Pääkaupunkiseudulla asuvalla yksinhuoltaja-lähihoitajalla on riski päätyä työssä käyväksi köyhäksi.
Suomessa on aina ajateltu, että työtä tekemällä pärjää ja että koulutus on tie leveämmän leivän ääreen. Tämä ei enää pidä paikkansa. Maassamme on nyt arviolta 250 000 ihmistä, jotka käyvät työssä, mutta ovat siitä huolimatta köyhiä. Tulevaisuudessa heidän määränsä todennäköisesti kasvaa.
– Aivan kaikenlaisia ihmisiä, kuvaa tutkija Mikko Jakonen Jyväskylän yliopistosta työssäkäyvien köyhien joukkoa.
Työssä käyvät köyhät ovat miehiä ja naisia, perheellisiä ja perheettömiä, koulutettuja ja kouluttamattomia. Heitä yhdistävät osa-aikatyöt, pätkätyöt, vuokratyöfirmat, nollatuntisopimukset tai esimerkiksi opiskeleminen. Monet työskentelevät naisvaltaisilla aloilla kuten hoitoalalla tai kaupan alalla.
Epätyypillisten työsuhteiden ja tiettyjen alojen lisäksi työssäkäyviä köyhiä yhdistää muutama muukin asia.
– Riskiä päätyä työssäkäyväksi köyhäksi lisää esimerkiksi yksinhuoltajuus ja kalliit asumiskustannukset, jotka varsinkin pääkaupunkiseudulla ovat todella korkealla. Ei se pieni palkka, mutta ne suuret menot, kiteyttää Jakonen.
Koulutus ei suojele nykypäivänä ihmistä köyhyydeltä.
– Meillä on 44 000 työtöntä korkeakoulutettua. Työllistyminen on hyvin alakohtaista, sanoo Jakonen.
Epäselvä tulevaisuus
Ihmisen hyvinvointia kolhii monella tavalla se, että hän käy työssä, mutta ei kuitenkaan pysty elättämään itseään tai perhettään. Ihminen elää silloin tavallaan rajapinnalla, jalka puoliksi työelämän oven välissä.
– Elämästä tulee epävarmaa ja epämääräistä. Tulevaisuuden perspektiivi on epäselvä. Ihmiset elävät päivän ja viikon kerrallaan, koska eivät voi talou-dellisen tilanteensa takia tehdä suunnitelmia pidemmälle. Jos vastaan tulee jokin kriisi, joudutaan ottamaan lainaa, sillä säästöjä ei ole. Köyhät ihmiset ovat monessa asiassa muiden armoilla.
Epätyypillisissä työsuhteissa olevat joutuvat usein tekemään montaa työtä, ja se vaikuttaa perhesuhteisiin ja omaan jaksamiseen. Monet työssäkäyvät köyhät turvautuvat yhteiskunnan apuun kuten toimeentulotukeen, asumistukeen tai soviteltuun työttömyysturvaan.
– Tukijärjestelmämme yrittää kyllä parhaansa, mutta se ei ole pysynyt työelämän muutosten perässä, sanoo Jakonen.
Hyvä esimerkki on asumistuki, joka on yleisin työssäkäyvien köyhien hakema tuki.
– Epätyypillisessä työsuhteessa oleva joutuu ilmoittamaan jokaisen työssäkäynnissä ja tuloissa tapahtuneen muutoksen todisteineen viranomaisille. Tämä johtaa paitsi loputtomaan hakemusten täyttämiseen myös siihen, että tukien saamiseen tulee pitkien käsittelyaikojen vuoksi taukoja. Työtönkin saa tienata 300 euroa kuukaudessa ilman, että päiväraha pienenee, mutta työssäkäyvää pienituloista kohdellaan kovemmin.
Vuosien väliaikainen
Yhden työssäkäyviin köyhiin liitetyn stereotypian Jakonen haluaa kumota.
– Usein ajatellaan, että he ovat jotenkin saamattomia, laiskoja tai taitamattomia. Asia on aivan päin vastoin. Työssä käyvät köyhät ovat yritteliäitä ja aktiivisia, ja kaikesta huolimatta useimmat haluavat uskoa siihen, että tulevaisuudessa on luvassa jotakin parempaa.
Tilastojen valossa voi varovasti arvioida, että usein parempaa onkin odottamassa. Jakonen sanoo, työssäkäyvien köyhien luokasta ei voi puhua, sillä useimmille ihmisille tilanne ei ole pysyvä.
– Vaikuttaa siltä, että työssäkäyvien
köyhien tilanne on väliaikainen, ja että loppujen lopuksi pätkätyösuhteet ja osa-aikaisuudet yleensä johtavat vakinaisempaan ja parempipalkkaiseen työhön. Väliaikaisesta elämänvaihteesta puhuminen on tosin hiukan kyseenalaista, sillä monien ihmisten kohdalla väliaikainen kestää vuosia tai jopa vuosikymmenen.
Työssäkäyvät köyhät eivät katoa yhteiskunnasta minnekään. Työmarkkinoiden suunnan voi nähdä esimerkiksi Saksassa ja Isossa-Britanniassa.
– Uusia työpaikkoja syntyy eniten matalapalkka-aloille ja epätyypilliset työsuhteet yleistyvät. Palkkatyö ei katoa mihinkään, mutta todennäköisesti työssäkäyvien köyhien määrä kasvaa.
