Presidentin vaihtuminen toi suuret ikäluokat luopumisen aikakauteen. Heidän ikäpolveensa kuuluva presidentti väistyi. Seuraavan ikäkauden edustaja astui korkeimpaan poliittiseen tehtävään.
Seniori-ikäisten näkökulmasta kyseessä ei ollut vain vallan vaihtuminen. Suurten ikäluokkien edustajia on ollut työelämän korkeilla paikoilla. Suurin osa heistä on siirtynyt eläkkeelle, mikä on ollut iso muutos. Siitä on puhuttu ja kirjoitettu. Se on kuitenkin peittynyt muiden uutisten varjoon. Presidentin vaihtuminen toi tuon muutoksen näkyväksi. Muutamat omaan ikäpolveeni eli suuriin ikäluokkiin kuuluvat ystäväni ovat huokaisten sanoneet minulle: ”Olemmeko nyt menettäneet kaiken valtamme?”
Ikääntymistä usein kuvataan luopumisen vaiheena. Elämän syksynä, jolloin menettää lehtensä. Nämä ovat huonoja kuvauksia vanhenemisesta ollen totta vain kuoleman osalta. Luopuminen kuuluu kaikkiin ikäkausiin. Lapsi luopuu lapsen roolista ja siirtyy koululaiseksi. Koulunsa päättänyt menee opiskelemaan tai työelämään. Opiskelijasta tulee työntekijä. Naimaton löytää kumppanin, ja lapseton saa lapsen. Kaikkiin näihin liittyy luopuminen aikaisemmasta. Samalla kuitenkin siirrytään uuteen tehtävään tai asemaan yhteiskunnassa. Uuden löytäminen tai saaminen auttaa muutoksessa. Ilman sitä luopumisesta ja sen jälkeisestä elämästä tulisi tuskallinen vaihe.
Eläkkeelle siirtyminen, ulkonäön muutokset, kehon hidastuminen, omat sairaudet, toimintakyvyn rapistuminen sekä rakkaiden ja ystävien sairaudet ja kuolemat kuvastavat iäkkäiden luopumiskokemuksia. Niihin kuuluu täydellisiä menetyksiä. Mutta myös aikaisempien ikäkausien luopumisissa menetetään entinen tehtävä tai rooli kokonaisuudessaan. Tilanteet ovat periaatteessa samanlaisia elämän kaikissa vaiheissa.
Miksi nimenomaan vanhenemista verrataan puiden lehtien menettämiseen syksyllä tai luopumiseen? Lasten, nuorten ja keski-ikäisten on vaikea havaita se, mitä iäkkäät saavat luopumisen tilalle. He näkevät fyysisesti heikentyneitä iäkkäitä ja vanhoja ihmisiä. Vanhenemisen psyykkinen kehitysprosessi eli uuden löytäminen tässä elämän syvällisimmässä ja kauneimmassa kehitysvaiheessa ei piirry heille riittävän hyvin.
Monet eläkkeelle siirtyneet toimivat kauan kaipaamiensa harrastusten ja uuden oppimisen parissa. Kunnon hidastuessa he siirtyvät tehtäviin, joita pystyvät tekemään. Työelämän menetetyt ihmissuhteet korvataan uusilla tai entisillä ystävyyssuhteilla.
Iäkkäiden luopumiseen kuuluvissa uusissa tehtävissä on paljon sellaista, jota ulkopuoliset eivät näe. Hauras keho ei jaksa fyysisiä ponnisteluja. Iäkkäät ryhtyvät pohdiskelemaan. He rakentavat kuvan itsestään muistelemalla elämänsä valintoja ja tapahtumia. Näin he kasvattavat oman vahvan runkonsa ja löytävät itsensä. Tämä tuo mahdollisuuden heittää roolit, vapautua, uskaltaa sanoa mielipiteensä ja toimia uudella tavalla. Näköalat laajenevat. Maailman ja elämän synty saattavat kiinnostaa. Usko johonkin suunnattomaan voimaan ja rakkauteen, jumalaan kuuluu monen ajatuksiin. Elämää voidaan pitää suurena mysteerinä. Ja pohdiskelujen lopputuloksena moni voittaa kuoleman pelot.
Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä pureutuu kolumnissaan ikääntymiseen liittyviin ilmiöihin.
Lue myös:
Halaus on konkreettinen rakkauden osoitus – Kosketuksella on taianomainen voima myös hoitotyössä
Myönteiset vanhenemisen käsitykset antavat voimaa elää ja ikääntyä
Iäkkäiden syrjintä on yleistä länsimaissa – Onko vanhan elämänkokemuksilla arvoa?
