Ihmistä ohjaavat järjen lisäksi tunteet, kokemukset ja aistit. Ne vaikuttavat siihen, miten kohtelemme muita ihmisiä, tunnemmeko empatiaa toista kohtaan ja millaisia moraalisia päätöksiä teemme.
– Empatia ei ole mikään omituinen erityistaito, vaan se on meillä ihmisillä käytössä arjessa koko ajan, sanoo tutkija Sami Keto.
– Nykyään tiedämme, että ihmiset, jo pienet taaperotkin, ovat luonnostaan yhteistyöhaluisia ja avuliaita. Empatia on meissä kaikissa, lisää filosofi Elisa Aaltola.
Elisa Aaltola ja Sami Keto ovat kirjoittaneet kirjan Empatia, myötäelämisen tiede. Heidän mielestään yhteiskuntaa pitäisi kehittää empatiamyönteisempään suuntaan.
Osa ammatillisuutta
Eri ammattiryhmien tuntemaa empatiaa on mitattu enemmän ja vähemmän tieteellisesti. Hoitajat sijoittuvat empatialistauksissa yleensä korkealle.
– Voi olla, että hoitoalalle hakeutuu ihmisiä, jotka ovat jo valmiiksi keskivertoa empaattisempia, arvioi Sami Keto.
Hoitajien huolenpitoa, tasavertaisuutta ja ihmisen kohtaamista korostavat opinnot saattavat myös muovata hoitajista muita empaattisempia, sillä seura tekee kaltaisekseen. Naiset ovat tutkitusti miehiä empaattisempia.
– Runsas testosteronin eritys saattaa vähentää empatian tunnetta, mutta syy on myös kulttuurinen, Keto sanoo.
– Tyttöjä kasvatetaan esimerkiksi nukkeleikien kautta hoivaamiseen sekä empatiaan, kun taas poikia kannustetaan vielä nykyäänkin kilpailullisuuteen eikä tunteiden näyttämistä tai empatiaa erityisesti arvosteta, tarkentaa Aaltola.
Joillekin ryhmille, esimerkiksi hoitajille, empatian taito on osa ammatillisuutta.
– Empatia on erityisen tärkeää etenkin silloin, kun toinen ihminen on haavoittuvassa asemassa, erilainen kuin itse tai kyseessä on valtasuhde, Aaltola sanoo.
Jos työssään näkee epäoikeudenmukaista kohtelua tai kokee itse joutuvansa tekemään työnsä huonommin kuin haluaisi esimerkiksi kiireen takia, seuraa usein empatiaväsymys.
Empatiaa voi kokea monella eri tavalla ja tasolla. Todennäköisesti hoitajat käyttävät työviikon aikana niitä kaikkia.
– Hoitotyössä tarvitaan kognitiivista empatiaa, jolloin potilaan tunteita havainnoidaan hänen eleidensä ja ilmeidensä perusteella. Ihmisen hyvään kohtaamiseen ei kuitenkaan riitä pelkkä ulkopuolinen havainnointi, vaan tärkeä osa kohtaamista on affektiivinen empatia, jolloin hoitaja jakaa potilaan tunteen, kuvailee Aaltola.
Kun empatiaan uupuu
Kun hoitaja myötäelää potilaan tunteita, ne siirtyvät helposti häneen itseensä. Jatkuva kokemus syvästä empatiasta voi johtaa ahdistukseen ja siihen, että potilaat tunteineen tulevat uniin asti. Jos työssään näkee epäoikeudenmukaista kohtelua tai kokee itse joutuvansa tekemään työnsä huonommin kuin haluaisi esimerkiksi kiireen takia, seuraa usein empatiaväsymys. Maailma tuntuu toivottomalta paikalta, kun kaikkia ei voi auttaa. Puolustusmekanismina mieli sulkee epämukavalta tuntuvan empatian pois.
– Empatiaväsymystä voi torjua nostamalla tietoisesti esiin positiivisia tarinoita. Maailmassa on hätää, mutta on myös paljon toivoa. Kaikkea kärsimystä ei voi poistaa, mutta pienilläkin teoilla on merkitystä. Optimistinen ajattelu tukee empatiaa, Aaltola sanoo.
