Kuumuus puhuttaa. Hiki valuu pitkin selkää niin hoitajilla kuin hoidettavillakin. Yhdessä paikassa talo tarjoaa tuulettimet ja vissyvedet, toisessa johto kohauttelee ongelmalle olkapäitään. Radikaaleja ratkaisujakin on nähty: Vanhuksia on viety vilvoittelemaan jäähalliin ja sietämättömän helteen takia on jopa muutettu väliaikaisesti muihin, paremmin ilmastoituihin tiloihin.
Vanhusten, vammaisten ja sairaiden olosuhteet osastoilla huolestuttavat omaisia. Seurasin sosiaalisessa mediassa kiivasta keskustelua, jossa tytär oli käynyt iäkkään äitinsä luona ja kauhisteli nyt palvelutalon yli kolmenkymmenen asteen sisälämpötilaa, päivittäisten suihkutusten puutetta ja hiostavia muovilakanoita.
Paria poikkeusta lukuun ottamatta keskustelijat tuntuivat käsittävän, ettei syy ole hoitajien. Hoitajat eivät voi säälle mitään, eikä ketään tieten tahtoen jätetä janoon nääntymään. Vanhukset eivät aina muista tai halua juoda, vaikka vesilasi olisi tarjolla, eikä ketään voi väkipakolla viedä suihkuun, vaikka se tekisikin helteellä hyvää.
Keskusteluissa perättiin omaisten ja läheisten vastuuta. Nyt olisi hyvä hetki käydä viemässä tuuletin sille naapurissa asuvalle papalle tai varata vanhainkotivierailuun vähän enemmän aikaa niin, että saisi juotettua mummulleen mehulasillisen. Kipakka puhelu palvelutalon ilmastoinnista vastaavalle taholle voi sekin auttaa, jos ei vielä tänä kesänä, niin ehkä jo tulevana.
Omaisten pieni kädenohjennus voi helpottaa myös kiireessä ja kuumassa työtään tekeviä hoitajia. Siitä on enemmän apua kuin kauhistelusta ja kettuilusta Facebookissa.
