Dialyysihoito, henkitorviavanteen eli trakeostomian hoitaminen, virtsarakon katetrointi ja suolihuuhtelu, sappitiehyedreenin hoitaminen, ruokintaletkun käyttäminen, palliatiivinen hoito ja saattohoito. Siinä vain muutama niistä kymmenistä sairaanhoidollisista tehtävistä, joita SuPerin selvitykseen vastanneet kotihoidon lähihoitajat luettelivat työnkuvaansa kuuluviksi.
Selvityksen mukaan lähihoitajilta edellytetään kotihoidossa laajempaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattitaitoa kuin missään muualla työskenneltäessä.
Kotihoidossa työskennellään pääosin yksin, ja asiakkaan kotona saattaa odottaa mitä tahansa, kuvailee selvityksen tehnyt SuPerin asiantuntija Sari Ilonummi.
– Lähihoitajan ammattitaitoa tarvitaan joka käynnillä, kun arvioidaan asiakkaan vointia ja reagoidaan havaintoihin oikea-aikaisesti. Yksin työskennellessä korostuu myös kielitaidon merkitys.
Digitaitoja ja kirveshommia
Sairaanhoidollisten tehtävien lisäksi kotihoidon työssä tarvitaan tietoteknistä osaamista. Digitaalisia ja teknisiä työvälineitä on yhä enemmän, ja myös asiakkaat tarvitsevat apua erilaisten laitteiden käyttämiseen, esimerkiksi älypuhelimen sovellusten lataamisessa tai televisiokanavien virittämisessä.
SuPerin kyselyssä yli 70 prosenttia vastaajista kertoi, että työ edellyttää digi- tai älylaitteiden käyttöosaamista. Noin puolet vastaajista kertoi, että heidän tuli hallita myös etäyhteyksin tehtävät kotihoidon käynnit.
Lähihoitajat katsoivat, että heidän työhönsä kuuluu myös paljon tehtäviä, jotka vievät aikaa varsinaiselta asiakastyöltä. Moni mainitsi työauton huoltoon ja ylläpitoon liittyvät tehtävät sekä asiakkaiden kodin huoltotyöt.
Ilonummi toteaa, ettei tilanne ole toivottava, mutta vaihtoehtoakaan ei ole. Kotihoidon lähihoitajien pitää käytännössä varmistaa myös asiakkaan turvallinen asuminen.
– Tosiasia vain on, että jos asiakkaan ovelle ei pääse tekemättä lumitöitä, asunto ei lämpiä ilman polttopuita, tuhkat on puhdistettava pesästä, vesi on haettava kaivosta tai viemäri on akuutisti tukossa, niin onhan ne tehtävä, jos muita läheisiä ei ole.
Ja toki työntekijän on osattava ilmaista työnantajalle, jos hän ei kaikkia työtehtäviä hallitse.
– Jos esimerkiksi minut laitettaisiin kirveellä pilkkomaan puita, niin työturvallisuuteni vaarantuisi välittömästi, Ilonummi toteaa naurahtaen.
Aikaa kuluu aikatauluttamattomiin tehtäviin
Työpäivistä tulee helposti kuormittavia, sillä kotihoidon käynnit mitoitetaan palvelusuunnitelman mukaan, jolloin aikaa on käynneillä varattu usein vain välittömiin hoidollisiin tehtäviin. Ongelmia syntyy, jos työnantaja ei tunne kotihoidon työtä ja seuraa aktiivisesti vain välittömän työajan prosentteja.
Selvää on, että kaikkien kotihoidon tehtävien suorittamiseen pitää varata realistinen aika, muuten yhtälöä ei saada millään toimivaksi, sanoo Sari Ilonummi.
– Asiakkaan kodin ulkopuolella tehtäviin töihin ja yhteistyöhön eri tahojen kanssa on varattava työaikaa niin, etteivät ne ole pois asiakaskäynneiltä tai vie mahdollisuutta ruokatauon pitämiseen.
Kotihoidon työn kuormittavuudesta on tehty lukuisia selvityksiä ja se myös näkyy työn veto- ja pitovoimassa. Nykyisellään työ käy monille liian raskaaksi ja kotihoidosta lähdetään töihin muualle.
Mitään poppakonstia monimutkaiseen ongelmaan ei ole.
– Olen pohtinut, voisiko alueilla, joilla erityisesti tarvitaan vaikkapa lumityön tekemistä, kotihoidon lähihoitajan mukana olla esimerkiksi työllistetty työntekijä. Tiedän, että ainakin eräässä kunnassa Pohjois-Suomessa on tätä kokeiltukin.
Jos kotihoidon asiakaskäynneillä työskentelisi muitakin kuin sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia, heidän tehtävänsä on toimia ammattilaisen työnparina.
– Hoiva-avustaja ei voi korvata käyntiä, jossa tarvitaan arviointiosaamista. Käynti, jossa keskitytään avustaviin tehtäviin, kuten kotitöihin, ruoanlaittoon ja sosiaaliseen kanssakäymiseen, sopii myös hoiva-avustajille. Jos näin tapahtuisi, johtaisiko tämä jälleen kotihoidon jakautumiseen kotisairaanhoitoon ja kotipalveluun, ja olisiko se hyvä vai huono asia, Ilonummi miettii.
Lähihoitajalla on laaja ammattitaito, jota kannattaa hyödyntää
Vanhuspalveluita on jo pidempään keskitetty kotihoitoon. Muutoksen taustalla on inhimillinen ajatus siitä, että kotiin annettavien palveluiden turvin ihminen voi ikääntyessään asua kotona mahdollisimman pitkään, jopa loppuelämän.
Kotihoidon työntekijöiden näkökulmasta tämä on tarkoittanut sitä, että asiakkaat ovat yhä huonokuntoisempia ja että avun ja hoidettavien sairauksien kirjo on hyvin laaja. Noin joka kolmannella säännöllisen kotihoidon asiakkaalla on muistisairaus. SuPerin selvityksessä ei kartoitettu heidän avuntarvettaan, mutta avovastauksissa mainitut muut kotihoidon tehtävät ”kadonneen asiakkaan etsiminen” ja ”sulakkeiden irrottaminen lääkärin luvalla” viittaavat tähän.
Ammattitaitoa ja valmiutta reagoida erilaisiin tilanteisiin todella tarvitaan, sillä suurin osa kotihoidon työstä tehdään yksin. Selvityksen huojentavin tulos onkin se, että valtaosa lähihoitajista on sitä mieltä, että heidän ammattitaitonsa vastaa kotihoidossa tarvittavaa osaamista. Tämä kannattaa muistaa myös niissä työpaikoissa, joissa lähihoitajien osaamisen käyttöä on viime vuosina pikemminkin rajattu.
