Tunteet tuntuvat kehossa hyvin samalla tavalla kaikilla ihmisillä ja kaikissa kulttuureissa. Siksi meidän on usein helppo päätellä, miltä toisesta ihmisestä tuntuu, vaikka emme tietäisi mistä tunne johtuu.
Tai näin on ainakin silloin, kun yhteys omiin tunteisiin on kunnossa. Aikuisilla yhteyttä ei aina ole, sanoo tunnetaitoihin erikoistunut sosionomi ja toimintaterapeutti Heli Mäkelä. Itse asiassa monilla aikuisilla on hänen mukaansa melko heikot tunnetaidot.
– Moni on joutunut lapsuudessaan piilottamaan ja turruttamaan tunteitaan, mikä vaikuttaa edelleen aikuisena siihen, millainen yhteys meillä on itseemme ja tunteisiimme. Siitä, miten lapsen tunteisiin suhtaudutaan ja miten ne otetaan vastaan, tule myöhemmin opittu malli.
Mäkelä on yhdessä Tiia Trogenin kanssa kirjoittanut lasten ja aikuisten tunnetaitokirjan Tunteita päästä varpaisiin (Kirjapaja 2022).
Mäkelä on tehnyt työuransa lasten, nuorten ja heidän perheidensä parissa, mutta hän sanoo, että kehotietoisuus on taito, jota ennen kaikkea aikuisten tulisi harjoitella.
– Lapsilla tunteiden yhteys kehoon selvä ja suora. Vauvat ja myös pienet lapset ilmaisevat tunteitaan täysin vapaasti, eivätkä he jää miettimään ja vatvomaan, mitä tuli tehtyä ja mistä se johtui. Meille aikuisille tavanomaisempaa on vain jupista omassa päässämme ja padota tunteita sisäämme.
Hengittele ja havainnoi tunnetta
Nykyajan lapset, mutta myös monet aikuiset, ovat kenties aikaisempaa taitavampia puhumaan tunteista. Se ei Heli Mäkelän mukaan kuitenkaan ole sama asia kuin tunteiden tunteminen tai niiden läpieläminen.
– Tunteet eivät ole vain meidän päässämme ja ajatuksissamme, vaan ne vaikuttavat meissä kokonaisvaltaisesti.
Omien tunteiden kohtaaminen ei ole helppoa, Mäkelä myöntää.
– Ihmisen mieli alkaa usein kritisoida tunteita, vaikkapa sitä, että jännittää. Jos jännitys saa posket punottamaan tai kainalot hikoamaan, nolostumme helposti ja usein haluamme peittää tai poistaa tunteen mahdollisimman äkkiä kuka milläkin tekemisellä, ja se on hyvin inhimillistä.
Yhteyttä omiin tunteisiinsa voi lähteä etsimään yksinkertaisesti kuulostelemalla, miltä omassa kehossa juuri nyt tuntuu, Heli Mäkelä ehdottaa.
– Kannattaa pysähtyä itsen äärelle vaikka vain minuutiksi kerrallaan ja kuunnella, mitä hengitykseni minulle kertoo, ja tehdä havaintoja, mitä minussa juuri sillä hetkellä tapahtuu.
Tällaiset pienet mindfulness-hetket voivat siedättää kestämään myös niitä tunteita, jotka tuntuvat epämiellyttäviltä.
– Myöhemmin voi miettiä, mistä tunteesta oli kyse. Tunnetta ei välttämättä edes tarvitse osata nimetä, vaan riittää, että sen kanssa pystyy olemaan.
Kaikki tunteet ovat sallittuja
Jos tunteita on tottunut väistelemään, niiden kohtaaminen voi aluksi tuntua hyvin ikävältä. Heli Mäkelä kannustaa suhtautumaan oman kehon kaikkiin viesteihin myötätuntoisesti.
– Monesti ajatellaan, että esimerkiksi viha on silmitöntä raivoa ja tavaroiden paiskomista. Ei nähdä, että se on myös voimavara. Viha antaa meille jämäkkyyttä asettaa omat rajamme ja pitää puoliamme. Se auttaa meitä sanomaan ”ei”.
Pahinkin tunnekuohu laantuu
alle kahvitauon mittaisessa ajassa.
Erilaisten tunteiden hyväksyminen auttaa mieltä tasoittumaan nopeammin. Tutkijat ovat koettaneet selvittää, kuinka kauan yksittäinen tunnetila voi kestää. Tulokset vaihtelevat puolestatoista minuutista noin kahdeksaan minuuttiin eli jos tunteen malttaa antaa tasaantua, pahinkin kuohu laantuu alle kahvitauon mittaisessa ajassa.
Mikään minuuttimäärä ei tietenkään ole universaali totuus tunteiden kestosta, Mäkelä muistuttaa. Suuri suru esimerkiksi läheisen kuoleman jälkeen ei mene ohi minuuteissa eikä päivissä.
– Surunkin kanssa elämistä helpottaa se, että myöntää ja hyväksyy, että se on kehossa juuri sillä hetkellä. Kyynelistä koetaan monesti häpeää. Näyttää kuitenkin siltä, että tässä asiassa olemme menossa avoimempaan suuntaan.
Tunteet työssä
Tunteiden kohtaaminen ja niiden läpieläminen vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin monin tavoin.
Joskus fyysisen kivun taustalla voi olla jokin hankala tunne. Esimerkiksi ahdistus tai turvattomuus voivat muuttaa hengitystä pinnalliseksi ja aiheuttaa lihaskireyttä, joka ehkä hetkellisesti helpottaa hierojalla tai urheilemalla.
