Viime vuoden aikana Suomessa kirjattiin ilmoituksia potilasvahingoista yhteensä 7239 kappaletta. Potilasvahingolla tarkoitetaan mahdollisen hoitovirheen seurauksena syntynyttä terveydentilan heikentymistä tai sen aiheuttamaa sairautta, vammaa tai kuolemaa. Vahinkojen määrät ovat pitkällä aikavälillä olleet kasvussa. Koronaepidemian alussa ilmoituksia tehtiin vähemmän, nyt määrät ovat jälleen nousseet, kun epidemian aikana kertyneitä hoitojonoja puretaan.
Tyypillisiä hoitovirheitä ovat erilaiset tutkimus- ja hoitotoimenpidevahingot, hoitoon käytetyn laitteen vian aiheuttamat vahingot, työtapaturmat ja lääkevahingot.
– Yleisimpiä vahingoista ovat erilaiset hoidon yhteydessä aiheutuneet infektiot sekä laitteen tai järjestelmän toiminnasta aiheutuneet hoitovirheet, SuPerin asiantuntija Elina Ottela toteaa.
Ottela on ollut mukana kokoamassa SuPerin Potilas- ja asiakasturvallisuuden opasta. Opas antaa työkaluja esimerkiksi turvallisen lääkehoitosuunnitelman ja omavalvontasuunnitelman luomiseen.
Hoitovirhe aiheuttaa potilasvahinkoja
Hoitovirhe ilmenee usein vasta jonkin aikaa toimenpiteen jälkeen. Pahimmassa tapauksessa esimerkiksi potilasjärjestelmään kirjaamatta jäänyt tieto jää jatkohoidossakin huomaamatta ja hoitovirhe aiheuttaa lisää virheitä.
Elina Ottela toteaa, että usein lähihoitaja on ensimmäinen, joka huomaa hoitovirheen.
– Lähi- ja perushoitajat työskentelevät hyvin lähellä potilaita ja asiakkaita. Suihkun aikana iho ja sen mahdolliset haava-alueet ovat esillä ja lääkkeitä jakaessa puhutaan potilaan kanssa ajatuksista ja tarkkaillaan yleiskuntoa.
Siksi jääkin usein hoitajan tehtäväksi ohjata potilas hakemaan korvauksia potilasvahingosta Potilasvakuutuskeskukselta. Korvauksia on mahdollista hakea kolmen vuoden kuluessa hoitovirheen tapahtumisesta.
Kaikki eivät saa korvauksia
Tärkeintä on olla potilaalle rehellinen, Elina Ottela muistuttaa. Potilasvakuutuskeskus on myöntänyt korvauksia vuosittain vain noin neljäsosalle hakijoista. Korvausperusteina käytetään esimerkiksi vamman aiheuttamaa haittaa. Mikäli haittavaikutus on pieni, korvauksia ei aina myönnetä.
– Myös hakijan ikä ja terveydentila vaikuttavat korvauspäätökseen. Iäkkään ja monisairaan hakijan osalta voidaan katsoa, että riski esimerkiksi leikkaushaavan infektioon on ollut muutenkin jo suuri.
Etäyhteys hankaloittaa hoitoa
Tehostettu erikoissairaanhoito sekä teknologian kehitys ovat osaltaan vaikuttaneet hoitojaksojen lyhentämiseen. Usein potilas lähetetään mahdollisimman pian kotiin.
– Tämän vuoksi hoitovirheet ilmenevät usein vasta jatkohoidossa, Ottela toteaa.
Varsinkin korona-aikaan potilaita hoidettiin yhä enemmän etäkontaktilla. Ottelan mukaan moni asia voi jäädä etäyhteyden varassa huomaamatta.
– Aina potilas ei itse huomaa tulehdusmuutoksia esimerkiksi haava-alueella tai hän ei osaa kertoa niistä. Suomessa hoidetaan yhä ikääntyneempää ja huonokuntoisempaa väestöä. Silloin etäkontaktiinkin tarvittaisiin enemmän aikaa, jotta potilas saa varmasti asiansa kerrotuksi.
Moni virhe olisi estettävissä
Hoitovirheestä alkaa usein kertautuva virheiden ketju, jonka varrella potilaan tilanne saattaa vakavoitua entisestään, ennen kuin se huomataan.
– Hoitovirheet kuormittavat terveydenhuoltoa, ne aiheuttavat usein kalliin laskun yhteiskunnalle ja henkistä kärsimystä potilaalle.
Suuri osa hoitovirheen aiheuttamista infektioista olisi ollut estettävissä paremmalla käsihygienialla.
– Esimerkiksi erikoissairaanhoidossa riski haavainfektion syntymiselle on hyvin suuri. Hoitajien on oltava huolellisia ja tarkkaavaisia kiireestä huolimatta, vaikka erikoissairaanhoito toimii käytännössä ylitöiden ja henkilökunnan venymisen varassa.
Myös erilaiset laitteet ja järjestelmät ovat lisänneet hoitovirheiden määrää. Ottelan mukaan hoitajilta odotetaan yhä enemmän ja yhä kattavampaa ymmärrystä erilaisten teknologisten järjestelmien käytöstä.
– Valitettavasti Suomessa on käytössä erilaisia potilastietojärjestelmiä, joiden tietoja on toisinaan vaikeaa yhdistää keskenään.
Auta potilasta
Potilaan on tehtävä ilmoitus hoitovirheestä itse tai hänen on valtuutettava ilmoituksen tekoon läheisensä. Ohjeista potilasta täyttämään hoitovirheilmoitus Potilasvakuutuskeskuksen sivuilla:
1) Minkälainen oli vahinkoa edeltänyt hoito tai tutkimus ja mikä sen syy-yhteys oli aikaisempaan hoitoon.
2) Missä hoitolaitoksessa virhe tapahtui, mikä oli tapahtumisaika ja missä muualla sairautta on aikaisemmin hoidettu.
3) Mikä on potilaan oma määritelmä hänelle sattuneesta vahingosta.
4) Kuvaus siitä, miten hoitovirhe on tullut esille, miten ja missä sitä on hoidettu ja millaista haittaa se on aiheuttanut.
5) Aikaa hakea korvausta on kolme vuotta. Erillisillä perusteilla on mahdollista hakea korvauksia myös potilasvahingolle, joka on yli kolme vuotta vanha.
6) Jos potilas ei voi itse hoitaa asiaansa, sitä hoitamaan voi valtuuttaa toisen henkilön.
7) Potilasvakuutuskeskus tekee päätöksen potilaan ilmoituksen, lääkärin antaman ilmoituksen ja sairauskertomuksen perusteella. Potilasvakuutuskeskus saa käyttönsä sairauskertomusten lisäksi potilaan tutkimustulokset, röntgenkuvat sekä hoitajien sairauskertomusmerkinnät sekä korvausten ratkaisemiseksi tulo-, eläke- ja verotustiedot sekä tiedot esimerkiksi mahdollisista hautajaiskuluista.
8) Päätös tulee kirjallisena potilaalle ja päätöksestä on mahdollista valittaa potilasvahinkolautakunnalle.
9) Potilaalle voidaan korvata sairaanhoitokustannuksia, tulonmenetystä sekä kivusta ja särystä sekä pysyvistä haitoista aiheutuneita kuluja. Vähäisiä, alle 200 euron vahinkoja, ei korvata.
