Plakkarissa on puoli vuotta työntekoa. Vielä mennään opiskelijan tittelillä eivätkä varsinaiset päihde- ja mielenterveysalan opinnotkaan ala vasta kuin syksyllä. Vähäisistä eväistä huolimatta tehtäväni ei työpaikalla ole kulkea sormi suussa ja pelkästään katsella sivusta kollegojen ahkerointia.
Mitä hyödyllistä noviisi ohjaajanpuolikas voi tehdä päihteidenkäyttäjien tukiasunnoilla?
Kuunteleminen on yllättävän hyvä työkalu. Se ei vaadi teoriaopintoja, oikea asenne riittää. Työpäivän aikana asukas saattaa sanoa, kysyä tai vaatia mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Jos en ymmärrä, olen päättänyt ainakin kuunnella loppuun asti. Kysymys voi olla asukkaan rahaongelmien ratkaisusta tai sitten koko talon tyhjentämisestä, koska vaatija on mielessään katsonut, että tällainen operaatio on välttämätön.
Korvien välissä ei kannata pitää liikaa suodattimia. Kun kipakka asukaspalaute kiirii toisesta korvasta sisään ja valuu samaa rataa toisesta ulos, ohjaajan päähän ei jää turhaa karstaa. On hyvä välillä olla kirosanoin koristeltu maailman huonoin hoitsu, joka ei osaa tai viitsi tehdä mitään muuta kuin huijata ja häiriköidä. Henkilökunta voi olla koko talon pahin ongelma. Siksi huoneen siivouksesta riittää kiitokseksi vihjaava ärjäisy v-alkuisen paikan haistamisesta. Itse makustelen tässä kuviossa vinhaa työnteon ydinkulttuuria. Minusta on hyötyä.
Nyt kannattaa muistaa, että useimmiten asukas on menettänyt kaiken. Toivonsakin. Tässä tilanteessa ei koskaan kannata heittää edes teelusikallista vettä kiukaalle. Parempi nakata tsemppikommentteja. Hienoa, että käsivarsi ei ole enää turvonnut ja kipeä. Ilmoituksen saaminen tukossa olevasta viemäristä on ison kiitoksen paikka – täällä me puhalletaan yhteen hiileen, kiitos.
”Olisitteko niin ystävällinen ja lopettaisitte päihteiden käytön?” Saattaa kuulostaa tehokkaalta käskylauseelta, mutta käytännössä sen voi vaihtaa toimivampaan: ”Jos jossakin vaiheessa keräisit nuo ruoantähteet tähän pussiin, niin käydään vaikka yhdessä viemässä ne ulos biojäteastiaan”. Tässä työssä ei harpota Kuun kamaralle, vaan edetään kärsivällisesti askel kerrallaan. Kuukausi on silmänräpäys. Roskien viennissä vuosi käy ajan perusyksiköstä.
Ohjaaja saa käyttää omia aivojaankin. Eräs asukas oli tyytyväinen, kun en ollutkaan sellainen huuhaa-ukko, kuten hän ensikohtaamisella päätteli. Minä puolestani päättelin, etten saamastani luottamuksesta huolimatta kaivakaan hänelle komerosta pölynimuria siivoamiseen. Asukas oli nimittäin kaatuillut huoneessaan sekä valitteli nälkää ja väsymystä. Ehdotin huikopalan syömistä ja lepoa. Tämä toteutui.
