Mikä tekee joulusta niin merkityksellisen – hyvässä ja pahassa?
Perinteet ja muistot lapsuuden jouluista painavat paljon, vastaa Terveystalon johtava psykologi Tuija Turunen.
– Jouluun liittyy menneisyydestä kumpuavia odotuksia toiveita yhdessäolosta. Väsymys voi kuitenkin tuoda mukanaan riitoja, ja jouluun liittyvä sukulaisten muistamien saattaa aktivoida lapsuuden aikaisia rooleja kuten sisaruskateutta, Turunen pohtii.
Perheellisellä jouluun vaikuttavat omien joulumuistojen lisäksi kumppanin lapsuuden joulukokemukset, jotka voivat olla aivan erilaisia. Niitä sitten joudutaan sovittelemaan yhteen.
– Media lataa jouluun odotuksia yltäkylläisyydestä, lahjojen runsaudesta ja harmonisesta yhteiselosta. Ei eletty elämä ole sellaista, Turunen sanoo.
Somea selaillessa kierrokset sen kuin kasvavat: onpa tuolla kaverilla komeat jouluvalot, ja tuo on aloittanut leipomisen jo nyt. Naapurikin lähettelee taas koko perheen selfieitä Seychelleiltä.
– Somen lahjavinkit ja jouluvalmistelujen vertailut lisäävät paineita sekä lapsilla että aikuisilla. Vertailun mahdollisuudet ovat rajattomat, ja siitä voi seurata kateutta ja pahaa mieltä. Joulu onkin hyvä aika miettiä, paljonko somessa kannattaa ylipäätään aikaansa viettää.
Tee se mistä tulee hyvä mieli
Aineksia joulupaineisiin siis riittää. Olennaista on Turusen mukaan se, miten me noihin paineisiin suhtaudumme.
– Ajatellaanko, että tästä tulee täydellinen joulu, tai että tästä tulee taas yksi riitainen joulu. Tai alkoholin sävyttämä joulu. Oma toiminta ratkaisee sen, millainen joulusta todellisuudessa tulee.
Ainoa hyvä syy panostaa jouluun paljon on hänen mielestään se, että siitä tulee itselle hyvä mieli. Tästä näkökulmasta esimerkiksi ”jouluihmisten” ylitsevuotavassa innokkuudessa ei ole mitään vikaa.
Jouluihmisten innokkuudessa
ei ole mitään vikaa.
– Jouluihmiset rakastavat sitä mitä joulun eteen tekevät. On aivan eri asia, jos paine tulee ulkopuolelta – vaikkapa siitä, että tänä vuonna pitää askarrella juuri tällaiset tonttuovet, tai että kaiken pitää olla aitoa tai itse tehtyä. Toisten asettamien ihanteiden perässä juokseminen tekee joulupuuhista stressaavaa kilpailua.
Turunen kehottaakin lastaamaan pukinkonttiin aimo annoksen itsemyötätuntoa: lempeää ja armollista suhtautumista itseen.
– Suursiivousta ei tarvitse tehdä juuri joulun alla, ellei se tunnu itselle tärkeältä. Sukulaiskierroksenkin voi aivan hyvin jättää väliin, jos se tuntuu rasittavalta. Jouluna voi olla kaikessa rauhassa kotona yksin tai kaksin. Ei ole olemassa yhtä oikeaa ja velvoittavaa tapaa viettää joulua, Turunen painottaa.
Joulunalusalusaika ei näy psykologin vastaanotoilla samalla tavalla kuin esimerkiksi kesälomien päättymien. Turusen mukaan joulun tulo kuuluu asiakaskeskusteluissa, mutta se ei näy piikkinä asiakasmäärissä. Matalan kynnyksen palveluja sen sijaan tarvitaan jouluna tavallista enemmän.
– Esimerkiksi kriisipuhelimiin tulee joulun aikaan tavallista enemmän soittoja. Syynä ovat yleensä riidat, päihteiden käyttö tai yksinäisyyden tuoma paha olo, Turunen sanoo.
Kaksi lahjaa, ja sillä siisti
Oma elämäntilanne vaikuttaa tietenkin paljon siihen, miten itse kukin jouluun suhtautuu. Sinkku näkee juhlapyhät eri valossa kuin lapsisperheen aikuinen. Lasten ikäkin vaikuttaa asiaan paljon.
Turunen muistuttaa, että lapselle riittää tarpeeksi hyvä, täydellisyyteen ei tarvitse eikä pidäkään pyrkiä.
– Mitä pienempi lapsi, sitä vähemmän hän tarvitsee jouluna mitään ylimääräistä. Lapsi kaipaa ennen kaikkea läsnä olevaa ja rakastavasti katsovaa aikuista. Ja samalla tavalla kannattaisi aikuisen joulukiireiden keskellä katsoa itseäänkin, Turunen suosittelee.
Pettymyksetkin kuuluvat lapsiperheen jouluun. Leluesitteen kannesta kanteen rastittanut lapsi pettyy, kun pukki ei tuokaan kaikkea. Tämä on Turusen mukaan kasvatuksen paikka sekä lapselle että aikuiselle.
– Lapsen pettymys jouluna voi olla aikuiselle vaikeampi kestää kuin lapselle itselleen. Pettymykseen auttaa ajatus, että sellaista elämä on: kaikkea ei voi saada. Tämä on hyvä sanoa lapsellekin.
Miten asia lapselle selitetään, se riippuu perheen puhumisen kulttuurista. Turusen mielestä hyvä selitys voi lähteä vaikkapa joulupukin valinnanvapaudesta.
– Lapselle voi kertoa, ettei joulupukki ole se, joka tuo aina kaiken mitä halutaan vaan se, joka valitsee ne lahjat, jotka kullekin tuo. Rajat voi toki myös vetää etukäteen: meillä annetaan kaksi lahjaa per lapsi, ja sillä siisti.
Valon juhla kuuluu kaikille
Monikulttuurisessa ympäristössä joulun järjestäminen on varhaiskasvatuksen ammattilaisille tarkka paikka. Maahanmuuttajataustaisten lisäksi monet kantasuomalaisetkin perheet kaihtavat nykyään juhlinnan uskonnollista puolta.
Turunen ei ole asiasta erityisen huolissaan. Hänen käsityksensä mukaan monikulttuurisuuden tuomasta uskonnollisesta sensitiivisyydestä ollaan suomalaisessa varhaiskasvatuksessa tätä nykyä hyvin tietoisia.
– Kaikissa uskonnoissa ei vietetä joulua, mutta kaikki lapset ansaitsevat vuodenkierron pimeintä hetkeä valaisevan juhlan. Kynttilöitä voidaan sytyttää ja tähtiä voidaan askarrella. Samalla voidaan laulaa Tuiki tuiki tähtöstä, ja leikit ovat yhteisiä ilonaiheita uskonnollisesta puolesta riisuttunakin.
Tärkeät asiat kotona ovat tärkeitä päiväkodissakin: aikuiset eivät saa kadota joulukiireisiinsä vaan heidän pitää olla lapsille läsnä.
– Askarteleminen ja yhdessä tekeminen toimivat aina. Mikään ei ole lapselle arvokkaampaa kuin se, että aikuinen on hänen kanssaan. Se on paljon tärkeämpää kuin mikään, joka voidaan kääriä lahjapakettiin.
Lue myös:
Supernanny Pia Penttala: ”Tärkeintä on omien arvojen mukainen joulu”
