Kun sosiaaliohjaaja Katariina Suopajärvi, 31, astuu asiakkaan eteiseen, on työkaveri ehtinyt usein jo asukkaan jääkaapille. Se työskentelee ruokapalkalla ja tietää, minne suunnata herkkujen toivossa. Käynnit ovat koiralle muutenkin mieluisia, sillä se tietää saavansa yllin kyllin huomiota, hellyyttä ja rapsutusta.
Suopajärvi työskentelee Pelastusarmeijan tuetun asumisen Patas-yksikössä yhdessä 15 muun sosiaaliohjaajan kanssa. Heistä kolme käyttää työssään apuna omia koiriaan. Suopajärvellä on neljä koiraa, joista kolme kulkee tällä hetkellä mukana asiakaskäynneillä.
Saksanpaimenkoirat Belle, Ellu ja vastikään pentuja saanut Olli sekä schipperke Rino ovat Suopajärven työkavereita, tukihenkilöitä, jotka avaavat estoja ihmisten kohtaamisissa.
– Koirilla ei ole ennakkoluuloja, joten ne ovat aina yhtä innostuneita uusia ihmisiä tavatessaan. Koira helpottaa keskustelun aloittamista. Aluksi jutellaan koirista ja sen kuulumisista, sen jälkeen muista asioista, Suopajärvi kertoo.
Patas on päihde- ja mielenterveyskuntoutujille suunnattu Pelastusarmeijan tuettu asuminen: palvelukonsepti, jolla ehkäistään asunnottomuutta ja tuetaan omassa kodissa asumista. Tavoitteena on vahvistaa asiakkaan omia voimavaroja, kehittää elämänhallinnallisia taitoja ja luoda yhteistyöverkostoja. Ohjenuorana on elämänlaadun parantaminen ja arjen sujuvoittaminen yhdessä asiakkaan kanssa. Pelastusarmeijan tuettua asumista toteutetaan Turun ja sen kehyskuntien alueella sekä Porissa.
– Koirat ovat arvokas lisä mielenterveystyöhön. Niiden avulla rakennetaan luottamusta asiakkaan ja ohjaajan välille. Ilman luottamusta emme pääse tekemään työtämme, ja sen synnyttäminen voi viedä aikaa. Koirat ovat tässä kohdin iso apu. Ne poistavat väliltämme esteitä.
Sisältöä elämään
Koirat ovat kulkeneet Suopajärven mukana töissä jo vuosikymmenen.
– Kaikki alkoi opiskellessani lähihoitajaksi. Tein opinnäytetyön kaverikoiratoiminnasta. Kerroin asiakkailleni koiristani, ja he pyysivät, että toisin heidät näytille. Aloin ottaa heitä melkein päivittäin mukaan.
Patas-yksikössä työskentely on asiakaslähtöistä. Koiria käytetään apuna, jos asiakkaalle on hyötyä siitä, että luottamusta kasvatetaan koirien avulla. Kotikäynnillä sosiaaliohjaajan mukana on vain yksi koira, jotta järjestys säilyy.
– Osalla asiakkaista ei ole kauheasti sisältöä elämässä, joten koira tuo heille sitä. Joidenkin asiakkaiden kanssa käymme myös ulkona koiraa ulkoiluttamassa.
Mikäli joku selvästi pelkää koiria tai ei pidä niistä, ne jäävät kotiin. Toisaalta pienikokoinen Rino, lauman ainoa uros, on auttanut muutamia asiakkaita myös pääsemään eroon koirapelosta.
Kaikki koirat eivät kelpaa Suopajärven mukaan asiakastyön tukihenkilöiksi, sillä työ vaatii koiraltakin tiettyjä ominaisuuksia.
– Koiran on oltava rauhallinen, sosiaalinen, ja sellainen, että se lähestyy ihmistä. Lisäksi on hyvä, että eläin olisi perso ruualle ja että sillä olisi peruskäytöstavat hallussa. Ihmisiä vasten ei esimerkiksi saisi hyppiä.
Ihmisten tapaan koirat ovat yksilöitä, joten Suopajärvi koettaa valita työkeikoilleen koiria sen mukaan, millaisen asiakkaan luo on menossa.
– Ellu on innokas verrattuna rauhalliseen Belleen. Bellen elämässä tähtihetki on, kun saa ruokaa ja loikoilla sohvalla. Hän on asiakaskäynneillä usein vain läsnä, ja se onkin monelle tarpeeksi, että saa katsella ja hiukan silittää.
Suopajärven mukaan Ellu sopii parhaiten nuorille, jotka ovat itsekin aktiivisia, eivätkä pistä pahakseen sitä, että koira hössöttää. Rino taas on hyvä pyörätuoliasiakkaalle, koska sen voi ottaa syliinkin.
Saksanpaimenkoiran voisi kuvitella tuovan myös turvaa nuorelle naiselle, joka työskentelee päihde- ja mielenterveyskuntoutujien kanssa. Tästä ei kuitenkaan ole kyse.
