– Miksi olet sairaalassa? lähihoitaja Iiris Pöyhtäri kyselee potilaalta.
– Minua alkoi pyörryttää ja soitin ambulanssin. Minulla todettiin aivoinfarkti.
Iiris kehottaa vuoteessa makaavaa potilasta puristamaan ensin oikealla kädellä, sitten vasemmalla. Sen jälkeen testataan, liikkuvatko sormet ja pystyykö kättä liikuttamaan. Seuraavaksi kokeillaan, liikkuvatko jalat.
– Suupieli näyttää roikkuvan vähän. Irvistä ja sitten kieltä puolelta toiselle, Iiris ohjeistaa.
Hän kipaisee hakemaan verenpainemittarin ja oikeankokoisen mansetin.
– Lukema on varmasti tähtitieteellinen. Minulla on ollut korkea verenpaine ammattikoulusta lähtien, eli 50 vuotta. Lopetin lääkityksen, kun laihduin ja paineet laskivat, mutta sitten ne alkoivat nousta uudelleen.
– Verenpaine saattaa olla osasyynä aivoinfarktiin, Iiris selostaa rauhallisesti.
– 188/116, korkeat ovat edelleen. Tulen lääkärin kanssa kierrolle myöhemmin, jutellaan sitten lisää, hän jatkaa.
Iiris on tutkinut potilaan neurologisen statuksen. Tämän tyyppisiä testejä tehdään pitkin päivää Keski-Suomen keskussairaala Novan neurologisella akuutti- ja kuntoutusosastoilla.
Tänään Iiriksen työvuoro kuntoutusosastolla on alkanut seitsemältä. Yöhoitaja on antanut raportin, jonka jälkeen hän on perehtynyt potilastietoihin tarkemmin. Iiris on tarkistanut myös lääkkeet ennen niiden antamista. Sitten hän on lähtenyt kiertämään omien potilaidensa huoneet.
Jatkuvaa oppimista
Iiris Pöyhtäri on työskennellyt Keski-Suomen keskussairaalassa vuodesta 2017 lähtien.
– Valmistuin lähihoitajaksi silloin keväällä. Olin kesän töissä kotihoidossa ja syksyksi sain sijaisuuden täältä. Olin ollut työharjoittelussa neurologisella kuntoutusosastolla opintojen loppuvaiheessa.
Iiris oli vain 20-vuotias aloittaessaan työn erikoissairaanhoidossa. Työ on vaativaa, sillä hän vastaa potilaiden kokonaisvaltaisesta hoidosta itsenäisesti tai työparin kanssa. Työtehtävät ovat iv-lääkitystä lukuun ottamatta samat kuin sairaanhoitajilla.
Työ ei kuitenkaan pelottanut vastavalmistunutta lähihoitajaa.
– Sairaala ei nuku koskaan. Täällä ei ole koskaan yksin töissä. Tämä on tiimityötä ja apua on aina saatavilla. Kukaan ei pärjää täällä itsekseen.
Tiimiin kuuluvat lähihoitajien ja sairaanhoitajien lisäksi lääkärit, fysioterapeutit, toimintaterapeutit, puheterapeutit, neuropsykologi ja sosiaalityöntekijät. Tarvittaessa konsultoidaan esimerkiksi ravitsemusterapeuttia tai päihdetyöntekijää.
Potilaskirjo on laaja. Osastolla hoidetaan potilaita, joilla on muun muassa aivoverenkiertohäiriö, aivokasvain, keskushermoston infektio, MS-tauti, Parkinsonin tauti, epilepsia, migreeni tai ALS. Hoitoon tulee myös onnettomuuksissa loukkaantuneita aivovammapotilaita.
– Oppiminen täällä on jatkuvaa. Tykkään siitä, ettei tässä tule koskaan valmiiksi.
Iiriksen vastuulla on tänään kolme potilasta. Työparina on sairaanhoitaja Veli Mäkivirta, jonka kanssa Iiris hoitaa yhdessä kahden autettavat potilaat. Työpari myös tuuraa toista tauon aikana, sillä potilaita ei jätetä koskaan valvomatta.
