Ernest Hemingwayn romaani Vanhus ja meri kuuluu harvoihin psykologisesti luotaaviin kertomuksiin vanhenemisesta. Päähenkilö, vanha kalastaja, irrottaa veneensä laiturista ja lähtee nuorten mukaan kalastusmatkalle. Vanhus osaa kalastamisen taidot. Hän yrittää samaa suoritusta kuin nuoret, mutta ei saa saalista. Mies soutaa kauas merelle, ja vasta useiden päivien jälkeen hän saa ison kalan. Vanhuksen ja kalan pitkä kamppailu päättyy miehen voittoon. Kotimatkalla hait ryntäävät ja syövät veneen mukana vedessä kuljetetun kalan. Vain iso ruoto jää jäljelle. Tuskaisen matkan jälkeen vanhus saapuu väsyneenä satamaan kalanruoto selässään. Kyläläiset ovat huojentuneita nähdessään miehen elävän ja ihailevat suurta ruotoa. Vanhusta innostuneesti seuraavalle pojalle mies kuvaa matkaansa suurena voittona ja suurena menestyksenä.
Fyysiset voimavarat heikkenevät ja nopeus hidastuu, vaikka tekemisen taidot säilyisivät vanhetessa. On opeteltava uusia tapoja toimia ja muutettava elämän tavoitteita. Ei pysty kalastamaan kilpaa nuorten kanssa, vaikka taitoja olisi. Fyysisiin muutoksiin sopeutuminen taustoittaa ikääntymisen psyykkistä ja sosiaalista kehittymistä.
Hidastuvaan elämään on löydettävä omaa arvoa ja ylpeyttä tukevia elementtejä. Kunnian säilyttäminen ja uuden minuuden rakentaminen muistojen kautta ei riitä. Päivissä on oltava elämää rikastuttavaa, sopivan hidasta toimintaa. Ja tulevaisuuttakin on suunniteltava.
Menetyksiä on paljon. Sairaudet, oman kunnon hidastuminen sekä läheisten ja ystävien kuolemat ovat tosiasioita, joita ei voi paeta. Tuleva aika vähenee ja edessä on lopullinen menetys, kuolema. Keski-iän kriisiä on voinut käsitellä vaihtamalla työpaikkaa tai asuntoa tai eroamalla kumppanista. Nämä ratkaisut eivät ole käyttökelpoisia vanhuuteen sopeutumisessa. Heikkenemistä ja kuolemaa ei pysty pakenemaan. Vanhenevat joutuvat sukeltamaan syvälle omaan minuuteensa ja elämän tosiasioihin pysyäkseen psyykkisesti tasapainoisina.
Hämmästyttävän monet löytävät ratkaisuja. He kestävät hyvien ja pahojen piirteidensä paljastumisen mielessään ja oppivat ymmärtämään elämänsä merkityksen. Nuoruuteen ja keski-ikään kuuluva minäkeskeisyys ja oman edun tavoittelu vaihtuvat läheisten ja ystävien sekä tulevien sukupolvien hyvän palkkiottomaksi edistämiseksi. Näköalat laajenevat, ja tyyneys valtaa mielen kuoleman pelkojen vähetessä. Elämästä tulee suuri voitto ja suuri menetys.
Vanheneminen näyttäytyy nuorille ja keski-ikäisille fyysisenä ja kognitiivisena hidastumisena ja heikkenemisenä. Toimintakykyään menettäneen vanhan ihmisen kohtaaminen saattaa nostaa heidän mieliinsä oman tulevan raihnaisuuden pelkoja. He eivät uskalla tutustua iäkkään ajatuksiin ja käsityksiin vanhenemisesta. Ikääntyminen jää vieraaksi.
Yhteiskunnassa vallitseva käsitys vanhenemisesta ja vanhuudesta painottuu fyysisiin muutoksiin, heikkenemiseen. Ikääntymisen syvällisestä psyykkisestä kehityksestä puhutaan ja kirjoitetaan liian vähän. Negatiivisuuden leima pitää yllä iäkkäiden syrjintää. Se myös heikentää nuorten ja keski-ikäisten mahdollisuuksia vanheta tyylikkäästi.
Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä pureutuu kolumnissaan ikääntymiseen liittyviin ilmiöihin.
Lue myös:
Oppimisen laaja kirjo – Uuden oppiminen onnistuu myös ikääntyneenä
Rakkauden teot tulevat esiin iäkkäiden ihmisten parisuhteissa
Mitä minusta jää? Kodin tavarat eivät ole iäkkäille vain esineitä
