Taksin saapumiseen on vielä aikaa ja se on aivan kaikille ahdistavaa. Yksi kehitysvammaisten asumisen yksikön asukkaista nimittäin hermostuu odottamisesta kovasti. Hän ravaa eteisessä ja alkaa käyttäytyä aggressiivisesti hoitajia ja muita asukkaita kohtaan. Voimistuva ahdistuksen tunne lisää väkivallan uhkaa ja pelottaa sekä asukkaita että hoitajia. Sama tilanne toistuu viikosta toiseen. Hoitajat eivät oikeastaan haluaisi ottaa asukasta enää mukaan reissuille, vaikka hän muuten onkin mukava ja pidetty. Mitä pitäisi tehdä?
Voi ottaa esimerkiksi yhteyttä Havu-tiimiin. Sen muodostavat lähihoitajat Tero Valovuori, Johanna Kortet ja Teemu Kivimaa. Jokainen heistä on valittu tähän työporukkaan, koska he ovat vammais- ja väkivaltatyön monissa liemissä keitettyjä konkareita. Tiimiin kuuluu kolmen lähihoitajan lisäksi esihenkilö ja sairaanhoitaja. He työskentelevät Tampereen seudulla asuvien, haastavasti käyttäytyvien kehitysvammaisten parissa. Ammattitaito on rautaista ja niin pitääkin, tiimi kutsutaan paikalle tilanteisiin, joissa työyhteisön oma osaaminen ei enää riitä tai tarvitaan ulkopuolisia silmiä. Kiireellistä apua annetaan, jos on kyse erityisen haastavasta tai väkivaltaisesta asiakkaasta. Työnkuva on vähän samanlainen kuin supersankarin, ei tarvitse kuin kutsua, niin tiimi tulee apuun.
– Ja täyttää esitietolomake, Teemu muistuttaa.
Hoitajat tarvitsevat aikaa keskustelulle
Johanna, Teemu ja Tero ovat työssään jatkuvasti keikalla. Keikkoja kertyy vuodessa yli sata. Keikalle lähdetään yksin tai työparin kanssa. Jokaisen havulaisen selässä kulkee reppu, jossa on kaikki ensiapuvälineistä läppäriin ja viiltosuojiin.
– Viiltosuojavälineet ovat työturvallisuusasia. Puemme ne, kun on odotettavissa ennalta esimerkiksi raapimista tai puremista. Ne estävät ihon rikkoutumisen ja suojaavat meitä, mutta onneksi niihin joudutaan aika harvoin turvautumaan, Johanna kertoo.
Havu on lyhenne sanoista havainnointi ja vuorovaikutus. Nimi kertoo filosofiasta, jonka mukaan yhden ihmisen haastava käytös voidaan usein selittää häntä ympäröivän yhteisön toiminnalla. Kun tiimi saapuu paikalle, he suuntaavat katseensa koko työyhteisöön. Usein siellä näkyvät hoitajapula ja työntekijöiden kuormittuminen.
– Me olemme tuoreet silmät ja korvat työpaikalla, Tero sanoo.
– Käynnistämme keskustelun hoitajien välillä. Tilaisuutta sellaiseen ei välttämättä ole aikaisemmin tullut.
– Hoitajat ovat todella tiukoilla, Johanna toteaa.
– Silloin vaihtoehtoisen toiminnan mallit voivat kadota. Usein työyhteisöä jututtamalla käy ilmi, että monella on pyörinyt mielessä parannusehdotuksia, mutta niistä ei vain ole ollut aikaa keskustella.
Piimää vai vettä?
Alun esimerkki asukkaasta, jota taksin odottaminen hermostutti ja ahdisti, on melko tyypillinen. Teemu kertoo ehdottaneensa tällaisessa tilanteessa esimerkiksi, että asiakas odottaisi taksia pihalla yhden hoitajan kanssa.
– Piha-alue oli aidattu, mutta sisätiloja laajempi niin, että asiakkaalla oli enemmän tilaa liikkua. Hoitaja saattoi myös mennä aidan toiselle puolelle turvaan, mikäli asiakkaan käytös muuttui väkivaltaiseksi.
Teemu toteaa, että asiakkaan käytöstä helpottavat muutokset ovat usein hyvin pieniä, mutta vaikutukset saattavat olla suuria.
– Hoitajat saattavat olla niin kuormittuneita, ettei heille tule mieleen vaihtaa esimerkiksi asiakkaan aamupiimää vedeksi, vaikka asiakas saisi toistuvasti piimästä raivarin.
Joustavuus on haastavien asiakkaiden kohdalla avainasemassa. Silloin hoitajan on kyseenalaistettava omia käytäntöjään. Jos asiakas on aamuisin ahdistunut ja väkivaltainen, voisiko hänen antaa nukkua myöhään?
– Joskus on parempi antaa iltavirkun nukkua pitkään, kuin työskennellä jatkuvasti haastavan käytöksen kanssa, Tero sanoo.
– On aika tyypillistä, että kehitysvammaisten asumisyksikössä on yksi nepsy, joka ei juuri kykene joustamaan. Yleensä se aiheuttaa haasteita hänelle itselleen ja koko muulle yhteisölle. Silloin keskitymme asiakkaan aistiylikuormituksen vähentämiseen ja niihin paikkoihin, joissa muu yhteisö voisi joustaa. Voimme vaikka miettiä, miten esimerkiksi melua asiakkaan läheltä voisi vähentää, Johanna toteaa.