Hoitajat seuraavat potilaan neurologista oirekuvaa ja sen muutoksia, vitaalielintoimintoja ja lääkkeiden vasteita. He avustavat tarvittaessa kuntouttavalla työotteella kaikissa päivittäisissä toimissa. Lisäksi työtehtäviin kuuluu tutkimuksiin ja toimenpiteisiin valmistelu.
Myös psyykkisen tuen antaminen on tärkeä osa työtä. Moni on tullut osastolle loukkaannuttuaan onnettomuudessa tai yhtäkkisen vakavan sairauden kohdatessa.
Kuntoutumisen ihmeitä
Neurologisella akuutti- ja kuntoutusosastoilla on 28 paikkaa, joista kymmenen on akuuttipotilaille ja loput kuntoutuspotilaille. Hoitojaksot ovat akuuttiosastolla lyhyitä, usein vain parin päivän kestoisia. Kuntoutusosastolla vietetty aika voi olla viikkoja tai jopa kuukausia.
Iiriksellä on työvuoroja kummallakin puolella. Hän tykkää siitä, että työssä on vaihtelua.
– Työvuorot ovat yleensä hektisempiä akuutilla. Esimerkiksi jos potilas on saanut aivoinfarktin edellisenä päivänä, vitaalien ja neurologisen statuksen seuraaminen on äärimmäisen tarkkaa.
Kuntoutuspuolella potilaiden tila on yleensä jo vakaampi. Siellä käytetään kuntouttavaa työotetta.
– Kuntoutuminen vaatii kärsivällisyyttä potilaalta itseltään ja koko hoitotiimiltä. Joskus otetaan askel eteenpäin ja sitten kaksi taaksepäin.
Iiriksen mielestä hoitopolun seuraaminen on palkitsevaa.
– Saatan ottaa teho- ja valvontaosastolta matalatajuntaisen potilaan vastaan akuuttiosastolle. Kun vointi kohenee, hän siirtyy kuntoutusosastolle ja lopulta kotiin. Saan nähdä, että moniammatillinen työ on tuottanut tulosta.
Työssä joutuu kohtaamaan myös elämän rajallisuuden.
– Akuuttiosastolla tehdään ajoittain saattohoitopäätöksiä, esimerkiksi jos on ollut iso aivoverenvuoto ja toipumisennuste on huono. Jotkut siirretään terveyskeskuksen vuodeosastolle, toiset ovat osastolla loppuun saakka.
Todennäköisesti kävelet vielä
Aamukierron jälkeen Iiris Pöyhtäri jakaa potilailleen valmiiksi seuraavan vuorokauden lääkkeet. Sitten hän menee kansliaan, jossa on pari muuta tiimiläistä kirjaamassa.
– Olen tänään tuplavuorossa, joten minulla ei ole kiire kirjata. Teen joka listassa yhden tuplavuoron, jotta saan pidemmän vapaan, Iiris kertoo osastolla käytössä olevan autonomisen työvuorosuunnittelun eduista.
Iiris juttelee sairaanhoitaja Veli Mäkivirran ja fysioterapeutti Kaisu Simosen kanssa. Työhön kuuluu jatkuva tiedon jakaminen. Kun neurologiaan erikoistuva lääkäri saapuu osastolle, Iiris lähtee hänen kanssaan kierrolle. Ensimmäiseksi mennään aivoinfarktipotilaan huoneeseen.
Lääkäri kyselee vointia ja selviää, että jalassa on outoa kipua.
– Voi olla kihtiä. Jos haluat varmuuden asiasta, pitää ottaa nivelnestenäyte. Onko neulakammoa?
– Ei ole. Isällä oli kihti, potilas tuumaa.
Iiris saa ohjeeksi etsiä valmiiksi oikeanlaiset neulat, ruiskut ja puhdistusvälineet. Samalla pistetään kipeään jalkaan myös kortisonia.
Lääkäri selvittelee potilaan vointia kokonaisvaltaisesti. Selkäkin on kipeä.
– Buranaa ei voi ottaa, kun on ollut infarkti. Panadolia voi, neurologi ohjeistaa.
– En halua yhtään vahvempaa lääkettä, jotta pääsen treenaamaan. Lääkepöllyssä se ei onnistu.
Lääkäri ohjeistaa, että ensin alkavat istumisharjoitukset ja sitten kokeillaan seisomista.
