Varhaiskasvatuksen kentällä kuohuu, on kuohunut jo pidemmän aikaa. Ensin kasvatettiin yli 3-vuotiaiden ryhmiä ja supistettiin subjektiivista päivähoito-oikeutta. Onneksi kuitenkaan kaikki kunnat eivät lähteneet näihin heikennyksiin mukaan.
Varhaiskasvatuksen uudet perusteet sai aikaan lastenhoitajien osaamisen käytön rajaamisen. Useissa kunnissa perusteita tulkittiin niin, etteivät lastenhoitajat saa enää käydä lasten varhaiskasvatussuunnitelmien keskusteluja lasten vanhempien kanssa, saati kirjata niitä. Varhaiskasvatuksen perusteissa kuitenkin lukee, että lastentarhanopettaja vastaa varhaiskasvatussuunnitelmien tekemisestä.
Nyt sitten varhaiskasvatuslain toinen osa tekee tuloaan. Siinä keskitytään henkilöstön koulutukseen ja rakenteeseen. Opettajien nimikkeissä yliopiston käyneet ja sosionomin ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneet eroteltaisiin eri nimikkein. Pedagogiikan tasoa halutaan nostaa lisäämällä korkeakoulutettujen määrää henkilöstössä. Nykyisen kolmen kasvattajan ryhmä, jossa on kaksi lastenhoitajaa ja yksi opettaja muutettaisiin muotoon kaksi opettajaa ja yksi lastenhoitaja.
Viime neuvottelukierroksen myötä lisätty suunnitteluaika lastentarhaopettajille ja mahdollisesti tuleva henkilöstörakenteen muutos luovat yhtälön, jota kannattaa jäädä pohtimaan. Kolmen kasvattajan ryhmässä kahdella olisi yli neljä tuntia ryhmän ulkopuolella suunnitteluaikaa, yhteensä yhden työpäivän verran. Siihen lisätään 21:n tai 24:n lapsen keskustelut vanhempien kanssa ja tietenkin kirjaamiseen oma aikansa. Soppaan sekoitetaan vielä talon omat viikoittaiset palaverit sekä joissain paikoissa lastentarhaopettajien omat palaverit. Mieleen nousee kysymyksiä: Miten rankaksi käy lastenhoitajan työ? Milloin ehtii toteuttaa sitä laadukasta pedagogiikkaa?
En usko pedagogiikan laadun nousevan
opettajien määrää lisäämällä.
Muut toiminnan resurssit ovat retuperällä.
Kun tiedetään vielä, miten hektistä päiväkotien ”normaali arki” on; koulutuksiin pitäisi päästä ja sijaisia on vaikea saada tai niitä ei oteta vedoten suhdelukuihin. Huomaan ainakin itse miettiväni, miten tuollaista jaksaa ja onko pakko? Saati että pitäisi omat lapset altistaa tuolle hullunmyllylle.
En usko pedagogiikan laadun nousevan opettajien määrää lisäämällä. Muut toiminnan resurssit ovat retuperällä. Kukaan ei voi toteuttaa laadukasta hoitoa, jos ei ole aikaa kohdata lapsia kunnolla ja rauhassa.
Varhaiskasvatuslain toista osiota ei ole vielä eduskunnassa hyväksytty. Suuri pelko kuitenkin on, että se menee läpi hallituksen esittämällä tavalla ja tulisi voimaan 1.8.2018. Toivottavasti joku kansanedustaja uskaltaisi kyseenalaistaa lain ja nostaa esiin resurssit toiminnassa. Ehkä joku, joka on saanut joltain lastenhoitajalta postikortin nyt lähiaikoina. Jännityksellä jään odottamaan tulosta.