Ensimmäisen tapaamisen aikana suunnitellaan, miten fyysinen kuntoutus nivotaan osaksi kotiinpaluuta seuraavien viikkojen aikana. Osastolta mukaan saaduista harjoituksista tehdään tarvittaessa selkeä taulukko, johon kotihoidon työntekijät merkitsevät harjoitukset suoritetuksi.
‒ Teemme tiivistä yhteistyötä fysioterapeuttien kanssa. Pienillä arkipäivän liikkeillä on iso merkitys. Pitäisi enemmän miettiä, mitä me lähihoitajat pystymme tekemään muun työmme ohessa, Eila-Sinikka Niemeläinen pohtii.
Eila-Sinikan maailmankuva mullistui kymmenen vuotta sitten, kun hän sai työnantajalta luvan osallistua kolmen tunnin Voimaa vanhuuteen -kurssille. Liikunnan kipinä syttyi, ja sohvalla makailu työpäivän jälkeen sai jäädä.
Nyt liikunta ja toisten ihmisten liikuttaminen ovat keskeinen osa Niemeläisen työtä Pieksämäen kaupungilla. Niemeläinen työskentelee kotihoidossa, jossa hän on aktiivisesti pyrkinyt nostamaan fyysisen kuntoutuksen arvostusta. Lisäksi hän vetää sivutoimisesti liikuntaryhmiä Pieksämäen Seutuopistolla.
Tukea vähennetään vähitellen
Kohtaaminen uuden asiakkaan kanssa alkaa turvallisuuden tunteen luomisesta ja luottamuksen rakentamisesta. Sairaalasta kotiutuva ihminen on usein vähän sekaisin ja välillä alakuloinen.
‒ Heti alussa luodaan hyvä suhde asiakkaaseen ja kootaan kaikki hänen elämäänsä vaikuttavat asiat yhdeksi paketiksi, jonka avulla kotihoidon tiimin on helppo lähteä tekemään omaa työtään, Niemeläinen kuvaa.
Kotiutusjakson alussa kotihoito käy yleensä vanhuksen luona neljä kertaa päivässä, ja sitten käyntejä vähennetään. Idea on, että kotiutuksen jälkeinen arviointijakso kestäisi enintään kuudesta kahdeksaan viikkoon. Sen aikana tehdään päätös, jääkö henkilö pysyvämmin kotihoidon palvelujen piiriin vai pärjääkö hän jatkossa kevyemmän tuen turvin.
‒ Eräs asiakas puhui lonkkaleikkauksen jälkeen vain siitä, miten hän haluaisi kuolla. Parin viikon päästä hän oli mitä elämänmyönteisin ihminen, joka käveli ilman sauvoja, Niemeläinen kuvaa.
Kotihoidon käyntejä vähennettiin ja lopulta niitä jäi vain yksi käynti viikossa, jolloin asiakkaalle täytetään lääkerobotti.
‒ Elämänmyönteisyys ja elämänhalu lisääntyvät, kun ihmiset huomaavat pystyvänsä ja kykenevänsä tekemään asioita itse, Niemeläinen pohtii.
Tieto kotiutuksista tulee hyvissä ajoin
Kotiutukseen liittyvät haasteet tunnetaan terveydenhoidossa laajemminkin. Teija Hammar havaitsi väitöstutkimuksessaan, että usein kukaan ei vastaa asiakkaan kotihoidon ja kotiutumisen palvelukokonaisuudesta. Epäselvistä yhteistyökäytännöistä ja puutteellisista tai viivästyneistä tiedoista syntyy hoitokatkoksia, päällekkäisyyttä sekä huonoa hoidon laatua.
‒ Samoja ongelmia on nähtävissä edelleen, vaikka väitöstutkimus julkaistiin yli kymmenen vuotta sitten, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella johtavana asiantuntijana työskentelevä Hammar sanoo.
Toisaalta THL:n tutkimuksissa näkyy myös se, että kunnissa on alettu satsata aiempaa enemmän kotiutusvaiheen pulmien ratkaisuun esimerkiksi erillisten kotiutusyksikköjen kautta.
Pieksämäen kotikuntoutuksen kehittäminen liittyy laajempaa paikalliseen tavoitteeseen keventää palvelurakennetta tehostetusta palveluasumisesta kotihoidon ja välimuotoisten yhteisöllisten asumisratkaisujen suuntaa.
