Ne mukamas salaa vaihdetut kulmakarvojen nostot, kun on sinun vuorosi puhua tiimipalaverissa, katseen kääntäminen, kun toivotat hyvää huomenta, se, miten sinut ”unohdettiin” kutsua mukaan, kun mentiin työvuoron jälkeen yksille…
Ostrakismi voi sanana monelle olla tuntematon, mutta ilmiö on vanha tuttu. Ostrakismi on sosiaalista ja henkistä väkivaltaa ja kiusaamista ilman suoraa haukkumista tai fyysistä kajoamista.
– Ostrakismiin ei nimittäin koskaan liity sanoja tai selityksiä, miksi joku jätetään huomiotta tai ulkopuolelle. Se on siis paljon hienovaraisempaa kuin fyysinen väkivalta tai suora haukkuminen, mutta silti se satuttaa yhtä paljon, tutkimusten mukaan jopa enemmän, sanoo Sirpa Manninen, väitöskirjatutkija Itä-Suomen yliopistosta.
Mannisen tuore ostrakismia käsittelevä tutkimus osoittaa, että jopa 73 % terveydenhuollon työntekijöistä on kokenut työpaikallaan ostrakismia viimeisen vuoden aikana. Sairaalaympäristössä työpaikkaostrakismia esiintyi eniten päivystyksessä.
– Tulokset ovat huolestuttavia ja ne olivat myös minulle tutkijana suuri yllätys. Tulokset herättivät huolen siitä, miten työyhteisöissä kohdellaan kollegoita näin ikävästi.
Tällä hetkellä Manninen on viimeistelemässä väitöskirjansa viimeistä osatutkimusta. Hän selvittää muun muassa sitä, miten työntekijät selittävät omaa hyljeksivää käytöstään ja/tai miksi he arvelevat tulleensa syrjityiksi.
Taustasyitä on monenlaisia
Mistä ostrakismi juontaa juurensa? Taustalla voi olla yhtä monta selitystä kuin on tilanteitakin.
– Joku voi lakata huomioimasta toisen olemassaolon ihan vaikka vaan ilkeyttään. Aivan kuin kollega olisi hänelle ilmaa.
Myös tietynlaiset persoonallisuudet saattavat olla alttiimpia joutumaan hyljeksinnän kohteeksi.
– Aikaisempien tutkimusten mukaan esimerkiksi hyvin hiljaiset, passiiviset ja alistuvat tai päinvastaiset, provosoivat, vahvat ja äänekkäät persoonat saattavat herättää työtovereissa halun jättää nämä ulkopuolelle. Mikään tällainen syy ei tietenkään oikeuta hyljeksintään, Manninen korostaa.
Ostrakismi ei suinkaan aina ole kahdenvälistä.
– Työpaikalla voi olla kerääntyneenä tai kerättynä kuppikunta, joka syrjii jotakuta. Tai sama päinvastoin, joku voi yksin alkaa hyljeksiä yhtä tai useampaa kollegaa.
Ei aina tarkoituksellista satuttamista
Ostrakismi on myös jossain määrin tilannesidonnaista.
– Tämä onkin se tekijä, miksi joskus jokin tilanne saatetaan nähdä hyljeksintänä tai huomiotta jättämisenä, vaikka kyseessä olisi esimerkiksi vain pettymys siitä, ettei saa niin paljon huomiota itselleen kuin mitä haluaisi.
Ostrakismi voi olla myös täysin tahatonta ja ajattelemattomuutta. Esimerkiksi uusi työntekijä, sijainen tai työharjoittelija voi kokea itsensä ulkopuoliseksi.
– On tärkeää huomioida erityisesti raporttitilanteissa, että opiskelija, uusi työntekijä tai sijainen ymmärtää varmasti, mistä puhutaan. Kannattaa välttää sisäpiirin slangia, jota toisten voi olla vaikea ymmärtää. Toisaalta jokaisella on myös vastuu varmistaa, onko ymmärtänyt jonkin asian oikein.
Kiireessä, paineiden keskellä, uupuneena tai ahdistuneena ihminen voi käyttäytyä välinpitämättömästi muita kohtaan, jopa tiedostamattaan.
Pitkät sairauslomat ja jatkuvasti vaihtuva henkilökunta voivat kertoa siitä, että yhteisössä annetaan tilaa ostrakismille.
