Ekassa työpaikassani ryhmäperhepäiväkodissa hoitajien tehtäviin kuului lounaan valmistaminen lapsille. Olin silloin 19-vuotiaana ja olen edelleen täysin kauha keskellä kämmentä, joten jännitin omaa ruoanlaittovuoroani etukäteen. Ainoa ruokalaji, joka mieleeni tuli, oli paistettu riisi ja pakastekala. Näin jälkikäteen ajateltuna valinta oli aika erikoinen.
Ei mennyt aivan putkeen. Lähdin hyvissä ajoin ennen ruoka-aikaa sisälle kokkaamaan. Värkkäsin keittiössä hiki hatussa ja kädet jännityksestä täristen. Riisi paloi pohjaan ja kalat pannulle, suolaa ropsahti ihan liikaa. Keittiön ikkunat olivat sumeina höyrystä ja koko päiväkoti haisi kärynneelle kalalle.
Palohälytin pärähti piippaamaan. Lapset tietysti innostuivat ohjelmanumerosta ja juoksivat kiljuen ympäriinsä. Silloin melkein itketti, mutta nyt jo naurattaa. Lounaaksi taidettiin syödä loppujen lopuksi puuroa ja voileipiä. Onneksi oli ihanat, kokeneet työkaverit, jotka eivät vähästä hätkähtäneet.
Tuulikki
Työskentelin parikymppisenä kotihoidossa. Yksi asiakkaista oli noin 80-vuotias rouva, joka asui saman ikäisen puolisonsa kanssa. Rouva oli sitä mieltä, että kävin heidän luonaan vain siksi, että olin aikeissa vietellä hänen miehensä, hyvä, ettei päälle käynyt.
Ritva
Tuttu vastavalmistunut lähihoitaja kävi lääkärin vastaanotolla valittamassa mahdollista eturauhastulehdusta. Miespuolinen lääkäri oli tuumannut, että sinulta nyt kuitenkin puuttuvat sellaiset vehkeet, jotka oikeuttavat tuohon diagnoosiin. Oli virtsatietulehdus.
Taina
Olin kesätöissä kotihoidossa. Puistelin mattoja erään rouvan luona. Rouva tuli parvekkeelle säksättämään, että neiti hyvä, millaisissa vaatteissa sitä oikein töissä käydään…Olin touhunnut niin tarmokkaasti, että mekkoni oli repeytynyt sivusta, eikä minulla ollut leningin alla edes rintaliivejä! Asuni oli niin sanotusti antava. En kehdannut pyytää työantajalta korvausta revenneestä mekosta, vaikka se oli hajonnut työajalla ja töitä tehdessä.
Leena
