Sosiaalinen media on viime vuosien aikana ryöminyt lähes jokaiseen kotiin, työpaikkaan ja ihmissuhteeseen. Moni meistä suorastaan elää somessa ja somesta. Se on iso osa ihmissuhteita ja kommunikointia. Enää ei mennä nettiin kurkkaamaan, mitä siellä on poissa ollessa tapahtunut, vaan netti on osa minuutta, oman minän jatke.
Sosiaalinen media ja siellä jaettu sisältö on kuitenkin kaikessa yksityisyydessäänkin sosiaalista ja julkista. Moni ajattelee, että omassa Facebook-profiilissa tai Instagram-tilillä on lupa olla juuri sellainen kuin on. Sosiaalisessa mediassa voi myös luoda ihanneminän: korostaa elämän hienoja ja kadehdittavia puolia, ja jakaa asioita, jotka saavat oman elämän näyttämään hohdokkaalta.
Some on nopeudessaan ja helppoudessaan petollinen väline. Sinne kerran kirjoitettua tai julkaistua ei saa välttämättä ikinä pois. Vaikka itse poistaisi julkaisunsa, on sen saattanut jo joku kopioida itselleen tai jakaa julkisesti jossakin täysin muussa yhteydessä kuin mihin se oli tarkoitettu. Ihan tavallisen ihmisen julkisena jaettu Facebook-status tai kuva saattaa ihan oikeasti kerätä kymmeniätuhansia tykkäyksiä ja jakoja.
Todistin vierestä muutama vuosi sitten kiusaamista ja tein tapahtuneesta päivityksen someen, jonka johdosta päädyin useamman lehden ja yhden radioaseman haastatteluun. Tiedän useita tuttavia, jotka ovat saaneet töitä sosiaalisen median avustuksella. Somea ei siis kannata pelätä, mutta sen voimaa kannattaa kunnioittaa ja käyttöä pohtia. Somen voima kannattaa valjastaa negatiivisuuden, ilkeyden ja vastakkainasettelun sijasta positiivisen hoitajakuvan välittämiseen ja ammattimme arvostuksen lisäämiseen.
Vaikka jokaisella hoitajalla on oma elämä ja siviiliminä, niin olemme kuitenkin hoitajia myös somessa. Halusimme sitä tai emme. Asiakkaan omainen, esimies, työtoveri, lapsemme ja sukulaisemme muodostavat meistä kuvan myös sosiaalisen median kautta ja sen perusteella, mitä me ja some-kaverimme jaamme itsestämme. Humalaiset pikkutuntien valokuvat, kiukkuisena raapusteltu kommentti työtoverista tai ikävistä omaisista ja toisen ihmisen pilkkaaminen eivät ole hoitajan kohdalla ikinä täysin oma asia tai sananvapautta, eivät edes somessa.
Pahimmillaan esimerkiksi toisen mustamaalaaminen keksityin perustein, työnantajan raju ja epäasiallinen kritisointi tai vaitiolovelvollisuuden rikkominen voivat johtaa myös lain edessä pahoihin hankaluuksiin.
Miten on, kestääkö sinun Instagram-tilisi tulla tarkastelluksi hoitajana? Palkkaisitko esimiehenä henkilön, jolla on omasi kaltainen Facebook-profiili? Haluaisitko somen perusteella olla itsesi työtoveri tai hoidettava? Annatko mielestäsi hyvää ja rehellistä kuvaa ammattikunnastasi, ammattiliitostasi tai työstäsi eri sosiaalisen median kanavissa?