– Ei minun tarvitse pelätä. Raskaan rikostaustan omaavan asiakkaankin olemus pehmenee koiran nähdessään. Hän rapsuttaa eläintä ja höpöttelee sille hellyttävästi. Koira tuo positiivisia asioita esille ihmisissä, Suopajärvi vakuuttaa.
Tukihenkilö mammalomalla
Asiakkaiden, työntekijöiden ja koirien suhde voi kasvaa hyvinkin läheiseksi. Asiakkaat kyselevät usein ensimmäisenä koirien kuulumisia.
– Kun Olli sai pentuja, moni odotti ja kyseli, ovatko pennut jo syntyneet. Piti saada nähdä kuvia ja videoita. Kun asiakkaan elämä seuraa omaa pientä ympyräänsä, niin onhan se iso uutinen, kun oma ”tukihenkilö” jää mammalomalle.
Toisinaan koirat herättävät asiakkaissa muistoja. Suopajärvi kertoo Torniossa vanhusten palvelutalossa tapaamastaan dementoituneesta miehestä, joka oli menettänyt puhekykynsä.
– Kun toin kaksi saksanpaimenkoiraani hänen luokseen, hän kykeni kertomaan, että hänellä on ollut pystykorva. Hoitajat olivat aivan ihmeissään. Hän oli selkeästi koiraihminen, ja tämä kohtaaminen avasi lukkoja hänessä.
Ratkaisujen etsijä
Suopajärvi aloitti työt Turussa Pelastusarmeijan tuetun asumisen yksikössä vuosi sitten helmikuussa. Vuonna 2013 lähihoitajaksi valmistuneella Suopajärvellä oli jo vuosien kokemus sosiaalialalta lähihoitajana kodinhoidossa ja vammaispalveluissa Rovaniemellä, Vantaalla ja Helsingissä. Suopajärvi on suorittanut myös sosionomin opinnot ja sosiaalityön opintoja.
Patas-yksikössä Suopajärvi työskentelee sosiaaliohjaajana ja tiiminvetäjänä. Hänen työnkuvansa on laaja-alainen. Asiakkaina on monenlaisia päihde- ja mielenterveyskuntoutujia, myös vankilatuomion saaneita. Haasteita työhön tuo se, että työmäärä on viime vuosina kasvanut huomattavasti. PATAS muutti Turun Kärsämäkeen isompiin tiloihin kesällä 2020.
Suopajärvi käy asiakkaiden luona kotikäynneillä ja tekee kaikkea, mihin asiakas tarvitsee apua. Yhdellä asiakaskäynnillä kuluu yleensä aikaa tunnista kahteen tuntiin.
– Asiakkaat tarvitsevat eniten apua arjenhallinnassa. Toisinaan etsitään kenkiä, joskus avataan viemäriä. Hoidan Kela-asioita, hankin tarvittavia tavaroita ja kalusteita asiakkaan kotiin, selvitän raha-asioita, huolehdin lääkärikäynneistä, käymme ulkoilemassa, kaupassa ja passikuvassa.
Suopajärvi sanoo löytäneensä nykyisestä tehtävästä todellisen tarkoituksensa.
–Teen nyt työtä, jota minun olisi aina pitänyt tehdä. Työni on joustavaa, vaihtelevaa ja vain mielikuvitus on rajana keksiessä keinoja, miten toimia asiakkaiden kanssa. Joku asia voi asiakkaalle olla käsittämättömän vaikea, mutta siihen voi pienellä ratkaisulla löytää suuren avun.
Suopajärvi työskentelee yhdessä oman tiiminsä, sosiaalityöntekijöiden ja sairaanhoitajien kanssa. Työ on haastavaa, mutta työmotivaatiota ruokkii onnistumisen tunne.
– On rikastuttavaa nähdä, kun asiakas voi paremmin. Siitä tulee itsellekin hyvä mieli. Kun on motivoitunut ja pitää työstään, niin jaksaa etsiä ratkaisuja.
Aina ei voi auttaa
Suopajärven mukaan vaikeinta on myöntää, ettei löydy keinoja tilanteen parantamiseksi, vaikka kuinka moni ammattilainen sitä pohtisi.
– Työmme ydintä on auttaa heitä, jotka apua tarvitsevat. Joskus on kuitenkin tunnustettava, että olemme tehneet kaikkemme, kaikkia ei pysty auttamaan. Sen myöntäminen on todella vaikeaa.
Korona-aika ei ole vaikuttanut koirien kanssa tehtäviin asiakaskäynteihin, mutta se on vaikeuttanut muuten työntekoa ja ihmisten auttamista.
– Menneinä kuukausina olen huomannut, miten hankalaa on ollut esimerkiksi saada asiakkaille työharjoittelupaikkoja, kun niitä ei ole ollut tarjolla. On myös ollut vaikea löytää asiakkaille mielekästä sisältöä elämään, kun kerhot ja muut vastaavat toiminnot ovat olleet tauolla.
– Kohtaamme ihmisiä, jotka ovat tippuneet yhteiskunnan järjestelmästä. Se herättää ajattelemaan, kuinka paljon on niitä, jotka eivät kykene pyytämään apua eivätkä ole saaneet sitä. Se on koskettavaa.
