Foibekartanon Kotioopperassa ulkoiset puitteet ovat kohdillaan. Lounasravintolan isot ikkunat on peitetty tummilla verhoilla. Salissa tuolit on aseteltu riviin ja seinää peittää valtavankokoinen valokangas. Aulaan on levitetty punainen matto ja pöytiin tarjoillaan kuohuviiniä korkeista laseista.
Aula täyttyy väestä ja puheensorinasta hyvissä ajoin ennen näytöksen alkua. Ohjelmassa on Kansallisoopperan taltiointi Johan Straussin Lepakko-operetista.
Moni on valmistautunut tilaisuuteen huolella. Hilkka Karvinen kertoo käyneensä kampaajalla ja meikissä ennen tilaisuuden alkua. Asun täydentää pitsikoristeinen venetsialaisnaamio.
Hilkka sanoo viihtyneensä esiintymislavoilla vuosikymmenten varrella itsekin.
– Kulttuuri merkitsee minulle paljon, se on elämäntapa. Olen harrastelijanäyttelijä ja edelleen mukana Vantaan näyttämön toiminnassa.
Mieleenpainuvia rooleja on ehtinyt tulla vastaan useita. Karvinen mainitsee esimerkiksi Hannan roolin Reko Lundánin näytelmässä Aina joku eksyy. Näytelmän keskeinen teema on alkoholismi.
– Ja tietenkin Niskavuoren Loviisa! Se esitys sai aikoinaan yleisöpalkinnon Työväen näyttämöpäivillä Mikkelissä.
Lepakon suhteen odotukset ovat korkealla.
– Odotan nostalgiaa ja glamouria. Operetti on hyvä valinta tämmöisenä aikana, kun tarvitaan kuplivaa keveyttä.
Tilaisuuden aluksi Hilkka Karvinen pääsee vielä hetkeksi parrasvaloihin lausumalla tervetuliaissanat yhdessä Foibekartanon hyvän elämän koordinaattori Nadja Liimatan kanssa.
– Operettia pitää mennä vain katsomaan, silloin sen olemus paljastuu, he luonnehtivat yhteen ääneen.
Valmistautuminen on osa elämystä
Lähihoitaja Kamaldeep Sharma kertoo, että työvuoro kotioopperassa ei tuntunut työnteolta lainkaan.
– Se oli nautintoa myös meille työntekijöille. Tarina tuli hienosti kerrottua musiikin kautta.
Kotiooppera on Suomessa yli kymmenen vuotta asuneelle Kamille ensimmäinen kosketus Kansallisoopperaan.
– Työpaikalla olen tottunut kuuntelemaan suomalaista musiikkia. Vanhaa iskelmää soitetaan joka viikko perjantaitansseissa.
Kotona soi enimmäkseen Bollywood-musiikki. Se on erityisen suosittua Punjabin alueella, josta Kami on kotoisin.
– Minulla on kolme tyttöä. Kun laitan musiikin soimaan, tytöt tulevat mukaan kuuntelemaan ja tanssimaan. Olen soittanut sitä myös töissä ja pitänyt muutaman kerran kulttuuripäivän, jossa olen itse tanssinut ja näyttänyt, millaisia vaatteita esityksiin kuuluu.
Osa kotioopperan viehätystä on se, että tilaisuuteen valmistaudutaan huolellisesti. Asukkaat olivat tutustuneet etukäteen Lepakko-operetin historiaan ja tarinaan sekä illan viinitarjoiluun – samppanjalla kun on keskeinen rooli operetin tapahtumien kulussa. Kädentaitojen pajassa oli askarreltu koristeita ja naamioita, kukkaryhmä puolestaan valmisteli tilaisuuden kukka-asetelmat.
Työntekijät auttoivat ooppera-asujen valinnassa, ja talon puolesta asukkaille tarjottiin myös mahdollisuus juhlakampaukseen ja -meikkiin.
– Asukkaat ovat nauttineet kaikesta. Heille ooppera oli kuin juhlaa, ja siihen valmistauduttiin huolella. Osa asukkaista ei pääse enää liikkumaan itsenäisesti, ja on tärkeää, että yhdessä heidän kanssaan mahdollistamme elämän, jossa elämykset ovat luonteva osa arkea. Me työntekijät olemme sitä varten, että he voivat nauttia elämästään kukin omalla tavallaan loppuun asti, Kami sanoo.
Tätä ajatusta kuvastaa myös Kamin ammattinimike Foibekartanossa, hyvän elämän valmentaja.
Kansallisoopperasta kerrotaan, että heidän tallennepalvelunsa ovat löytäneet varsinkin ikäihmiset. Suorien esitysten ja esitystallenteiden katsojista yli puolet on yli 60-vuotiaita, kun paikan päällä esityksiä katsovista heitä on noin 30–40 prosenttia – toki riippuen hieman ohjelmistosta. Osa esityksistä on katsojille ilmaisia.
Kulttuuri on erottamaton osa elämää
Kotiooppera järjestettiin Foibekartanossa keväällä kolmannen kerran. Ne, kuten kaikki muu kulttuuritoiminta, kannattelee elämää ja tutkitusti edistää kansanterveyttä, sanoo kartanon toimitusjohtaja, kansanterveystieteestä väitellyt filosofian tohtori Ulla Broms.
– Hyvä elämä rakentuu kaikenlaisista elämyksistä, jotka synnyttävät ja tukevat luovuutta. Emme jaottele kulttuuria korkeakulttuuriin ja toisenlaiseen kulttuuriin. Meille ooppera on kulttuuria mutta myös autokerho, urheilu, puutarhanhoito ja kuorolaulu. Kulttuuri ei ole mitään ylimääräistä luksusta vaan normaali osa elämää, emmekä halua, että ikäihmiset jäävät siitä paitsi.
Kulttuurin harrastamisen on tutkimuksissa nähty tuottavan ihmisille myönteisiä vaikutuksia niin psyykkiseen kuin fyysiseen kuntoon. Stressi ja ahdistus voivat lievittyä, samoin kipu ja univaikeudet. On esitetty, että kulttuurilla voisi olla jopa muistisairaudelta suojaava vaikutus.
– Yhdessä tekemällä voimme luoda yhteisöllisyyttä ja vaikuttaa yksilöiden hyvinvointiin. Kulttuuri synnyttää meissä tunteita ja auttaa meitä käsittelemään niitä. Kotiooppera, jos jokin, rakentaa keskinäistä luottamusta ja vahvistaa me-henkeä.
