Selkeä homma. Huone ei ollut likainen, vaan erittäin likainen.
Päihteidenkäyttäjät asuvat tukiasunnoissaan kuin kotonaan, ja kotonakin tarvitaan monesti siivousapua. Ohjaajan tehtäviin kuuluu avittaa asunnon haltijaa muun muassa siivoamisessa. Näissä yhteisissä hetkissä mitataan ohjaajan, myös tällaisen opiskelijan, ammattitaidon tila: saadaanko ohjattava tekemään niin sanottuun normaalielämään kuuluvia asioita.
Tässä huoneessa siis ei tarvinnut etsiä siivottavaa. Käden jälki näkyisi heti. Palkitsevaa työtä. Ensin tosin pitäisi saada sängyllä pyörivä asukas mukaan. Olimme edellisenä päivänä sopineet aikataulusta, mutta nyt tuli mutkia matkaan. Asukas esitti toimenpiteen siirtoa iltapäivään tai mieluummin huomiseen. Silloin kävisi mainiosti. Kun sanoin, että eiköhän kuitenkin aloiteta hetimiten jostakin pienestä, keskustelukumppanini hiljeni pedissään ja kääntyi selin.
Kolisuttelin siivouslastoja ja aiheutin jätesäkkien kahinaa, mikä sai asukkaan ponnahtamaan ylös ja istuutumaan tupakantumpeilla verhoillun pöytänsä ääreen. Lievää loukkaantumista ilmassa. Mutisin puoliääneen jonkinlaisesta siivousstrategiasta. Ei reaktiota. Ehdotin roskien keräämistä pöydältä. Siitä partnerini kieltäytyi ärähtämällä.
Lopulta otin viimeisen houkuttimen esiin: lupasin palkinnoksi kriisitilanteisiin varatun suklaapatukan. Tämä tepsi. Ensin siirsimme yhdessä sängyn. Sen jälkeen sain apua jätesäkin suuaukon pidossa. Seuraavaksi tuli raja vastaan, sillä luutaan tai liinaan en saanut asukasta koskemaan.
Huomasin, että kumppanini ilahtui työnteostaan. Jäykkä tuijotus vaihtui asteittain rennompaan yleisilmeeseen. Asukas kääntyi ja katsoi suoraan silmiin: ”Arvaa mitä. Tiedätkö kuka on maailman paras kitaristi? Jimi Hendrix. Tämä on totuus”.
Silmäkontakti jatkui, sillä olin samaa mieltä ja kerroin artistilegendan Suomen vierailusta yli 50 vuotta sitten. Nyökyttelimme toisillemme jopa silloin, kun kysyin, saisinko apua jätesäkin kantamisessa pihan roskasäiliöön.
Siemenenä tulevalle kävin vielä puoliääneen läpi huoneen pinttyneitä eli suursiivousta vaativia kohteita. Ne kaipasivat kunnon aineita ja tehovälineitä. Asukas katseli sivusta mustaa muovisäkkiä pidellen ja näytti nyökyttelyllään, että ymmärsi tilanteen.
”Sä teet hyvää työtä. Sä siivoot.”
Ehdotin vielä ulkona, josko siivous oikeasti joskus ulottuisi parityönä tehtävään hikipuunaamiseen. Samalla ojensin luvatun palkintosuklaan. Totta kai hän suostuisi kaiken kattavaan yhteisprojektiin – ensi kerralla.
