Helvi Jyräkosken valinta kahvila Tähkän vitriinin ääressä on helppo.
− Korvapuusti, kiitos.
Kotihoidon lähihoitaja Soili Parviainen auttaa kantamaan molempien syömiset ja juomiset pöytään.
− Minä se olen tällainen pullahiiri. Ennen aina itsekin leivoin pullaa, Helvi Jyräkoski tuumii kahvikupin ääressä.
− Välillä vaan meinaisi pulla maistua, eikä ruoka ollenkaan, Soili Parviainen vastaa, ja molempia naurattaa.
Helvi Jyräkoskella on aivan erityinen lempinimi kotihoidon työntekijöille.
− He ovat enkeleitä. Tulevat aina auttamaan minua, ja kaikki ovat niin mukaviakin.
Monesti Helvi Jyräkosken toive kotihoidon käynneillä on lähteä kauppa-asioille tai kahvilaan. Toisinaan mennään kyläilemään vaikkapa naapuriin. Hän pääsee edelleen kulkemaan ketterästi rollaattorin kanssa, mutta apu kodin ulkopuolella liikkuessa on tarpeen.
− On kivaa ajankulua, kun pääsee näkemään maisemia ja ihmisiä. Ja kesällä riksakyyti vasta oli hienoa menoa, Helvi Jyräkoski sanoo.
Sukat jokaiselle hoitajalle
Maija Virtanen avaa oven kotihoidon lähihoitaja Elina Janakalle. Käynnin ohjelmassa on joulutorttujen paistamista. Leivonnaisten täyttämisen ja taittelun lomassa Maija Virtanen alkaa muistella:
− Jouluna vuonna 1939 meidän perhe oli evakkotaipaleella, ja olimme päässeet majoittumaan erääseen kartanoon. Siellä me lapset katselimme, kun lotat leipoivat valtavan määrän torttuja lähetettäväksi miehille rintamalle. Samalla imeskelimme luumunkiviä.
Puuhan keskeyttää hetkeksi käynti makuuhuoneen nurkassa olevan lääkerobotin luona. Laitteen luukusta sujahtaa lääkepussi, ja koneääni ohjeistaa:
− Avaa pussi ja ota lääkkeet veden kanssa.
Maija Virtasta tämä huvittaa.
− Onhan se kai tarpeellinen neuvo, ettei vaan joku niele pussiakin samalla. Tämä robotti on ihan hieno juttu, mutta eihän se ole sama kuin tavata ja jutella elävän ihmisen kanssa.
Torttujen paistuttua on vielä hyvin aikaa juoda yhdessä kupit kahvia, maistella tuotoksia ja jutustella. Myös Maija Virtanen kertoo olevansa erittäin tyytyväinen kotihoitoon ja on tämän myös konkreettisesti ilmaissut. Edellisjouluna hän lahjoitti kutomansa villasukat kaikille kotihoidon työntekijöille.
− Se on melkein kuin sairaus, neuloosi, niin kuin joku on sanonut. Ei vain pysty lopettamaan. Yli tuhat sukkaparia olen varmasti yhteensä tehnyt elämässäni.
Tilaa luovuudelle
Ikaalisten kotihoidossa tällaiset hetket ja kohtaamiset eivät ole poikkeuksellisia. Työyhteisössä on tehty tietoinen päätös kehittää omaa toimintaa, ja kunnianhimoiseksi tavoitteeksi on asetettu ei sen enempää eikä vähempää kuin tarjota Suomen parasta kotihoitoa.
Kotihoitopäällikkö Tiina Hankala kertoo, että resurssit, asiakkaiden tarpeet ja kotihoidon yleiset haasteet ovat Ikaalisissa sinänsä aivan samantyyppisiä kuin kaikkialla muuallakin. Silti tehtävissä on paljon.
− Jo pelkkä yhteinen asenne merkitsee valtavasti. Olemme siirtyneet tietoisesti työtapaan, jossa palveluihin kuuluu muutakin kuin hoidollisia perustehtäviä, Tiina Hankala sanoo.
Asiakkaiden toiveita kuunnellaan ja kysellään aktiivisesti. Niihin myös pyritään vastaamaan mahdollisimman ketterästi. Asiakas saattaa vaikkapa mainita, ettei ole nähnyt pitkään aikaan laitoksessa asuvaa ystäväänsä. Tällöin yritetään viipymättä järjestää vierailu ystävän luokse kotihoitokäynnin yhteydessä.
Myös työntekijöiden omalla luovuudelle ja ideoille on päätetty antaa tilaa. Henkilöstöön luotetaan, eikä jokaiseen pieneen muutokseen tarvita esihenkilön hyväksyntää. Työssä on lupa hyödyntää omia kiinnostuksenkohteita ja harrastuksia.
− Ennen joulua esimerkiksi mietimme, miten korona-aikanakin voisi viedä joulumieltä asiakkaille. Niin sitten koottiin tonttutiimi, joka kävi laulamassa ja soittamassa joululauluja asiakkaiden luona. Osaa asiakkaista pukki ja tontut tervehtivät videoyhteyden välityksellä, ja siitäkin pidettiin kovasti, Elina Janakka kertoo.
Hyvä suunnittelu ratkaisee
Tärkeä osa laatua on työn optimointi, jota Ikaalisissa on toteutettu jo useita vuosia. Aina yksi hoitaja työskentelee toimistolla optimoijana. Tällöin hän suunnittelee koko tiimin seuraavan päivän käynnit ja toimii samalla kollegoiden puhelintukena erilaisissa juoksevissa asioissa.
Soili Parviainen ja Elina Janakka työskentelevät neljän viikon työkierrosta yhden viikon optimoijana ja muutoin kentällä.
− Hyvä suunnittelu on kotihoidon sydän. Lisäksi antaa rauhaa asiakkaiden kanssa työskentelemiseen, kun tietää, että toimistolta saa aina tarvitessa apua. Itselle optimointiviikko on toisaalta kiinnostavaa vaihtelua mutta henkisesti kuormittavampaa kuin asiakastyö, Soili Parviainen arvioi.
Optimointi ei Ikaalisissa tarkoita suinkaan hoitajien aikataulujen kiristämistä äärimmilleen, vaan suunnittelu on ennen kaikkea realistista. Osa käynneistä saattaa olla hyvinkin pitkiä, ja toisiin taas riittää lyhyempi aika. Koska jokainen optimoija tuntee asiakkaat henkilökohtaisesti, hän myös tietää heidän tarpeensa.
Joustava työote vaikuttaa palveluiden laadun rinnalla myös kotihoidon työntekijöiden viihtyvyyteen ja hyvinvointiin. Tästä kertoo esimerkiksi henkilöstön pysyvyys.
− Asiakkaiden ilo on tosi palkitsevaa. Kaikki vähän erilainen tekeminen tarjoaa heille elämyksiä, joita muistellaan pitkään, Elina Janakka toteaa.
Soili Parviaisen mukaan vaikkapa kesäinen riksapyöräkierros jäätelökioskille asiakkaiden kanssa katkaisee omankin päivän mukavasti.
− Eihän silloin edes tunnu, että olisi töissä.
