Yksin asuva 74-vuotias tuttavani etsi itselleen uutta asuntoa viime talvena. Hän halusi muuttaa omakotitalosta keskikokoisen kaupungin kerrostalon kaksioon lähelle sukulaisiaan ja asua uudessa kodissaan elämänsä loppuun saakka.
Eläkepäivien asunnon etsiminen paljasti kerrostalojen puutteet vanhojen ihmisten asumisen näkökulmasta. Ulkoportaat, hissittömyys tai hissin pysähtyminen kerrosten puoliväleihin oli yleistä. Pieni kylpyhuone ja siihen johtavan oven kapeus heikensivät huonokuntoisena selviytymisen mahdollisuuksia äskettäin remontoiduissakin huoneistoissa.
Ystävälleni esiteltiin kolme kuolinpesien omistamaa huoneistoa. Ne sijaitsivat 70-luvulla rakennettujen hissittömien talojen kolmannessa tai neljännessä kerroksessa. Niitä ei oltu remontoitu talojen valmistumisen jälkeen. Kun asukas ikääntyy ja hänen toimintakykynsä heikkenee, edessä on hänen selviytymistään edistävä kallis remontti, jonka aikana kodissa ei voi asua. Tämä ei välttämättä innosta ikääntyvää tai hänen omaisiaan.
Ystäväni joutui tyytymään asuntoon kerrostalossa, jonka ulko-oven edessä on viisi porrasaskelmaa. Hän kertoi luottavansa siihen, että asukkaiden vanhetessa talon eteen rakennetaan luiska rollaattorilla tai pyörätuolilla kulkemista varten.
Asunnon täydellisellä esteettömyydellä voidaan parantaa liikunta- tai toimintakyvyltään heikentyneen ikäihmisen itsenäistä suoriutumista. Tilojen sopivuus apuvälineen turvin liikkuvalle vanhukselle ehkäisee kaatumisia. Huonokuntoisten asukkaiden tarpeita vastaavat asunnot vähentävät heitä auttavien omaisten ja kotihoitajien työmäärää sekä työn fyysistä kuormitusta.
Noin 50 vuotta sitten tehtyjen tutkimusten mukaan ikääntyminen ja huonokuntoinen asunto oli yhdistelmä, joka johti vanhainkotiin muuttamiseen. Asunnot, jotka eivät sovellu vanhojen ihmisten tarpeisiin, lisäävät hoidon tarvetta edelleen.
Ahtaita pesutiloja on myös ympärivuorokautisissa hoivayksiköissä. Kristiina Hellstenin väitöskirja osoittaa, että niiden pienetkin parannukset ja ergonomian kehittäminen vähentävät työntekijöiden rasitusta. Pesutilat avartuvat, kun apuvälineet säilytetään muissa tiloissa. Vaatteet voidaan riisua ja pukea vanhuksen omassa huoneessa. Säädettävät suihkutuolit eivät ole kalliita.
Esteettömien ympäristöjen merkitystä iäkkäille ja muillekin on korostettu vuosikymmenten ajan. Hissien rakentaminen, talojen ja asuntojen esteettömyyden parantaminen ja uusien esteettömien asuntojen sekä elämänkaarikortteleiden rakentaminen etenee kuitenkin liian hitaasti. Iäkkäiden kotona asuminen on poliittinen tahto, jonka toteutuminen edellyttää laajaa ohjelmaa ja yhteiskunnan taloudellista tukea asumisen parantamiseen.
Kirjoittaja on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri.
