On toukokuun viimeinen päivä ja vappuaatto, kun puhelin hälyttää herätystä ennen aamuneljää. Kerään matkatavarani ja käyn vielä kerran kierroksen rakkaaksi tulleessa asunnossani ennen kuin painan ulko-oven takanani kiinni viimeistä kertaa. Pihalla odottaa taksi ja muutama muu matkalainen. Suuntaamme kohti Falklandinsaarten pääkaupungin Stanleyn lentokenttää Mount Pleasantia, josta lentoni on määrä lähteä kohti lähes 13 000 kilometrin päässä sijaitsevaa Lontoota.
Mieli on yhtä aikaa haikea ja odottava. Perhettä on ihanaa nähdä lähes puolen vuoden eron jälkeen. Samalla tiedän, että Hillsiden hoitokodissa niin tutuiksi tulleita asukkaita ja ihania työkavereita en ehkä ikinä enää tule tapaamaan.
Kuluneet viisi kuukautta ovat olleet yksi elämäni ja työurani parhaita kokemuksia. Minulla ei juuri ollut odotuksia, kun talvisena joulukuun alun päivänä aloitin työkomennuksen Falklandinsaarilla. Hädin tuskin tiesin edes saarten sijaintia karttapallolla. Seikkailumieltä ei kuitenkaan puuttunut, ja luottamus asioiden sujumiseen oli luja, olinhan jo useiden kuukausien ajan saanut lähtövalmennusta uudelta työnantajaltani. Samainen vuokratyöfirma palkkaa hoitoalan ammattilaisia myös muun muassa Norjasta, Australiasta, Zimbabwesta sekä Filippiineiltä.
Pohjoismaista työntekijöitä haettiin Falklandinsaarille kuudeksi kuukaudeksi, kun taas esimerkiksi zimbabwelaisten työsopimukset olivat kahden vuoden pituiset. Syksyllä 2023 meitä pohjoismaalaisia hakijoita oli muutamia tuhansia. Minä ja alle kymmenen muuta aloitti työnsä vuodenvaihteessa.
Työnantajastani minulla on vain ja ainoastaan hyvää sanottavaa. Hakuprosessi oli pitkä mutta selkeä, lupaukset pidettiin puolin ja toisin, ja sain apua ja neuvoa kaikkeen mahdolliseen. Tunsin, että minusta välitettiin henkilökohtaisesti eikä vain osana suurta vuokratyöfirmabisnestä. Puhelin- ja Teams-haastatteluja oli kohdallani kolme: Alkuhaastattelun piti norjalainen, seuraavan englantilainen työntekijä. Kolmannen ja viimeisen haastattelun piti Falklandinsaarten tuleva esimieheni. Todistusten ynnä muiden papereiden lähettämistä riitti yllin kyllin.
Työantajan edustaja piti minuun yhteyttä jo hakuaikana viikoittain, ja Falklandinsaarista vastaavan työryhmän esimiehen tavoitti lähes vuorokauden ympäri, mikäli asia oli kiireellinen. Työnantaja hoiti kaikki kuljetukset, lentoliput, työluvan sekä asunnon. Perillä määränpäässä minua odotti paikallisedustaja, joka esitteli tulevaa kotikaupunkiani ja saaren ympäristöä.
Nyt kun olen ollut kotona vajaat kaksi viikkoa, mennyt aika kaukana Atlantin eteläisellä saarella tuntuu suorastaan unenomaiselta. Arki on pian alkamassa kesätöiden muodossa läheisessä hoitokodissa. Muistot Falklandinsaarilta tuskin unohtuvat koskaan, ja toivon hartaasti, että minuun on tarttunut edes pieni osa siitä kaikesta hyvästä, jota olen saanut kokea: Ennakkoluulottomuus uutta ja vierasta kohtaan, hyväntuulisuus ja hyväntahtoisuus, avuliaisuus, hienotunteisuus, reilu meininki, että ketään ei jätetä, sekä hyvät sanat ja hymyt niin työkavereille kuin päivittäin kohtaamillemme asiakkaille.
Kaikkea tätä jään syvästi kaipaamaan. Olen sydämestäni kiitollinen siitä, että sain viiden kuukauden ajan olla osana tätä uskomattoman hienoa yhteisöä niin Hillsiden hoitokodissa kuin Stanleyn kaupungissa.
Lue lisää: Lähihoitaja Kirsi-Marja Pulkkinen työskentelee tämän talven Falklandinsaarilla
Lähihoitajat maailmalla: Ulkomailla työskentely vaatii valmistautumista