Rakenteelliset syyt voivat ruokkia ostrakismia
Työpaikkaostrakismia ruokkivat kilpaileva ilmapiiri, työpaineet, ristiriidat sekä erimielisyydet kollegojen kesken tai esihenkilön ja työntekijän välillä. Pomollakin saattaa olla peiliin katsomisen paikka, sillä esihenkilön epäjohdonmukainen käytös sekä autoritäärinen ja välinpitämätön johtamistyyli lisäävät ostrakismia.
– Joskus esihenkilö saattaa antaa vain tietyille työntekijöille kannustusta, kehuja ja kiitoksia. Tällöin hän joko tahallaan tai tahtomattaan jättää huomiotta toisten tekemän työn. Terveydenhuoltoalalla on usein vaikeaa saada pitkät loma-ajat suunniteltua niin, että kaikki olisivat tyytyväisiä. Näinkin arkisessa asiassa olisi hyvä muistaa tasapuolisuus, se, että kaikkien toiveet olisivat saman arvoisia.
Tärkeää puuttua ajoissa
Sirpa Mannisen mukaan niissä organisaatioissa, joissa ei kyetä tunnistamaan ja valvomaan mahdollista työpaikkaostrakismia, esiintyy todennäköisemmin muitakin työhyvinvointia heikentäviä piirteitä, kuten kyynistymistä, sitoutumattomuutta ja turvattomuutta.
Ostrakismia kokenut voi kääntyä yhteisöä vastaan eli jos muihin ei saa yhteyttä hyvällä, niin pahalla sitten…Pitkään jatkunut hyljeksintä voi herättää raivoa ja kostonhimoa. Työpaikalla se saattaa tarkoittaa, että ihminen alkaa toimia vastoin organisaation etua ja käyttäytyy epäeettisesti.
Vaikeneminen ei ole aina kultaa
Vaikeneminen on yksi ostrakismin muoto.
– Ei puhuta enää toisille tai keskusteluista jätetään joitain ulkopuolelle, vaikka keskusteltavat asiat olisivat yhteisiä. Ostrakismi ei siis ole sellaista, että puhutaan epäsuorasti tai vihjaillen. Ostrakismi on aina täysin sanatonta. Tällöin ulossuljettu ei saa mitään selitystä sille, miksi hänelle ei yhtäkkiä puhutakaan tai oteta mukaan keskusteluihin. Vaikka ihminen kuinka kysyisi, että miksi te ette puhu minulle, hän ei saa vastausta.
Terveydenhuollossa pelkästään se, että joku tai jotkut suljetaan ulkopuolelle heikentää paitsi työhyvinvointia, niin vaarantaa myös potilasturvallisuutta, sillä oleellinen tieto jää välittymättä.
Työkaverien tuki auttaa jaksamaan
Mannisen tutkimuksen mukaan kollegiaalinen tuki on jopa tärkeämpää kuin työkuormituksen keventäminen. Myös lähiesihenkilön tuella on merkitystä, mutta vähemmän kuin kollegiaalisuudella.
– Ostrakismia koettiin ja havaittiin vähemmän, jos tukea saatiin samanaikaisesti sekä lähiesihenkilöltä että kollegoilta. Lähiesihenkilöltä saadulla tuella ei kuitenkaan ollut enää silloin merkitystä, jos työntekijä koki saaneensa tukea työtovereiltaan ja samaan aikaan arvioi työyhteisön sosiaalisen ilmapiirin hyväksi.
Työntekijä voi toimia myös niin sanottuna epävirallisena hyväntahdon lähettiläänä omassa yhteisössään.
– Työntekijät, joilla on myönteinen asenne työhön tai korkea sisäinen motivaatio työntekoon voivat olla tukena heille, jotka ovat vaarassa jäädä vähemmälle huomiolle tai ovat muutoin muita heikommassa asemassa.
Lähteet: Haastattelussa professori Niina Junttila: Tahattomasta ostrakismista on lyhyt matka yksinäisyyteen ja turvattomuuteen, STM, soteuudistus.fi
Sirpa M. Manninen, Samuli Koponen, Timo Sinervo, Antti-Jussi Kouvo, Sanna Laulainen. Työelämän tutkimus vol. 21 nro. 1 (2023).
