Jotkut asiat suunnitellaan etukäteen hyvin. Jotkut tulevat valmiina pöydälle. Niin kuin tämä.
Asuntolassamme oli käynnissä suhteellisen normaali ruoanjakohetki. Osa valitti kovaäänisesti perunoista tai saamastaan palvelusta. Osa hamusi ruokaa vaivihkaa ohi tiskin, vaikka ei ollut tilannut sitä itselleen. Pikkuvartiointia kattiloiden äärellä. Lievähköä kiroilua ja uhkailua. Normaalia ovien paukuttelua.
Yksi yleensä päättäväisesti kotitalonsa käytävillä kulkeva vähäsanainen asukas pyöri hetken joukossa muita tarkkaillen ja vinkkasi sitten minut pöydän ääreen istumaan. Ehkä saisin lyhyen, mutta henkilökohtaisen palautepaketin. Mutta ei. Asukas alkoikin puhua lapsuudestaan.
Kattilat kolisivat taustalla. Annoin niiden elää omaa elämäänsä, sillä nyt puhuttiin toisenlaisesta elämästä, joka ei alkanut hyvässä kodissa. Lapsuudessa koettu väkivaltaisuus ja päihteiden käyttö ovat tuttua juttua, mutta näin kuultuna pysäyttävää todellisuutta.
Asukas puhui hiljaisella mutta vakaalla äänellä isästään ja sisaruksistaan, omasta rikoshistoriastaan ja sen aiheuttamista seurauksista. Laitoksista ja laitapuolen kulkuväylistä. Ei jäänyt epäselväksi miksi kehenkään ei voinut luottaa, miksi väkivalta ja sillä uhkaaminen ovat lopulta ainoita keinoja selvitä eteenpäin.
”Kyllä mä olen valmis voimaa käyttämään yhä, jos on pakko. Mutta toivon, ettei tarvi.”
Pari kertaa aioin kysyä jostakin tarkemmin ja yhtä monta kertaa kysymys evättiin sormen nostolla. Olin hiljaa. Minun tehtäväni ei olisi terapoida. Mutta kukas se terapoi? Olen huomannut, että päihteidenkäyttäjät eivät ole terapiajonossakaan eturivissä tai etuoikeutettuja.
Asukas teki nyt itse itselleen terapiaa. Ennen lopettamistaan hän osasi lähes konsulttimaisella täsmällisyydellä käydä muutamalla lauseella läpi elämänsä mekanismit. Ensin syyt ja sitten seuraukset.
”Siks mä olen tässä. Oli muuten kiva kun kuuntelit. Moro.”
Kumppanini nousi tuolilta. Hänellä oli kiire jonnekin. Ehkä tämä oli hänen harkittu tutustumisensa uuteen ohjaajaan: tässä on ceeveeni. Hän kertoi henkilökunnan edustajalle asemansa: jaa sinä poika sitä ruokaa kenelle haluat, minulla on hieman muitakin ongelmia. Normaalia tai ei, pääsin mielestäni todistamaan poikkeuksellisen avointa puhdistautumispuhetta.
Toisena päivänä olin nykyaikamme normaalihommissa eli suihkuttelemassa koronasuojaa ovenkahvoihin. Keskusteluystäväni kulki ohi ja siirtyi kavereidensa kanssa yhteen asunnoista hoitamaan asioita. Kun tulin suihkepulloineni tuon huoneen ovensuulle kuulin, että sisällä keskusteltiin minusta.