‒ Emme saisi tehdä vanhuksista hoidettavampia, kuin mitä he tarvitsevat. On parempi tuoda tukea siihen elämäntilanteeseen ja ympäristöön, jossa ihminen asuu, ikääntyvien palveluiden tulosaluejohtaja Päivi Kauppinen Pieksämäen kaupungilta sanoo.
Kotikuntoutuksen avulla saadaan nopeutettua ikäihmisten toipumista esimerkiksi leikkausten jälkeen ja vähennettyä vuodeosastojen käyttöä.
Aiemmin kotiutukset tehtiin Pieksämäellä iltapäivällä osaston lääkärikierron jälkeen. Kotihoidon näkökulmasta se tarkoitti joko aamuvuorosta ylitöihin jäämistä tai sitä, että iltavuorolainen yritti juosta nopeasti kotiutuksen valmiiksi, jotta ehtii käydä muutkin listallaan olevat paikat.
Nykyisin kotiutushoitajat viestivät asiasta aktiivisesti kotihoidon suuntaan. Tieto kotiutuksesta tulee pääsääntöisesti edellisenä päivänä tai jopa pari, kolme päivää aikaisemmin.
Liikuntaryhmien vetäminen harrastuksena
Liikuntakärpäsen puraisun jälkeen Niemeläinen näki kirkkaasti, että samaa kipinää tarvittaisiin myös kotihoitoon. Hän mietti hetken, ja otti sitten asian puheeksi esimiehensä kanssa.
‒ Esimies lähti heti tukemaan minua ja antoi mahdollisuuksia ja työaikaa fyysisen kuntoutuksen edistämiseen. Omien vahvuuksien hyödyntäminen tukee työssäjaksamista, Niemeläinen kertoo.
Niemeläinen haki vuoden opintovapaata ja kävi terveysliikunnan koulutuksen. Pian sen jälkeen hän alkoi vetää erityisliikunnan kursseja kotihoidon työn ohessa.
Pieksämäen kotihoidossa työntekijät suunnittelevat itse työvuorojaan. Se on mahdollistanut Niemeläiselle kotihoidon työn ja liikuntaryhmien vetämisen yhteensovittamisen.
‒ Liikuntaryhmien vetäminen on minun tapani nollata omaa päätä. Se on enemmän harrastus kuin työtä, Niemeläinen pohtii.
Kaksi rinnakkaista työtä kiertyy myös yhteen. Erityisliikunnan ryhmät tukevat ennaltaehkäisevää hoitotyötä, ja uudet kotihoidon asiakkaat ovat aina välillä tuttuja ennestään liikuntaryhmistä.
‒ Se helpottaa yhteyden muodostumista, kun olemme olleet tekemisissä aiemmin jo vuosien ajan.
Kiinnostus kuntoutukseen on lisääntynyt
Eila-Sinikka Niemeläisen hyvän elämän teesit rakentuvat perushygienian, ravinnon, liikkumisen ja unen ympärille. Hyvä hoito pohjautuu niihin. Samalla syntyy vuorovaikutus, joka on kaiken a ja o. Kohtaamisesta syntyy asiakkaalle turvallisuuden tunne.
‒ Jos vuorovaikutusta ei ole, vanha ihminen lähtee helposti masentumaan, ja masentunut ihminen ei liiku, Niemeläinen pohtii.
Niemeläinen on huomannut, että ihan viime aikoina on tapahtunut yleisempi tietoisuuden muutos asiakkaiden keskuudessa. Kotikuntoutuksesta ja fyysisestä kuntoutuksesta ollaan eri tavalla kiinnostuneita kuin ennen.
‒ Koskaan ei ole liian myöhäistä edistää fyysistä toimintakykyä. Harjoittelulle ei ole yläikärajaa, ja sen vaikutukset näkyvät nopeasti nimenomaan heikkokuntoisimmissa.
Kun Niemeläinen keittää asiakkaalle aamupuuroa tai auttaa pesuissa, hän kyselee samalla kuulumisia tai innostaa ikäihmistä treenaamaan jalka- tai käsilihaksia.
‒ Perustyön rutiini vapauttaa energiaa. Saan tavallaan käyttööni kaksinkertaisen ajan tehdä asioita, Niemeläinen iloitsee.
‒ Kaikkein parasta työssäni on asiakkaan hyvä olo. Kun ihminen nousee tuolijumpassa ylös ensin kolme kertaa ja kuukauden harjoittelun jälkeen 30 kertaa, se on upea saavutus ja saa minutkin hyvälle tuulelle.