– Kun tunnekuormaa on kertynyt paljon, ehkä jo lapsuudesta asti, tunteet vyöryvät helposti yli pienenkin vastoinkäymisen kohdalla. Kun tunteita purkaa ja elää läpi säännöllisesti, sietokyky kasvaa eikä ylilyöntejä tapahdu niin helposti.
Tästä kaikesta on hyötyä myös työelämässä ja varsinkin ihmisten parissa tehtävässä sosiaali- ja terveysalan työssä. Jos osaamme nähdä oman käytöksemme takana olevia tunteita, pystymme helpommin asettumaan aggressiivisen asiakkaan tai vaikkapa stressaantuneen työkaverin asemaan, ja voimme pohtia käytöksen taustalla vaikuttavia tekijöitä.
– Mitä paremmin olet sinut itsesi ja omien tunteidesi kanssa, sitä helpommin pystyt pitämään ne erossa toisten ihmisten tunteista. Varsinkin vihaisen tai kiukkuisen asiakkaan kohtaaminen voi helposti tehdä omankin olon ärtyneeksi.
Tunteet tarttuvat herkästi ihmisestä toiseen myös hyvässä mielessä, ja sitä kannattaa Heli Mäkelän mukaan ehdottomasti hyödyntää työelämässä.
”Mitä paremmin olet sinut omien tunteidesi kanssa,
sitä helpommin pystyt pitämään ne erossa toisten ihmisten tunteista.”
– Kun työntekijällä on hyvä kontakti omaan kehoonsa ja hän pystyy rahoittamaan itseään, kehonkielellä voi tuoda turvaa, lempeyttä ja läsnäolon tunnetta tilanteissa, joissa toista ihmistä jännittää tai pelottaa.
Mäkelä kehottaa miettimään, voisiko työssä ottaa tunteet entistä herkemmin puheeksi. Välillä saattaisi olla hyvä esimerkiksi kertoa, millaisia tunteita itsellä on jossain tietyssä tilanteessa, mutta myös pohtia ääneen, millaisia tunteita toisen käytöksen taustalla saattaa olla.
– Jopa Maaret Kallio on sanonut joskus oman esityksensä alussa, että nyt jännittää, ja sitä kautta saanut tunteen laukeamaan.
Oman hyvinvoinnin ja työssä jaksamisen kannalta on tärkeää, että tunteiden kehotietoisuus auttaa jaksamaan työssä myös silloin, kun on kovin kiireistä.
– Kun opimme tunnistamaan, mitä kehossa tapahtuu, ja huomaamaan esimerkiksi, että nyt hermosto käy koko ajan kovilla kierroksilla, kannattaa pitää pieni tauko, minuutti tai vain puoli minuuttia, jos työ ei enempää salli, ja rauhoittaa hengitystä tai vaikka vain laskea hartiat.
Kuuntele omaa kehoasi
- Ole utelias. Kysy keholtasi, mitä sille kuuluu.
- Hengittele. Onko hengityksesi pinnallista, katkonaista ja nopeaa vai rauhallista ja syvää?
- Tunnustele. Tunnetko jossain päin kehoa lämpöä tai kylmyyttä, kihelmöintiä tai pistelyä? Onko jumeja tai kipua?
- Kuulostele kehosi tarpeita. Oletko nälkäinen tai kylläinen, onko sinulla jano tai vessahätä? Entä kaipaako kehosi liikettä vai lepoa?
Pidä tunnekattilan kansi raollaan
Tunteiden perusluonne on liikkua, tulla ja mennä. Hyvin helposti kuitenkin väistelemme ja tukahdutamme tunteitamme, jolloin ne alkavat kertyä sisällemme kuin painekattilaan, kuvailee Heli Mäkelä. Mitä enemmän kattilaan kertyy tunteita, sitä enemmän on myös painetta.
Kun painetta on riittävästi, kattilan seinämät alkavat pullistella, mikä ilmenee meissä erilaisina oireina, epämääräisenä ärtymyksenä tai tyytymättömyytenä. Toinen vaihtoehto on, että tunteet suorastaan räjähtävät paineen voimalla ulos kattilasta. Äkillinen tunnepurkaus voi tasata tilanteen, mutta usein se on epämiellyttävä kokemus sekä itselle että ympäristölle.
Ihanteellisessa tilanteessa tunnekattilan kansi on vähintäänkin raollaan, jolloin tunteet pääsevät säännöllisesti virtaamaan ulos kehosta ja mielestä.
Tunteista puhuminen on yksi tapa purkaa tunnetta, mutta aina se ei riitä. Tunteiden älyllinen jäsentäminen voi tuoda hetken helpotuksen, mutta tunteiden kehollisuuden sivuttaminen palauttaa vaikeat olotilat yhä uudestaan.
Tunteiden purkaminen vaatii usein fyysistä tai luovaa toimintaa. Joku saattaa tarvita lenkkeilyä tai rentouttavaa venyttelyä saadakseen tunteet tasattua, toiselle toimii paremmin laulaminen ja soittaminen tai maalaaminen ja piirtäminen.
Lähde: Heli Mäkelä ja Tiia Trogen: Tunteita päästä varpaisiin – Kehotietoisuus lapsen ja aikuisen tunnetaitojen tukena (Kirjapaja 2022)
Sinua voisi kiinnostaa myös:
Tunteiden vapaus liennyttää vihan – omat tunteet kannatta tunnistaa ja hyväksyä
