87-vuotias ystäväni itki tavatessamme. Vuosien myötä olimme keskustelleet monista elämään ja vanhenemiseen liittyvistä asioista. Ystäväni oli omaishoitajana auttanut vaikeaa sairautta sairastanutta miestään tämän kuolemaan saakka. Hän oli kodissaan istunut miehensä kuolinvuoteen äärellä useiden päivien ajan. Pidin ystävääni tasapainoisesti ikääntyneenä.
Nyt tämä kansainvälisen liike-elämän pyörteissä toimineen miehen vaimona kodissaan työskennellyt nainen oli ahdistunut ja itki. Ryhdyimme pohtimaan elämän, vanhenemisen ja kuoleman kysymyksiä.
Ystäväni oli aikaisemmin puhunut siitä, että hänen kuusi lastenlastaan eivät arvosta isoäitiään. He vierailevat harvoin isoäitinsä luona, eivätkä ole kiinnostuneita tämän elämästä. Isoäidin lahjaksi tarjoamat esineet eivät kelpaa heille. Olimme yrittäneet ymmärtää sukupolvien tapojen eroja ja historian peittymistä pimentoon.
Ystäväni oli pyytänyt huutokauppakamarin asiantuntijan arvioimaan kotinsa esineiden nykyarvoa. Monen maan pääkaupungeista ostetut, kauniit ja ostohetkellä arvokkaat tavarat olivat menettäneet rahallisen arvonsa lähes kokonaan. Tämä oli musertanut ystäväni itsetunnon. Hänen työnsä lasten kasvattajana, kodista ja monista muutoista huolehtineena ja miestään tukeneena vaimona tuntui valuneen hiekkaan.
Kuolemaa lähestyvän iäkkään mieleen nousee kysymyksiä siitä, mikä merkitys hänen elämällään on ollut ja jääkö hänestä muistoa seuraaville sukupolville. Kuoleman kohtaaminen tasapainoisesti vaatii vastauksia näihin kysymyksiin. Mietteet kuljettavat iäkkään oman elämän ja elämän yleisen merkityksen pohdintoihin. Tarkastelukulma laajenee. Mikä on elämän tarkoitus ja millainen palanen olen elämän virrassa?
Puhuimme fyysisen uusiutumisen tarpeesta elämän jatkumiselle. Tyydyimme ajatukseen siitä, että ihmiset, eläimet ja kasvit ovat vain pieniä palasia ketjussa. Meitä nuoremmat sukupolvet eivät tunne historiaa, ja heidän tehtävänään on jatkaa ketjua synnyttäen lapsia ja avaten työllään uusia polkuja ihmiskunnan hyväksi.
Kodin tavarat eivät ole iäkkäille vain esineitä.
Niihin liittyy oston tai saannin hetken tapahtumat, tunteet ja muistot.
Elämä kulkee, mutta siinäkin pienessä hetkessä jokainen ihminen on tärkeä. Hän on synnyttänyt ja kasvattanut uutta elämää, huolehtinut perheensä toimeentulosta, rakentanut yhteiskuntaa ja auttanut lähimmäisiään. Ollut tärkeä ajassa, jossa eli.
Tiedot lisääntyvät ja tavat muuttuvat nopeassa tahdissa. Uudet sukupolvet syntyvät erilaiseen maailmaan kuin heitä edeltävät, ja historia kiinnostaa vain harvoja heistä. Tulevaisuus täyttää ajatukset. Nuoret lähtevät luomaan uutta ja valloittamaan maailmaa.
Kodin tavarat eivät ole iäkkäille vain esineitä. Niihin liittyy oston tai saannin hetken tapahtumat, tunteet ja muistot, joita ajankohtainen arvo ei tunnista. Ulkopuoliset eivät ole kulkeneet omistajan rinnalla, eivätkä edes perheenjäsenet pysty ymmärtämään isovanhempiensa kokemuksia ja tunteita.
Ystäväni murhe toi esiin oman perheen ja muiden omaisten merkityksen vanhenevalle ihmiselle. Perheen ymmärtävien asenteiden ja arvostuksen puute on monen iäkkään kumppani. He tarvitsevat vanhoja ihmisiä arvostavia ja ymmärtäviä nuoria, keski-ikäisiä ja iäkkäitä keskustelutovereikseen.