– Kun olet jo saanut kantapään sängystä ylös viikon sisällä infarktista, todennäköisesti pystyt vielä kävelemään, lääkäri luo toivoa kuntoutumiseen.
Kierto jatkuu muiden potilaiden huoneissa. Kaikilla on erilaiset diagnoosit. Työ vaatii hoitajalta ja lääkäriltä laaja-alaista osaamista.
Työ menee tunteisiin
Iltapäivällä Iiris Pöyhtäri auttaa lääkäriä nivelnestenäytteen ottamisessa. Muuten vuoro jatkuu potilaiden voinnin seuraamisella ja lääkärin määräysten toteuttamisella.
– Päivitän hoitokertomuksia. Teen laboratoriotilauksia ja huomioin ravinnotta olot. Jo jaettuihin lääkkeisiin tuli joitakin muutoksia, joten päivitän ne.
Osastolla pidetään myös kuntoutuspalavereja, joihin tulevat kaikki potilaan hoitamiseen osallistuvat ammattilaiset. Jos kotiutuminen tai jatkohoitopaikkaan lähtö on ajankohtaista, potilas ja tarvittaessa myös omaiset ovat läsnä.
Iiris kokee, että omaisen kohtaaminen on toisinaan haasteellista. Jos tilanne on toivoton, riskinä on, että menee liikaa mukaan omaisen tunteisiin.
Joidenkin tilanne koskettaa väistämättä myös hoitajaa.
– Potilaana voi olla esimerkiksi nuori pienten lasten äiti, joka on täysin autettavassa tilassa. Tuntuu epäoikeudenmukaiselta, kun ajattelee, että kaiken piti olla vielä edessäpäin. Silloin joudun aktiivisemmin muistuttamaan itseäni siitä, että tämä on työtäni. En voi antaa muiden surun vaikuttaa liikaa elämääni.
Iiris kertoo, ettei työ synnytä pelkoa vaan kiitollisuutta.
– En pelkää, miten itselle käy. Olen kiitollinen terveydestä ja siitä, että saan tehdä tavallisia asioita. Ymmärrän, ettei tavallinen arki ole itsestäänselvyys. Työpäivän jälkeen on ihanaa pyöräillä kotiin, mennä lenkille ja tehdä muita arkisia askareita.
Mitä työ neurologisella osastolla vaatii lähihoitajalta?
- neurologista osaamista
- yhteistyökykyä
- paineensietokykyä
- nopeasti muuttuvien tilanteiden sietoa ja niistä selviytymistä
- kykyä tunnistaa oma osaaminen ja rohkeus pyytää apua tarvittaessa.
Agenttina sairaalassa
Iiris Pöyhtäri on Sairaala Novan steppi-agentti. Hänen tehtävänään on kehittää perushoitoa yhdessä henkilöstön ja esihenkilöiden kanssa.
– Perushoito on kaiken kulmakivi. Tarkkailen sen toteutumista, kiinnitän huomiota epäkohtiin ja puutun niihin. Esimerkiksi tarvittaessa hankin välineitä tai koulutusta perushoidon tueksi.
Steppi 2 -hanke on kansallinen verkosto, johon voivat liittyä työyhteisöt, jotka haluavat parantaa perushoidon laatua. Työpaikoille valitaan steppi-agentit, jotka ovat lähi- ja sairaanhoitajia. Työyhteisössä mietitään yhdessä, mitkä asiat vaatisivat kehittämistä.
– Osastollamme on kiinnitetty huomiota siihen, miten tärkeää on fyysisen hoidon lisäksi tukea vaikeasti loukkaantuneiden mielialaa. Kaksi hoitajaa opiskeli hiljattain mielenterveys- ja päihdetyön erikoisammattitutkinnon. He jakavat osaamistaan nyt koko tiimillemme.
Pöyhtäri on mukana järjestämässä hoitoalan opiskelijoille myös tutustumispäiviä, jolloin he pääsevät seuraamaan hoitajien työtä erikoissairaanhoidossa aamupäivän ajaksi. Iltapäivällä pidetään työpajoja, joissa on esimerkiksi järjestetty koulutusta asentohoidosta, käsihygieniasta ja suun hoidosta.
