Kun uusi vuosi alkaa tehdä tuloaan, on aika myös ostaa tai saada uusi kalenteri. Itsellä matkassa on kulkenut jo puolitoista vuosikymmentä liiton lahjoittama allakka. Toisinaan toki olen haksahtanut ostamaan jonkin erikoisemmankin version ajanhallintaani helpottamaan.
Uuden kalenterin käyttöönottamisessa on aina jotakin vähän tunteita liikauttavaa. Ihan sama millainen kalenteri, aina se vähän jotakin fiiliksiä hipaisee. En tiedä olenko ihan pöhkö ja yksin ajatukseni kanssa, mutta minulle uusi vuosi ja uusi kalenteri on aina mahdollisuus muuhunkin uuteen.
Uuden vuoden yönä teen aina ajatuksissani tiliä kuluneesta vuodesta ja lähes poikkeuksetta viime vuosina ajatus on ollut melkoisen kiitollinen ja hämmentynytkin. Wou, olipahan vuosi.
Samalla ajatus kääntyy jo seuraavaan vuoteen. Kutina siitä, että paljon uusia mahdollisuuksia ja yllätyksiä on ihan kulman takana tulossa on vahva. Uuden kalenterin lehteily tuo ne unelmat, tavoitteet ja suunnitelmat pykälää konkreettisemmaksi.
Mistä sinun uusi kalenterisi täyttyy? Lukeeko siellä työvuoroja työvuoron perään, kokouksia ja muita vastuita yhtenä jonona? Onko siellä merkittynä lasten harrastuksiin kuskaamista, hammaslääkäriä, terveystarkastusta ja muita juoksevia menoja? Kun täytät kalenteria ja silmäilet tulevia viikkoa, valtaako mielen innostus vai silkka paniikinomainen ahdistus?
Jos työvuororimpsu lähinnä itkettää ja kokoussuma on kilometrin mittainen, on aika ryhtyä vastaiskuun. Jos me hoitajina emme hoida itseämme, niin miten voimme onnistuneesti hoitaa hoidettaviammekaan? Jos oma verenpaine huitelee silkasta stressistä niin korkealla, että elohopea sen kun pursuaa mittarista, on sanomattakin selvää ettei tilanne voi jatkua muuttumattomana ilman että se alkaa pian vaikuttaa työssä jaksamiseen.
Hyvinvoiva hoitaja hoitaa hyvin, joten toivoisin hyvinvoinnin tavoittelun näkyvän myös meidän jokaisen uusissa kalentereissakin. Nimenomaan sellaisina merkintöinä jotka tukevat palautumista, mielenterveyttä ja hyvän elämän tavoitteita. Merkintöjen ei tarvitse heijastaa hysteeristä pakkoliikuntaa tai kitukuureja painon pudottamiseksi. Ennemmin toivoisin kaikkien meidän kalentereihin iltoja jolloin some pysyy kiinni, puhelin äänettömällä ja keskitymme niihin ihmisiin, joiden seurassa kulloinkin olemme. Tai sitten ihan omassa rauhassa olemiseen.
Haluisin pyytää, että jokainen meistä merkitsisi pari, kolme kertaa viikossa itselleen aikaa hyvän mielen liikunnalle. Toiselle se on tiukka salitreeni niin että rauta paukkuu ja lihakset huutavat hoosiannaa. Jollekin se on kävelylenkki hissukseen metsässä tai lavatanssit lauantaisin. Toivoisin myös, että kalenteriin mahtuisi käyntejä vanhainkodissa tai kotona asuvia iäkkäiden ja toki nuorempienkin läheisten luona. Muutenkin kuin sen surullisen ”mummon hautajaiset lauantaina klo 14” -kalenterimerkinnän puitteissa.
Eipä pahitteeksi ole joskus livauttaa sinne myös merkintää ”Viiniä ystävän kanssa. Lilaa luomeen ja baanalle”.
Kirjoittelemisiin, tehdään uudesta kalenterista ja uudesta vuodesta tähän mennessä kaikkein paras!
