Minkälainen ristiriita hoivatyön ja työn tehostamisen välillä on?
Ristiriita on perustavanlaatuinen: Koska hoivaa pidetään yhteiskunnassamme kuluna, se on aina liian kallista. Jotta hoivasta tulisi yhteiskunnalle edullisempaa, sitä halutaan koko ajan tehostaa. Talouspolitiikassa hoiva on usein ensimmäinen ja helpoin säästöjen kohde. Silloin kuitenkin unohtuu, että hoiva on luonteeltaan uusintavaa ja vaativaa ihmistyötä. Erään tutkijan mukaan hoivatyön tehostaminen on verrattavissa sinfoniaorkesterin soiton tehostamiseen. Vaikka lopputulos olisi tehokkaampi, se on myös oleellisesti huonompi.
Hoitoalaa tehostettaessa käy niin, että hoitajat alkavat tinkiä omasta hyvinvoinnistaan. Hoiva on eettisesti vaativaa työtä ja sen tekemättä jättämiselle on korkea kynnys. Varsinkin, kun hoivan puutteesta kärsivät eniten ne, joilla ei ole mahdollisuuksia maksaa yksityisestä hoivasta. Esimerkiksi lapset, mielenterveyskuntoutujat, laitoshoidetut ja riippuvaiset tipahtavat helposti hyvän hoivan ulkopuolelle. Tehostaminen pakottaa hoitajat valitsemaan joko oman hyvinvointinsa tai hoidettavan hyvinvoinnin välillä.
Onko hoivaaminen kapinallista tai radikaalia?
Hoiva ja huolenpito ovat radikaali vastavoima jatkuvalle kasvun tavoittelulle yhteiskunnassamme. Hoiva paljastaa, että ihmiset ovat perustavanlaatuisesti riippuvaisia toisistaan monissa eri elämänvaiheissa. Hoiva myös osoittaa, että jatkuvalle kasvulle on olemassa rajat.
Nyky-yhteiskunnassa hoivan tarve nähdään häpeällisenä. Sairastuminen pitäisi välttää tekemällä vastuullisia elämänvalintoja. Kaikkeen ei kuitenkaan voi valinnoillakaan vaikuttaa, sillä ihmisen luonto on olla vaivainen. Jokaisella meistä on läpi elämän erilaista vaivaa, mielenterveysongelmia, työuupumusta, sairastumisia, hyvin vakavia sairauksia ja vanhuuden vaivoja. Hoivaaminen on radikaali osoitus siitä, että me todella tarvitsemme toisiamme.
Minkälaista hoivatyö olisi hoivaa arvostavassa yhteiskunnassa?
Ihanneyhteiskunnassa laadukasta hoivaa ei olisi tarjolla vain heille, joilla siihen on varaa. Hoivalla ei myöskään tavoiteltaisi voittoa, vaan se olisi julkinen, hyvin toimiva palvelu. Laajat julkiset palvelut parantaisivat kansanterveyttä ja kaventaisivat terveyseroja. Hoivaajille maksettaisiin kilpailukykyistä palkkaa ja heidän työnsä sisältö ymmärrettäisiin ja sitä arvostettaisiin. Puheet hoivatyön hintalapusta jäisivät historiaan ja hoiva ymmärrettäisiin resurssina, joka tuottaa paljon hyvää ja pitää yhteiskuntamme pystyssä. Tällaista hoivaa arvostavaa yhteiskuntaa yritettiin aikoinaan rakentaa Suomeen. Valitettavasti laman jälkeen hoivaan on kohdistettu lähinnä säästöjä ja tehostamista.
Mitä tarkoittaa hoivaava yhteiskunta?
Hoivaavan yhteiskunnan tärkein tehtävä on vastata hoivan tarpeeseen. Tällaisessa yhteiskunnassa ymmärretään, että tuottava talous on riippuvainen uusintavasta taloudesta. Hoivaavassa yhteiskunnassa ensimmäinen kysymys on: Miten tästä asiasta voisi pitää hyvää huolta? Hoiva kohdistuu niin ihmisiin kuin talouteen, eläimiin ja luontoonkin.
Mitä hoivatyön tekijöiden kannattaisi mielestäsi pitää työtaistelun keskellä mielessään?
Tämä hoivakriisi, jossa ihmisten hoivan tarpeet jäävät vastaamatta, ei ole hoitajien tai heidän työtaistelunsa syytä. Hoitajien palkkavaatimukset ovat vastuullinen teko, jonka avulla hoivasta halutaan tehdä parempaa. Ei ole oikein, että hoitajat maksavat hoivan kustannukset omasta jaksamisestaan. Jos hoiva tuntuu kalliilta, se johtuu siitä, että yhteiskunnassamme naiset ovat hoivanneet niin pitkään matalilla palkoilla tai täysin ilmaiseksi. Jos jotain, hoitajien työtaistelu on pakottanut yhteiskunnan heräämään tilanteeseen, joka hoivan aliarvioimisesta on syntynyt.
Kuka:
- Tutkija Hanna Ylöstalo
- Johtaa Koneen säätiön rahoittamaa Femtie-hanketta: Tasa-arvoa taloustietoon, feminismiä finanssipolitiikkaan.
- Työssään Ylöstalo käsittelee hoivaa sekä vaativan ammattitason hoivatyönä että arkisena, kotona toteutettavana hoivana. Hän korostaa, että näiden kahden hoivan välillä on paljon eroja.
