Kaupungin vanhassa lähiössä asuva 73-vuotias ystäväni asuu 71-vuotiaan vaimonsa kanssa. Hän kertoi minulle olevansa huolissaan nivelreumaa sairastavan vaimonsa heikentyneestä kävelykyvystä. Avioparin kodissa oli vesijohto, viemäri ja sauna, mutta sisä-WC- ja suihkutilat puuttuivat. Vaimon käyttöön oli hankittu siirrettävä WC-portatiivi. Ystäväni kertoi, että heillä ei ole taloudellisia mahdollisuuksia rakentaa WC-tiloja asuntoonsa. Hän oli huolissaan omasta ja vaimonsa selviytymisestä nykyisessä kodissaan. ”Kukaan ei ostaisi taloamme, jos panisimme sen myyntiin. Meillä ei ole mahdollisuuksia muuttaa hyväkuntoiseen asuntoon keskustaan”, hän murehti.
Kunnoltaan heikentyneet iäkkäät saavat yhteiskunnan taloudellista tukea asuntojensa korjauksiin, ja Vanhustyön keskusliiton korjausavustustoiminta auttaa heitä. Näistä on kerrottu vanhusjärjestöjen lehdissä ja muissa tiedotusvälineissä. Tiedot eivät kuitenkaan olleet saavuttaneet ystäviäni. Etsin yhdessä heidän kanssaan kyseisen asuinalueen korjausneuvojan nimen ja puhelinnumeron. Korjausrakentamisen suunnitelma ja kustannusarvio sekä avustushakemus laadittiin. WC- ja suihkutilat valmistuvat vuoden 2021 alussa, ja ystäväni odottavat lopullista päätöstä avustuksen suuruudesta.
Tietojen puutteet ovat melko yleisiä. Ne heikentävät iäkkäiden elämää monin tavoin.
Kesällä tutustuin omaishoitoperheeseen, jossa aviomies oli sairastanut Alzheimerin tautia kuuden vuoden ajan. Kävi ilmi, että miehelle ei maksettu eläkettä saavan hoitotukea. Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilökunta ei ollut kertonut perheelle tällaisesta mahdollisuudesta. Kukaan miestä hoitaneista lääkäreistä ei ollut laatinut hoitotuen saantiin tarvittavaa C-todistusta.
Munkkivuoren kaduilla kävellessäni tapasin iäkkään naisen, joka kertoi minulle taloudellisista huolistaan. Iso osa hänen eläkkeestään kului vuokra-asunnon kustannuksiin. Keskustelumme paljasti, että hän ei tuntenut yhteiskunnan järjestämää asumistukea.
Sosiaaliturvamme on laaja, mutta pirstaleinen. Järjestöt ja muut tahot toteuttavat monentyyppistä iäkkäiden fyysistä, psyykkistä, sosiaalista, taloudellista ja muuta tukemista. Vanhenevien digiosaamisen kehittämiseen panostetaan. Avustusmuotoja on melko paljon.
Iäkkäille ja heidän omaisilleen suunnattu neuvonta on kiitettävän runsasta perinteisissä tiedotusvälineissä. Vanhusjärjestöjen luennoilla ja lehdissä kerrotaan hyvinvoinnin ja kunnon ylläpitämisen mahdollisuuksista, sosiaaliturvasta ja monista muista asioista. Tiedotus ei kuitenkaan saavuta kaikkia. Maassamme on paljon iäkkäitä, jotka eivät kuulu mihinkään vanhusjärjestöön. Vain osa ikääntyneistä pystyy lukemaan internetsivujen tietoja.
Iäkkäiden hyvinvointi ja tasa-arvo edellyttävät laajaa ja toistuvaa tietojen jakamista. Tämä tehtävä ei kuulu vain tiedotusvälineille ja järjestöille. Vanhusten hoidossa ja muussa vanhustyössä toimivien ja jokaisen iäkkäitä ja heidän omaisiaan kohtaavan lähimmäisen tulisi muistaa keskustella taloudellisen ja sosiaalisen tuen mahdollisuuksista. Kysellään ja ohjataan iäkkäitä oikeille luukuille!
