Hoitotyössä kohdataan monenlaisia omaisia – Vanhusten hoidon monet kasvot

Hoitotyössä kohdataan monenlaisia omaisia. Joillakin on vaikeuksia psyykkisesti kestää vanhan ihmisen heikkoutta ja näköpiirissä olevaa kuolemaa. He saattavat kohdistaa tuskaansa hoitoyhteisöön, kirjoittaa yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä kolumnissaan.

Nuoremman ihmisen kädet ovat vanhan miehen käsien päällä.

Vanhustenhoidossa omainen yleensä tukee vanhusta ja säästää hoitajien aikaa. Joskus omainen kuitenkin tuo ylimääräisen ajan vaatimuksen muutenkin kuormittuneeseen työhön. Kuva: Mostphotos

Virkeä 92-vuotias mies tuli puhumaan kanssani Seniorimessuilla. Hän kertoi ikänsä ja sanoi surevansa 61-vuotiaan poikansa sairastumista. Työelämässä ollut poika oli saanut laajan sydäninfarktin. Kuntoutuminen takaisin fyysisesti raskaan työn tekijäksi näytti epävarmalta. Tämä suretti isää. ”Poikani on ammattitaitoinen ja haluaa tehdä töitä”, mies kertoi. Surimme tapahtunutta yhdessä ja toivoimme, että työnantaja järjestäisi pojalle keveitä tehtäviä. Näin poika saisi jatkaa työssään ja tuoda panoksensa yhteiskuntamme hyväksi.

Vanha isä suree poikansa sairastumista. Hän toivoo toisen parasta. Tilanteet ovat myös päinvastaisia. Vanhusten lapset ja lapsenlapset kokevat vanhempiensa tai isovanhempiensa kunnon romahtamisen ja selviytymisen puutteet ongelmallisina. Perheet ovat täynnä keskinäisiä tunteita.

Mainos

Hoitotyössä kohdataan monenlaisia omaisia. Suurin osa heistä huolehtii vanhuksistaan hyvin, mutta joukossa on jopa vanhuksensa unohtaneita omaisia. Joillakin on vaikeuksia psyykkisesti kestää vanhan ihmisen heikkoutta ja näköpiirissä olevaa kuolemaa. He saattavat kohdistaa tuskaansa hoitoyhteisöön. Hoitajilla pitäisi olla aikaa kuunnella ja ymmärtää näitä ”vaikeita” omaisia. Vanhusten hoitoon ja hoivaan kuuluva kolmas osapuoli yleensä tukee vanhusta ja säästää hoitajien aikaa. Joskus se kuitenkin tuo ylimääräisen ajan vaatimuksen muutenkin kuormittuneeseen työhön. 

Ystäväni, 70-vuotias mies, kertoi minulle käyneensä poikansa 45-vuotissyntymäpäivillä. Yhdessä oli muisteltu menneitä vuosia. Ystäväni oli kertonut perheelleen nykyisistä yhteiskunnallisista harrastuksistaan ja tehtävistään. Hän sanoi nyt johtotehtävissä toimivaa poikaansa katsoessaan samalla ”nähneensä” poikansa lapsena, koululaisena ja opiskelijana. Ikään kuin samanaikaisesti elänyt menneessä ja nykyisessä. Tuntenut ylpeyttä siitä, että oli pystynyt pojan kasvun myötä muuntumaan eri kehitysvaiheissa olleen lapsensa ohjaajaksi. Kasvattamaan hänet hyväksi kansalaiseksi. Onnistumisen ilo kuvastui ystäväni puheissa.

Senioreilla on valtava määrä kokemusperäisiä tietoja. He ovat oppineet taitoja selviytyä monenlaisissa tilanteissa. Jopa elämän myrskyissä. He eivät pysty samoihin fyysisiin suorituksiin kuin nuoret tai keski-ikäiset. Heillä on aivan toisenlainen tehtävä. He siirtävät elämäntaitojaan nuoremmille ja näyttävät vanhenemisen ja vanhuuden malleja heille.

Ystäväni kertomus toi mieleeni kokemukseni omaishoitajuuteni ajalta. Tuo elämäntehtäväni opetti minulle ihmisten kerroksellisuuden oivaltamisen merkityksen rakkauden ylläpitäjänä puolison kunnon heikentyessä vakavan sairauden myötä. Kun katsoin rollaattorin avulla vaivalloisesti kävelevää puolisoani, en nähnyt häntä vain huonokuntoisena. Tiesin, että hänen sisällään on keskimatkojen juoksuvoittoja saavuttanut nuori mies ja keski-ikäinen vahva työntekijä ja isä. Joskus suorastaan ajattelin hänen olevan nuori tai keski-ikäinen. Hänen nuoruuden ja työiän saavutuksensa olivat yleinen keskustelujemme aihe. Ja niistä kerroin hänelle sairauden vietyä hänen kykynsä ilmasta itseään lausein. Mieheni katse ja hymy paljastivat minulle ilon, jonka hän koki kuullessaan elämänsä menneisyyden ja nykyisyyden arvon.  

Yhteisten vuosien kautta muodostunut mieheni elämän kerrosten tunteminen ja samanaikainen nykypäivän heikkouden tunnustaminen auttoivat minua rakastamaan ja arvostamaan häntä kaikkina yhteisen elämämme viimeisinä vuosina ja kuoleman hetkellä. Minua ilahdutti se, että sain auttaa maamme rakentamiseen osallistuneen miehen elämään mahdollisimman onnellisen vanhuuden ja kohtaamaan kuolemansa tasapainoisesti. Uskon tällaisen vanhusten hoitoon kuuluvan näköalan tuovan iloa myös hoitotyöntekijöille ja vanhuksille. Jokainen Suomea rakentanut nykyinen vanha ihminen ja jokainen häntä heikkouden aikana hoitava työntekijä on arvokas.   

Mainos

Yleislääketieteen ja geriatrian erikoislääkäri Sirkka-Liisa Kivelä pureutuu kolumnissaan ikääntymiseen liittyviin ilmiöihin.

Lue myös:

Rakkauden teot tulevat esiin iäkkäiden ihmisten parisuhteissa

Mitä minusta jää? Kodin tavarat eivät ole iäkkäille vain esineitä

Myönteiset vanhenemisen käsitykset antavat voimaa elää ja ikääntyä

Sinua voisi kiinnostaa myös

Luopumisen ja uuden löytämisen jatkumo

Halaus on konkreettinen rakkauden osoitus – Kosketuksella on taianomainen voima myös hoitotyössä

Myönteiset vanhenemisen käsitykset antavat voimaa elää ja ikääntyä