Tuttavani kertoi minulle huolensa äskettäin eläkkeelle siirtyneen miehensä terveydestä. Mies on masentunut ja käyttää alkoholia runsaasti. Hän on toiminut johtavassa asemassa ja matkustanut usein ulkomaille tehtäviensä takia. Perheellä on vain harvoja ystäviä. Sanomalehtien lukeminen, television katselu ja kävelyretket vaimon kanssa ovat miehen ainoat harrastukset.
Eläkkeelle siirtyminen on suuri muutos. Työssä käyvän elämä jäsentyy työn perusteella. Vapauden koittaessa voi olla vaikea löytää mielenkiintoista ja itsetuntoa ylläpitävää tekemistä.
Professori Antti Kariston haastattelemat Espanjan Aurinkorannikolla asuvat suomalaiset eläkeläiset kertovat vaikeuksistaan ja selviytymistavoistaan: ”Tämä joutenolo oli täysin outo kokemus. En tiennyt, mitä tehdä ja miten tottua tähän elämään. Pakko oli sopeutua. Järjestin ja aikataulutin arkeni osin aikaisempien askareitteni ja osin uusien harrastusten avulla.”
Monet haastatellut sanovat jäsentäneensä päivänsä tavallisten rutiinien varaan ja käyttävänsä muun aikansa luovempaan tekemiseen. Seurustelu ystävien kanssa, yhdistystoiminta, kävelyretket, petankin tai tenniksen pelaaminen ja matkustelu ovat heidän yleisiä harrastuksiaan. Rutiinit tuovat elämään kiinnekohtia ja turvallisuutta. Elämä soljuu mukavasti.
Aurinkorannikon ikääntyvien ohjeet sopivat jokaiselle vanhenevalle. Toistuvien rutiinien lisäksi tarvitaan kanssakäymistä, iloisia tapahtumia ja vaihtelua, jotta elämä tuntuisi hyvältä ja elämänhalu säilyisi. Nämä periaatteet pätevät liikuntakyvyltään, muistiltaan tai muilta kyvyiltään heikentyneidenkin elämässä. Päivän perustoiminnat tehdään samalla tavalla. Tämä ja muut ohjatut ja mielenkiintoiset toiminnat jopa vähentävät muistisairaiden käytösoireita.
Mistä löytää mukavia uusia tapahtumia kunnon heikentyessä? Vanhan ihmisen elämässä tarvitaan jatkuvaa kekseliäisyyttä ja luovuutta. Samaa vaaditaan vanhusten auttajilta. Tämä on hoivan ydintä. Hoitajien on ymmärrettävä vanhuksia ja heidän ilonsa lähteitä. On kuultava vanhoja ihmisiä ja osattava toimia yhdessä heidän kanssaan. Päiviin tulee sisältyä mukavia hetkiä ja tapahtumia.
Kuulluksi tuleminen on sitä tärkeämpää mitä riippuvaisempi muista vanha ihminen on. Hoitajien on tunnettava kaikkien autettaviensa aikaisempaa elämää. Tämä edistää vanhusten mahdollisuuksia olla omilla tavoillaan mukana yhteisöllisessä toiminnassa. Myös arat ja alakuloiset tarvitsevat kannustusta, ja muistisairaita voi kuulla tarkkailemalla heidän rauhallisuuttaan ja iloaan.
Kirjoittaja on yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri.
