Mielenterveyssyistä johtuvat sairauspoissaolot ovat kasvaneet Suomessa merkittävästi vuosikymmenien aikana. Vuonna 1970 mielenterveysperusteisia sairauspoissaoloja oli noin 21 000. Vuonna 2023 niitä oli jo 92 000. Erityisesti masennus- ja ahdistuneisuusdiagnoosit ovat lisääntyneet. Työterveyslaitoksen tutkimuspäällikkö Pekka Varje kertoo, että syitä tällaiseen nousuun on monia.
– 1980-luvulla mielenterveydestä alettiin puhua enemmän. Sen myötä mielenterveyden häiriöiden stigma on vähentynyt. Aiemmin ei uskallettu puhua edes lääkärille tällaisista ongelmista, koska pelättiin hullun leimaa. Diagnoosiksi saattoi tulla esimerkiksi tuki- ja liikuntaelinsairaus, vaikka todellinen syy työkyvyttömyyteen oli mielenterveyden puolella.
Nykyisin mielenterveydestä puhuminen on hyväksyttävämpää. Elämän haasteita käsitellään psykologiasta ja lääketieteestä nousevien käsitteiden avulla.
Varjen mukaan toinen syy diagnoosien määrän kasvuun on lääketieteen edistys.
– Diagnostiset työkalut ovat kehittyneet. Lääkärit voivat antaa mielenterveysdiagnoosin entistä helpommin ilman lähetettä psykiatrille. Siten myös mielenterveysperusteisen sairauspoissaolon myöntäminen onnistuu työterveyslääkärin vastaanotolla.
Työelämä haastaa mielenterveyden
Mielenterveyssyistä johtuvien sairauspoissaolojen kasvua ei kuitenkaan selitä yksistään tehokkaampi diagnosointi.
– Tutkimusten mukaan työelämästä on tullut haaste mielenterveydelle. Se vaatii entistä enemmän henkisiä kykyjä. Kiireen tuntu ja vaativuuden kokemus ovat lisääntyneet. Työpäivät ovat intensiivisiä. Ei ole aikaa pohtia ja suunnitella, vaan aika menee toteuttamiseen. Tämä johtaa lisääntyneeseen työuupumusoireiluun, johon yleensä liittyy masentuneisuutta ja ahdistuneisuutta, Pekka Varje kertoo.
Kelan korvaaman sairauspoissaolon perusteeksi ei kelpaa työuupumus. Siksi työuupumustapaukset pääsääntöisesti diagnosoidaan masennus- tai ahdistuneisuushäiriöiksi.
Mielenterveyttä kuormittaa myös se, että työelämän ulkopuoliset paineet ovat kasvaneet.
– Elämä on ylikuumentunut. Päivät täyttyvät erilaisista sisällöistä, vaatimuksista ja datavirroista. Kalentereissa on päällekkäisyyksiä ja kaikesta selviytyminen vaatii tiukkaa aikataulutusta.
Työllisyystilanne vaikuttaa sairauspoissaoloihin
Mielenterveyshäiriöistä johtuvat sairauspoissaolot eivät ole kasvaneet tasaisesti 1970-luvulta lähtien, vaan käyrässä on hypähdyksiä. Jyrkkä kasvu alkoi vuonna 1995, ja se kesti vuoteen 2008. Uuteen nousuun lähdettiin vuonna 2017.
Pekka Varje kertoo, että mielenterveysperusteisilla sairauspoissaoloilla ja työllisyysasteella on havaittu olevan yhteys. Sairauspoissaolot lisääntyivät 1990-luvun puolivälin jälkeen, kun työllisyysaste alkoi nousta laman jälkeen. Vuosina 2007–2009 sairauspoissaolojen määrä kääntyi laskuun, kun finanssikriisi lisäsi työttömyyttä. Vuonna 2016 sairauspoissaolot lisääntyivät, kun työllisyysaste jälleen kasvoi.
– Tätä voi selittää sillä, että tiukkoina aikoina sinnitellään töissä, vaikka voisi huonosti. Ei uskalleta jäädä sairauslomalle. Toisaalta työllisyysasteen laskiessa työttömäksi saattavat jäädä juuri mielenterveyshäiriöistä kärsivät työntekijät. Heidän työkyvyttömyytensä ei näy silloin tilastoissa.
Varhainen tunnistaminen on tärkeää
Tilastojen mukaan sosiaali- ja terveysalalla on paljon mielenterveyssyistä johtuvia poissaoloja ja myönnettyjä työkyvyttömyyseläkkeitä.
– Ihmisten parissa tehtävä työ on raskasta mielenterveydelle. Tällä hetkellä sote-alan haasteena on myös sijaisten saanti. Jos heitä ei saada, työntekijät kuormittuvat, Pekka Varje kertoo.
Varjen mukaan mielenterveys on noussut työelämän ykköshaasteeksi. Työnantajalla ja työntekijällä on yhteinen vastuu mielenterveyshäiriöiden ehkäisystä.
– Varhainen tunnistaminen ja työkyvyn tukeminen ovat tärkeitä. Haasteena on tunnistamisen vaikeus. Mielenterveyshäiriö ei ole kuin aivokasvain, joka näkyy kuvissa, vaan se pitää diagnosoida oireiden avulla. Usein työntekijäkään ei tunnista oireiluaan kuin vasta sitten, kun se on päässyt jo pahaksi.
Työterveyslaitos on kehittänyt työyhteisöille työkaluja, joiden avulla voi rakentaa mielen hyvinvointia tukevaa inhimillistä työkulttuuria.
– Verkkosivuilla on esimerkiksi työuupumuksen liikennevalot työyhteisöille, sote-alan palautumislaskuri ja työhyvinvointesti. Näiden avulla työntekijä voi selvittää työhyvinvointinsa tilaa ja työyhteisöt voivat arvioida työolojaan ja kehittämiskohteitaan. Työpaikoilla pystytään tukemaan psyykkistä toimintakykyä monella tavalla.
Tutustu Työterveyslaitoksen työkalupakkiin:
hyvatyo.ttl.fi/mielenterveyden-tyokalupakki/tyokalut
Lue myös:
Siilinjärven ihme – Mielenterveyspoissaolot saatiin käännettyä merkittävään laskuun
Alakulo ei kuulu vanhuuteen – ikäihmisten mielenterveysongelmia ei aina tunnisteta
