Mikä on ammatti, jossa vähintään kerran viikossa kouritaan rinnoista tai takapuolesta, kutsutaan huoraksi tai käsketään painua helvettiin?
Mitä tekee työkseen hän, jota lyödään, potkitaan, raavitaan, tönitään tai heitellään tavaroilla toistuvasti?
Moni varmasti ensimmäisenä mieltää tällaisen kuvauksen olevan esimerkiksi poliisin tai vaikkapa portsarin elämästä. Myös vanginvartijaa tai selviämisaseman työntekijää saatettaisiin veikata. Näissäkin ammattiryhmissä varmasti kohdataan väkivaltaa ja epäasiallisuutta, mutta se mitä itse ajan nyt takaa on ihan jotain muuta.
Puhun hoitoalasta.
Omat ja tuttujen kollegoiden kokemukset sijoittuvat suureksi osaksi ikäihmisten laitoshoitoon. Myös kotihoidossa on paljon paikkoja, joihin poliisikaan ei menisi yksin, mutta lähihoitaja joutuu valitettavasti resurssien puuttuessa menemään. Esimerkkinä voisi heittää psyykkisesti sairaat tai päihdeongelmaiset asiakkaat, tai asiakkaan kanssa samassa taloudessa asuvat moniongelmaiset läheiset.
On kylmäävä ajatus, että hädin tuskin kaksikymppinen, vastavalmistunut hoitaja joutuu lauantai-illan asiakaskäynnillään viemään vahvoja kipulääkkeitä asiakkaalle, jonka kanssa samassa osoitteessa asuva päihdeongelmainen omainen viettää parhaillaan ryyppäjäisiä kaveriköörin kanssa. Monesti myös laitoksissa ollaan kasvokkain vaarallisen käytöksen kanssa.
Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen mukaan vanhusten laitoshoidossa työskentelevistä hoitajista peräti 80 prosenttia oli kokenut väkivaltaa viimeisen vuoden aikana. Laitoksissa väkivalta oli hyvin tyypillisesti ruumiillista. Myös henkinen väkivalta ja tavaroiden heittely oli yleistä. Vanhusten kotihoidossa työskentelevistä hoitajistakin noin kaksi kymmenestä oli kokenut työssään ruumiillista väkivaltaa. Eroa selittää osaltaan pitkäaikaishoivassa asuvien vanhusten aina vain huonompi kunto.
Nykyisellään tehostetussa palveluasumisessa tai kotihoidossa asiakkaalla itsellään pitää olla hankittuna kaikki hoitoonsa tarvittavat tuotteet ja välineet. Ei siis ole enää mitään osaston tai tiimin lääkekaappia, josta napata tarvittaessa asiakkaan riehuessa rauhoittavaa lääkettä. Jos asiakkaalle ei ole hankittu etukäteen ongelmatilanteisiin tarvittavaa lääkettä, ei sitä saada äkkitilanteessa mistään, vaan hoitajat jäävät ratkomaan tilannetta tyhjän päälle.
Kotihoidossa on paikkoja, joihin poliisikaan
ei menisi yksin, mutta lähihoitaja joutuu
resurssien puuttuessa menemään.
Aivan liian usein silmitöntä väkivaltaa kohdanneelle hoitajalle myös ensimmäisenä heitetään päin näköä kysymys, että mitä teit väärin, kun hoidettava provosoitui.
Usein väkivalta kuitataan asiana, joka nyt vaan liittyy työhön ja sitä pitää ymmärtää. Pahoinpidellyksi tulleita hoitajia kielletään tekemästä rikosilmoitusta, koska kyseessä on muistisairas ihminen.
Muistutan, että jokaisesta väkivaltatilanteesta tulee aina tehdä työsuojeluilmoitus, vaikka työnantajan edustaja sitä vähättelisi. Väkivaltaa ei saa hyväksyä ja sen ei pidä kuulua hoitotyöhön.
Kirjoittaja on superilainen lähihoitaja Hattulasta.
