Koronainfektion ehkäisyn takia eristyksessä viettämäni päivät saivat minut miettimään, miten tasapainoisesti vanhenneet henkilöt poistavat alakulon tunteita. Ryhdyin muistelemaan kohtaamiani iloisia iäkkäitä.
Kävelykykynsä lähes täysin menettänyt, aikaisemmin konserteissa käynyt, yksin asuva 96-vuotias tuttavani kuunteli radion ja television musiikkilähetyksiä. Hän kertoi harrastuksestaan: ”Eihän tämä ole konserttisalissa istumisen veroista, mutta musiikkikappaleet auttavat minua unohtamaan ajan kulun. Joinakin aamuina pyydän avustajaa pukemaan minut juhlamekkoon, jotta kokisin istuvani oikeassa konsertissa.”
Keski-ikäisen ystäväni yli 100-vuotiaana kuollut isoäiti kutoi villasukkia vuosien ajan. Tämän poikansa perheen luona asuneen iäkkään mielestä jokaisen suvun jäsenen piti käyttää valkoisia sukkia. Näön heikennyttyä hänen oli tyydyttävä neulomaan värikkäitä kudonnaisia. Isoäiti kertoi kutovansa sukkia kuolinpäivänäänkin. Hän koki eläneensä hyvän elämän, eikä halunnut saattoväen itkevän hautajaisissaan. Hän kuoli kodissaan viikon saattohoidon turvin.
Nämä iäkkäät ymmärsivät mielenkiintoisen ja tavoitteellisen tekemisen, ilon ja huumorin merkityksen elämässä. Lisäksi he uskalsivat poiketa normeista.
Täydellinen uppoutuminen mielenkiintoiseen tekemiseen tuo nautinnon. Psykologien termi flow kuvaa tätä tilaa, joka on lasten leikin kaltainen. Ihminen keskittyy, syventyy ja toimii. Menneisyys, tulevaisuus, minuus ja epämiellyttävät asiat katoavat mielestä. Tehdään pelkästä tekemisen ilosta. Flow-tilaan voi johtaa mikä tahansa haasteellinen toiminta, joka ei ylitä ihmisen kykyä suoriutua siitä.
Vanhenemisen tutkijan Hinoharan mukaan onnellisia ovat vanhenevat ja vanhat, jotka osaavat pitää hauskaa ja nauraa. Vanhojen tulisi pyrkiä samanlaiseen leikkiin ja ilonpitoon, mitä he tekivät lapsena. Pitäisi uskaltaa olla erilainen, lapsekas ja katsella itseä ja maailmaa huumorin sävyttämien lasien läpi.
Gerotranssendenssiteoria tukee mainittuja käsityksiä. Ihmisten suhde itseensä ja maailmaan muuttuu vanhetessa. Mukava laiskuus, leikillisyys ja laajempi luovuus nousevat arvokkaiksi materiaalisten ja rationaalisten arvojen tilalle. Vanhoille on tärkeää toteuttaa itseään omilla, muista poikkeavilla tavoillaan.
Sain äskettäin kahdelta iäkkäältä lahjaksi heidän kirjoittamansa elämänkerrat. Molemmat soittivat ja kysyivät, saavatko lähettää kirjansa. He kertoivat asuvansa yksin ja päätyneensä kirjoittamaan yksinäisyyden poistamiseksi ja kertoakseen lapsenlapsilleen suomalaisten elämästä 1900-luvulla.
Muisteleminen on hyvä tapa saada elämänsä palat kohdalleen eli kokea aikaisempi ja ajankohtainen elämä merkitykselliseksi kuten kehityspsykologiassa korostetaan. Lasten kasvattaminen aikaisempina vuosina ja kulttuuriperinteen siirtäminen heille myöhemmin ovat arvokkaita kokemuksia.
Turvallisuuden tarpeet korostuvat iän lisääntyessä. Miestäni ja minua auttavista lähihoitajista on tullut ystäviämme. Heidän avullaan pystymme elämään turvallisesti. Heissä on tulevaisuudenkin turva – ovathan he meitä nuorempia.
Kirjoittaja on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri.
