vulvodynia voi alkaa e-pillereiden käytön aikana. Tyypillisesti yhdistelmähormoniehkäisy laitetaan vulvodyniadiagnoosin jälkeen tauolle. Ilman varmaa ehkäisymuotoa ei kuitenkaan tarvitse jäädä. Mikäli kivut hormonien tauottamisella helpottuvat, suositellaan ehkäisyksi kuparikierukkaa tai matalahormonista kierukkaa. Joskus vulvodyniaa sairastavalle sopivat myös keltarauhashormonipillerit tai yhdistelmäpillerit, joissa on enemmän estrogeeniä.
