Yksin asuva 80-vuotias mies kertoi minulle vuosien pohdinnan jälkeen rohkaistuneensa tietokoneen käytön opiskeluun. Hän halusi maksaa laskunsa sähköisesti ja välttyä pankkisiirtojen kustannuksilta. Niinpä hän osallistui iäkkäille järjestetylle kurssille.
Mies oli pettynyt viidelle eläkeikäiselle järjestettyyn opastukseen, joka oli kestänyt kolme päivää. Nuori opettaja oli puhunut nopeasti ja käyttänyt vierasperäisiä sanoja, joita mies ei ymmärtänyt. Kurssille osallistuneiden yksilölliseen ohjaamiseen oli jäänyt liian vähän aikaa. Lisäksi opettaja tuntui turhautuneen opastettavien ”tyhmiin” kysymyksiin.
Iäkkäät ja kaikista vanhimmatkin kansalaiset oppivat uusia taitoja. Tämä vaatii vanhenevan oman kiinnostuksen sekä aikaa, kertauksia, rauhallisen ympäristön ja taitavan opettajan. Osa iäkkäistä pelkää oppimiskyvyttömyyttään ja ryhtyy opiskelemaan vasta pitkäaikaisen pohdinnan ja läheisten kannustuksen jälkeen. He tarvitsevat paljon ulkopuolisten rohkaisua.
Eläkeikäisten nuorimpiin ikäryhmiin kuuluvat opiskelevat jopa uuden kielen tai teoreettisia tietoja. Vanhimmista tuntuu järkevältä opetella arkipäivän käytännöntaitoja. Tekniikan nopean kehittymisen tuomat muutokset ovat saaneet aikaan haasteita jokaiselle vanhenevalle. Opiskelun tarpeita on paljon.
Nuoret ja keski-ikäiset säilyttävät oppimansa taidot, ellei sairaus heikennä niitä. Iäkkäät saattavat menettää taitojaan harjoituksen puutteen, kognitiivisen vanhenemisen, muistisairauden tai muun taudin takia. Vanhusten kyvyt heikkenevät, jos he eivät toistuvasti käytä taitojaan.
Vanhojen ihmisten oppimisprosessi ei ole vain uuden opiskelemista. Taitojen ylläpitäminen on tärkeä osa jatkuvaa oppimista erityisesti kaikista vanhimpien keskuudessa. Kyky maksaa laskuja, ajaa autoa, käydä kauppaostoksilla, laittaa ruokaa tai löytää oikea TV-kanava vaatii kyseisen tehtävän suorittamista toistuvasti. Jopa peseytyminen, hampaiden harjaaminen, riisuuntuminen, pukeutuminen, käveleminen tai sängystä nouseminen ovat taitoja, jotka kognitiivisestikin terve vanhus menettää useiden viikkojen sängyssä makaamisen jälkeen.
Vanhenevien ja vanhojen oppimisprosessi ei rajoitu vain uusien taitojen oppimiseen ja hankittujen taitojen ylläpitämiseen. Iäkkäiden on sopeuduttava kehonsa hidastumiseen, kuntonsa heikkenemiseen ja edessään olevaan kuolemaan. Tämä psyykkinen prosessi voi olla jopa vaikeampi kuin konkreettisten taitojen opettelu tai säilyttäminen.
Vanhustyöhön ja vanhustenhoitoon kuuluu pedagoginen ulottuvuus. Se tulee esille iäkkäiden auttamisena taitojen säilyttämisessä ja uusien tapojen oppimisessa sekä empaattisena lohduttamisena.
Miehensä omaishoitajana toimiva nainen kertoi minulle miehensä urheudesta opastaa heidän kodissaan käyviä hoitajia toimimaan oikein. Mies oli neuvonut jokaiselle uudelle hoitajalle, miten häntä pitää auttaa. Yhteinen tekeminen sujui hyvin.
Taitojen säilyttäminen edellyttää rauhallisesti ja samalla tavalla yhdessä vanhuksen kanssa toteutettua tekemistä. Seuraavan toiminnan selostaminen ääneen auttaa vanhusta muistamaan, miten edetään.
Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä pureutuu kolumnissaan ikääntymiseen liittyviin ilmiöihin.
Lue myös:
Rakkauden teot tulevat esiin iäkkäiden ihmisten parisuhteissa
Mitä minusta jää? Kodin tavarat eivät ole iäkkäille vain esineitä