Yksi tapa kehittää myötätuntotaitoja on opetella tunnistamaan empatian erilaisia alalajeja ja miettiä, minkälaiset asiat, esimerkiksi omat tunteet tai kulttuurissa opitut oletukset, vaikuttavat empatian kokemiseen. Aaltola kutsuu tätä reflektiiviseksi empatiaksi.
– Meissä on myös yksilöllisiä eroja. Empatian kokemiseen työssä vaikuttaa se, mitä omassa yksityiselämässä tapahtuu ja kuinka ylipäätään käsittelemme esimerkiksi ahdistusta tai muita tunteita, lisää Keto.
Joskus koko työyhteisö saattaa kärsiä empatiavajeesta. Tutkijoiden mukaan valta, kilpaileminen ja voimakas hierarkia häivyttävät tehokkaasti empatiaa, mutta kylmyyttä ei saa hyväksyä pysyvänä asianlaitana.
– Tietoiset myötätuntoharjoitukset auttavat empatiaväsymyksessä. Myötätunto kasvaa turvallisessa ilmapiirissä, jossa voi olla avoin myös kielteisistä tunteista. Uskomuksia ja ennakkoluuloja kannattaa purkaa keskustellen. Yhteisöllisyyden kokemus on tärkeä, Keto sanoo.
Tunnistatko erilaiset empatiat?
Projektiivinen empatia
Mieti, miltä sinusta itsestäsi tuntuisi tuon toisen asemassa? Tätä empatian peruslajia opetamme lapsille ja se onkin tärkeä muiden empatian muotojen kehittymisessä. Projektiivisen empatian ongelmana on sen itsekeskeisyys. Kun yrittää kuvitella itsensä toisen asemaan, unohtaa helposti tuon toisen henkilöhistorian. Menestynyt keski-ikäinen voi katsoa syrjäytynyttä nuorta ja ajatella, että jos olisin hän, menisin töihin. Silloin unohtuu, että nuorella voi olla elämässään kokemuksia, joiden takia töihin meneminen ei ole helppoa – tai töitä ei ole.
Simulatiivinen empatia
Miltä toisesta tuntuu? Toinen empatian peruslaji ja pedagogiikassa paljon käytetty empatian muoto. Simulatiivista empatiaa tunteva ei yritä asettaa itseään toisen asemaan, vaan koettaa aidosti kuvitella, miltä juuri tästä toisesta ihmisestä nyt tuntuu, ja huomioi
hänen taustansa ja kokemuksensa.
Kognitiivinen empatia
Huomaan, että potilas pelkää, sillä hänen kehonsa on jännittynyt ja hän pälyilee ympärilleen! Kognitiivinen empatia on kyky päätellä ja havaita muiden tunteita esimerkiksi eleistä ja ilmeistä ilman, että itse ottaisi tunteisiin osaa. Hoitajallekin tämä on tärkeä empatian muoto, vaikka se ei olekaan varsinaista myötäelämistä.
Affektiivinen empatia
Huomaan, että potilas suree ja nyt minäkin tulen surulliseksi! Affektiivinen empatia on empatioista suoraviivaisinta, se on kokemusten ja tunteiden jakamista. Tunnemme toisen ilon tai surun, vaikka ehkä emme aivan yhtä syvästi. Affektiivisen empatian
kautta toisen ihmisen kokemus tulee meillekin merkitykselliseksi. Se saa meidät usein myös toimimaan. On lohdutettava, jotta suru helpottaisi.
Ruumiillinen empatia
Empatia ei ole vain mielessä, vaan se on myös ruumiillinen tapahtuma. Keho reagoi esimerkiksi vihaisen ihmisen kohtaamiseen ilman, että tietoisesti pohtisimme miltä vihaisesta ihmisestä tuntuu ja miltä minusta tuntuu. Ruumiilliseen empatiaan kuuluu vuorovaikutus, mutta se ei ole tunteen jakamista, vaan toisen tunteen tunnistamista omien kehollisten kokemusten kautta. Toinen ihminen nähdään yksilönä ja kokonaisuutena.
Elisa Aaltola ja Sami Keto: Empatia, myötäelämisen tiede, Into 2017
Juttu on julkaistu alun perin SuPer-lehdessä 11/2017.
