Aikataulut pettävät, ulkoilu peruuntuu eikä pienryhmätyöskentelystä tule mitään. Lapset purkavat jännitystään hulinoimalla ja käyttäytymällä ennalta arvaamattomasti. Kun lopulta on aika astua kameran eteen, tukka on sekaisin, paita tahrainen ja suu mutrussa.
Monissa päiväkodeissa vuosittain toistuva valokuvauspäivä on monella tapaa kuormittava. Vantaan varhaiskasvatuksen pääluottamusmies Leena Rantola sanoo, että tilanne on pahentunut vuosien mittaan.
– Olen työskennellyt alalla reilut 20 vuotta. Päiväkodit ja ryhmäkoot ovat kasvaneet, ja ryhmissä on paljon tuen tarvetta. Tämän päivän vaatimuksilla ja olosuhteilla valokuvaamisen järjestäminen ei sovi pakkaan samalla tavalla kuin ennen.
Pienten lasten kohdalla tuen tarve voi tarkoittaa esimerkiksi tiettyjä rutiineja. Kun päiväkotipäivä sujuu ennakoidusti, olo on turvallinen ja levollinen. Valokuvaus rikkoo kaavan, mihin lapset voivat reagoida voimakkaastikin.
– Kun on vielä henkilöstövajetta ja vaihtuvia sijaisia, jotka eivät saa samalla tavalla kontaktia lapseen kuin tutut aikuiset.
Valokuvausta ei oikein voi perustella edes varhaiskasvatukselle välttämättömänä pedagogisena toimintana.
– Tilanne on aikuisjohdannainen. Lapselle kerrotaan, miten hänen pitää toimia, seistä ja hymyillä. Se ei välttämättä tuo positiivista kokemusta.
Perinteestä luopuminen kirpaisee
Helsingin Sanomat kertoi äskettäin, että Leena Rantolan työnantaja Vantaan kaupunki aikoo luopua päiväkotikuvauksista ensi keväänä, kun voimassa oleva hankintakausi päättyy. Päiväkodit ovat tähän asti saaneet itse päättää, järjestävätkö valokuvauksen, ja käytännöt ovat vaihdelleet yksikkökohtaisesti. Kunnan linjausta perustellaan yhdenvertaisuudella.
Rantolan mukaan lapset itse eivät ole tuoneet selvästi esiin, mitä mieltä ovat valokuvauksesta.
– Pienimpien mutta myös isompien ryhmässä on arkoja lapsia, jotka stressaavat ja jännittävät. Isommat tykkäävät kaverikuvista. Puhelimen kameralla kuvien ottaminen on niin arkipäiväistä, että eivät lapset odota mitään virallista kuvauspäivää.
Sen sijaan osa vanhemmista on reagoinut hyvinkin voimakkaasti valokuvauksen päättymiseen. Rantola kertoo seuranneensa somekeskusteluja jonkin verran. Osa ymmärtää päätöksen, osalle se on ollut pettymys. Toisaalta eivät ne otetut kuvatkaan ole olleet kaikkien mieleen.
– Palautetta on tullut, kun lapsi on ollut kuvassa itkuinen tai ei ole hymyillyt niin, että hampaat näkyvät. Aina ei hiuksetkaan ole olleet niin kuin olisi pitänyt.
Muitakin vaihtoehtoja on
Rantola kertoo, että joissain päiväkodeissa vanhempainyhdistys on ottanut valokuvauksen hoitaakseen. Se on osoittautunut toimivaksi ratkaisuksi.
– Kuvaus on järjestetty päiväkodin tiloissa iltapäivällä. Ei ole tarvinnut metsästää lupalappuja eikä muistutella niitä. Vanhemmat ovat itse vieneet lapset kuvattaviksi samalla kun ovat hakeneet heidät ja laittaneet vaatteet ja hiukset kuten haluavat.
– Taakka on lähtenyt työntekijöiden harteilta. Toki se on edellyttänyt aktiivista vanhempainyhdistystä, eikä sellaista löydy joka päiväkodista.
