Vanhuksen omaishoitajana toimiva lapsi estää sisaruksiaan tapaamasta äitiään, joka on aina ollut hyvissä väleissä kaikkien lastensa kanssa ja haluaisi nähdä heitä. Toisen ikäihmisen menehdyttyä perunkirjoituksessa paljastuu, että edesmenneen läheiset ovat vieneet tämän tililtä vuosien aikana kymmeniä tuhansia euroja. Erään vanhuksen kumppani on puolestaan ottanut haltuunsa puolisonsa pankkikortin. Hän antaa puolisolleen käyttörahaa vain viisi euroa päivässä.
Suvanto ry:n asiakastyössä vastaan tulleet tapaukset kertovat siitä, että ikääntyneiden kaltoinkohtelu ilmenee monin eri tavoin. Se voi olla fyysistä tai henkistä väkivaltaa, seksuaalista hyväksikäyttöä, taloudellista hyväksikäyttöä tai hoidon ja avun laiminlyömistä. Vanhusten kanssa työskentelevät ammattilaiset ovat avainasemassa kaltoinkohtelun ja lähisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja auttamisessa.
Kaltoinkohtelija voi olla samanaikaisesti ainut läheinen
Turvallisen vanhuuden puolesta puhuvan Suvanto ry:n auttavaan puhelimeen tuli viime vuonna lähes 400 ikäihmisten kaltoinkohteluun tai väkivaltaan liittyvää yhteydenottoa. Yhteydenottojen määrä on kasvanut reippaasti, kun tietoisuus väkivaltailmiöstä ja auttavasta puhelimesta on levinnyt. Soittajat ovat 70–90-vuotiaita vanhuksia tai joku heidän lähipiiristään. Yhä ikääntyneemmät ottavat yhteyttä. Yleisimpiä soiton aiheita ovat taloudellinen hyväksikäyttö ja henkinen väkivalta.
Mitä iäkkäämpi ja toimintakyvyltään heikompi ihminen on, sitä helpommin hän joutuu hyväksikäytön kohteeksi. Kaltoinkohtelua ja väkivaltaa esiintyy tyypillisesi läheisissä suhteissa. Puheeksi ottamisen tekee vaikeaksi se, että kaltoinkohtelija voi olla samanaikaisesti vanhuksen ainoa läheinen tai auttaja. Harvemmin tekijä on täysin tuntematon.
Toistuvia ruhjeita, pelokkuutta ja uniongelmia
Sosiaali- ja terveysalan työyhteisöissä on syytä käydä läpi, mikä on kaltoinkohtelua ja väkivaltaa. Tärkeää on myös laatia toimintasuunnitelma näiden tilanteiden varalle. Sote-alan ammattilaisella on aina velvollisuus ilmoittaa huoli kaltoinkohtelusta ja väkivallasta kunnan sosiaalityöntekijälle.
Ikäihmiseltä kannattaa kysyä kaltoinkohtelusta esimerkiksi silloin, kun hän kertoo läheisen päihde- ja mielenterveysongelmista tai muista riippuvuussairauksista. Väkivallan uhasta voivat viestiä jatkuvasti vähissä olevat rahat sekä toistuvat selittämättömät ruhjeet. Huomiota kannattaa kiinnittää vanhuksen puheisiin, siisteyteen, elinoloihin, ihmissuhteiden laatuun, rahankäyttöön ja mielialojen vaihteluun. Uhri voi olla pelokas, eristäytyvä ja kärsiä uniongelmista ja ruokahaluttomuudesta. Hän ei ehkä jaksa huolehtia itsestään tai ympäristöstään.
Kaltoinkohtelun tunnistamisessa apuna toimivat selkeät kysymykset, kuten saatko olla kotonasi niin kuin itse haluat. Ikäihmiseltä voi myös kysyä, onko kaikki hyvin tai onko hän ollut alakuloinen.
Suvanto ry:n kokemuksen mukaan uhri ei usein uskalla kertoa tilanteestaan ennen kuin työntekijä on onnistunut luomaan hänen kanssaan luottamuksellisen suhteen. On myös huolehdittava, että kokija voi kertoa tilanteestaan vapaasti ilman tekijän läsnäoloa. Lisäksi vanhuksen on voitava luottaa siihen, ettei hänen tilanteensa pahene työntekijöiden toimien seurauksena.
Suvanto ry:stä muistutetaan, että iäkäs tarvitsee aikaa, tiivistä tukea ja pitkäjänteistä työtä kaltoinkohtelevasta lähisuhteesta irrottautumiseen.
Lähteet:
Suvanto ry:n asiantuntijat ja Juuri-hankkeen päätösseminaari Helsingissä 31.1.2018.
Täällä on lupa puhua väkivallasta. Käsikirja ikääntyneisiin kohdistuvan kaltoinkohtelun ja väkivallan
vastaiseen työhön. Piia Tiilikallio ja Emilia Säles (toim.).
