Sanoilla on voimaa

muistisairaus kivelä

Kuva Joonas Väänänen.

Teksti Sirkka-Liisa Kivelä, yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri

Mieheni on opettanut minulle monia asioita ennen sairastumistaan ja muistisairauteen ja maligniin lymfoomaan sairastumisensa jälkeen. Sairastuttuaan hän osoitti minun hosuvan töissäni. Hän suuttui, kun unohdin hänen toimintansa hidastuneen ja kehotin kiirehtimään tai autoin rivakasti. Mieheni piti kiinni oikeudestaan olla arvokas ihminen ja vaati minua ottamaan itsensä huomioon. Hän kiitti, kun pyysin anteeksi ja autoin häntä riittävän hitaasti ja lempeästi. Sanat ”anteeksi”, ”kiitos” ja ”ole hyvä” siirtyivät arkipäiviimme. Ne lisäsivät arvostusta toisiamme kohtaan, muuttivat toimintaamme ja paransivat ymmärrystäni muistisairauden aiheuttamista muutoksista. Nuo kolme sanaa tekivät päivistämme kauniita.

Sanat eivät kerro vain tietoja. Ne paljastavat puhujan asenteita, tunteita ja arvopohjaa. Puhe herättää mielleyhtymiä, merkityksiä ja tunteita kuulijoissa. Sanat voivat muuttaa asenteita. Vaarallista on kuitenkin se, että ne saattavat tukea virheellisiä asenteita. Tavanomaiseen kielenkäyttöön kuuluvat aliarvostusta osoittavat sanat ylläpitävät kohteensa mitättömyyttä.

Mainos

Mieheni ryhtyessä käyttämään ”Tena flex” ja ”Tena slip” -housuja mietin, ovatko nämä housuja. Olin kuullut kutsuttavan niitä vaipoiksi. Kauhistuin ajatellessani, että vaihtaisin mieheni vaipat. Samallahan käärisin hänet kyvyttömyyteen johtavaan kehään. Vaipoissa kulkeva mieheni ei olisi arvokas arki- tai pyhävaatteisiin pukeutunut, kykyjensä mukaan osallistuva ihminen. Ryhdyin kutsumaan ”flexejä” ja ”slippejä” alushousuiksi. Nykyisin oikaisen meitä auttavien hoitajien sanat, jos he kertovat vaihtaneensa miehelleni kuivat vaipat. Samalla perustelen sanavalintani ja kerron sanojen voimasta mielleyhtymiin ja arvostukseen.

Vanhusten hoitoa koskevassa keskustelussa käytetään monia kielteisiä ilmaisuja. Ne kertovat iäkkäiden arvon vähäisyydestä. Samalla ne tukevat vanhojen ihmisten mitättömyyttä. Säpsähdän, kun luen sanan hoidokki kuvaamassa hoidossa olevaa iäkästä. Mielestäni termi iäkäs asukas tai vanhuspotilas on kauniimpi kuin hoidokki ja kuvastaa iäkkään tasa-arvoa. Mielessäni kuohahtaa, kun kuulen dementikkojen hoidosta. Käsite muistisairautta sairastava tai muistisairas nostaa muistisairauden samalle arvostuksen tasolle muiden sairauksien kanssa. Dementiaa sairastavaakaan en pidä hyvänä ilmaisuna, vaikka se osoittaa vähemmän mitätöintiä kuin dementikko-sana.

Sanat kuuluvat myös työntekijöiden keskinäiseen viestintään. Sanoilla osoitamme, kuinka paljon arvostamme ja kunnioitamme työtovereitamme. Kauniit ja arvostavat puheet luovat keskinäistä luottamusta ja vahvistavat yhteishenkeä. Hyvä yhteishenki vähentää työn psyykkistä kuormittavuutta ja lisää työntekijöiden hyvinvointia. Johtaminenkin perustuu sanojen käyttöön. Hyvä johtaja ei johda vain strategiakuvioiden, tavoitteiden tai säästöjen avulla. Hänellä on kyky puhua oivaltaen, mitä tunteita ja merkityksiä sanat synnyttävät kuulijoissa.

Sinua voisi kiinnostaa myös

Vanhojen rajaton rakkaus – Rakkauden kokemukset laajenevat vanhetessa

Kuuntelemisen ja kuulemisen salaisuus – Vanhuuden kehitystehtävä on hyväksyä eletty elämä

Hoitotyössä kohdataan monenlaisia omaisia – Vanhusten hoidon monet kasvot