Hyvä elämä laitoksen ulkopuolella
Pitkäaikainen kokemus takaa sen, että havulaiset ovat itseohjautuvia ja kiinnostuneita kouluttautumaan. Ammattitaitoa pidetään jatkuvasti yllä. Myös autettavia on koko ajan enemmän. Nyt tiimi tarjoaa etäyhteyksillä tukea myös koko Pirkanmaan hyvinvointialueen kehitysvammaisten oman tuotannon yksiköille. Uutta toimintaa on kehuttu, vaikka moni toivoisi, että auttajat pääsisivät myös paikalle.
Teemu kehuu myös Tampereella ostopalveluna työskentelevää, kaksi kertaa viikossa tiimin tueksi saapuvaa lääkäriä.
– Kun meillä on nimetty lääkäri, meidän on mahdollista ohjata haastavia asiakkaita nopeammin esimerkiksi neuropsykiatristen palveluiden piiriin.
Havu on arvostettu. Eniten hyvää palautetta tulee hoitosuhteen jatkuvuudesta ja nopeasta toiminnasta.
– Kun yhteydenotto tulee, pyrimme vastaamaan mahdollisimman pikaisesti, muutamassa päivässä, Teemu kertoo.
– Ja kun asiakkuus kerran alkaa, se ei oikeastaan pääty. Jos jostakin paikasta tulee yhteydenotto ja siellä on vanhakin asiakas, tarkistamme samalla vierailulla usein myös hänen tilanteensa, Tero jatkaa.
Asumisyksiköt harvoin tarjoavat sellaista laajaa kuntouttavaa tukea, mitä monista nykyään lakkautetuista laitoksista aikaisemmin sai. Yksi tiimin tehtävistä onkin muovata asumisyksikkötoimintaa sellaiseksi, että se palvelee asukkaiden tarpeita. Tiimi on huomannut, että hoitajat ovat usein jo menettäneet toivonsa haastavimman asukkaan kanssa.
– Viesti on, että me ei pärjätä, siirretään hänet muualle, Tero kertoo.
Siksi on iso onnistuminen, kun asukas palautuu tiimin tuella laitoksesta asumisyksikköön ja pärjääkin pienillä muutoksilla aivan hyvin.
Johanna lisää, että joskus vaste muutoksiin tulee salamannopeasti.
– Eräässä yksikössä muutimme asioita niin, että nepsy-asiakkaan kanssa toimi vuoron aikana vain yksi hoitaja. Heti muutoksen jälkeen asiakas nukkui rauhallisesti kokonaisen yön.
Ensimmäinen hymy
Miten toimit, jos joku juoksee sinua kohti nyrkki valmiina lyöntiin? Johannan mielestä jokaisen työssään mahdollisesti väkivaltaa kohtaavan hoitajan tulisi miettiä tämä kysymys selväksi mielessään.
– Hoitaja ei saa jäätyä, ei vastata väkivaltaan väkivallalla eikä käyttäytyä uhkaavasti asiakasta kohtaan. Jos väkivaltatilanteessa ei kykene toimimaan eettisesti, ala ei ole oma.
Vaikka viiltosuojahihat ja -hanskat ovat työpäivien perusvälineistöä, Johanna toivoisi, että väkivaltatyön hienovaraisuus ymmärrettäisiin.
– Usein väkivaltatyön koulutukseen saapuvat odottavat, että he oppivat, kuinka asiakas fyysisesti pysäytetään. Tosiasiassa väkivallan hallinta alkaa kuitenkin jo paljon fyysisiä otteita aikaisemmin. Koulutuksessa perehdymme esimerkiksi hoitajan ja asiakkaan vuorovaikutukseen. Väkivaltaa hallitaan ja ennakoidaan ennen kaikkea käytöksellä ja omalla valppaudella.
Mikä tässä työssä on parasta? Onnistumiset, siitä kaikki kolme ovat yhtä mieltä. Teemu kertoo vierailusta yksikköön, jossa asui myös hänen vanha asiakkaansa.
– Oli mahtavaa nähdä, kuinka paljon paremmaksi hänen elämänsä oli tapaamistemme jälkeen muuttunut. Hän oli ensimmäistä kertaa alkanut hymyillä.
Mikä Havu?
- Havu-tiimi tulee sanoista havainnointi ja vuorovaikutus.
- Jalkautuva palvelu Pirkanmaan hyvinvointialueella sellaisille kehitysvammaisille asiakkaille, joiden käytös haastaa henkilöä itseään, ympäristöä ja henkilökuntaa.
- Perustettu 2020.
- Tiimi toteuttaa etävastaanottoja Tampereen ulkopuolisille kunnille.
- Tiimi tarjoaa tukea myös muutostilanteissa, kuten laitosjaksojen tai päiväaikaisen toiminnan aloittamisessa sekä muutoissa yksiköstä toiseen.
- Tiimi järjestää erityistä tukea henkilökunnalle vaativissa asiakastilanteissa.
Haastavia tilanteita kehitysvammaisen asiakkaan kanssa
- Mielenterveyden ongelmat
- Autisminkirjon haasteet
- Ikääntymisen ongelmat, kuten muistihäiriöt
- Päihdeongelmat
- Aggressiivisuus
- Vuorovaikutuksen ongelmat
