Hoitajat työskentelevät kotihoidossa hyvin vaihtelevissa olosuhteissa, sillä jokaisen asiakkaan koti on erilainen. On tyypillistä, että hoitajalle kerrotaan, miten hänen tulee toimia asiakkaan kotona, mutta asiakasta ei valmistella mitenkään siihen, että kodista tulee pian hoitajan työtila, tutkija Maria Lindholm toteaa.
– Pahimmillaan hoitaja joutuu jatkuvasti työskentelemään haastavissa, epäsiisteissä ja epähygieenisissä oloissa.
Lindholm on toiminut kaksi vuotta kotihoidon työturvallisuutta selvittävän SafeKoti-tutkimushankkeen projektipäällikkönä. Väestön vanhetessa kotona tarjottavien palvelujen määrä lisääntyy jatkuvasti ja tarve kotihoidon työntekijöille kasvaa. Moni työnantaja on tällä hetkellä kiinnostunut siitä, miten kotihoidosta voisi tehdä hoitajille houkuttelevamman työpaikan.
Tutkimushankkeessa havaittiin, että hoitajien työturvallisuus jäi usein potilas- ja lääketurvallisuutta vähemmälle huomiolle kotihoidon tiimeissä. Tutkimukseen osallistui kotihoidossa työskenteleviä hoitajia Seinäjoelta, Tampereelta ja Kuopiosta.
Hoitaja pitää hoitajan puolta
Kotihoidon työturvallisuuteen liittyvät haasteet ovat olleet jo pitkään tiedossa. Hoitajien seuranta on vähäistä ja työ itsenäistä. Jos hoitajalle tapahtuu jotakin työpäivän aikana, kukaan ei välttämättä havaitse asiaa heti. Voi olla, että asiaan havahdutaan vasta työvuoron päätyttyä. Lindholm ei yllättynyt siitä, että hoitajat kohtaavat asiakkaiden luona vieraillessaan useita riskejä.
– Se sen sijaan yllätti, että hoitajat eivät juurikaan kokeneet turvattomuutta liittyen väkivallan uhkaan. Tätä asiaa on selvästi onnistuttu käsittelemään sote-puolella hyvin ja väkivallan hallitsemiseksi on tehty paljon työtä.
Tutkimuksessa näkyi hoitajien välinen solidaarisuus. Haastavissakin kodeissa käytiin, vaikka hampaat irvessä, ettei käynti jäisi seuraavan vuoron ongelmaksi.
Lumikolan kanssa peremmälle
Eniten ongelmia koettiin työnjakoon, tiedonkulkuun, ajankäyttöön ja esihenkilökontaktiin liittyen, myös siirtymät asiakkaiden välillä aiheuttivat hankaluuksia.
– Hoitajien oletetaan siirtyvän samassa ajassa paikasta toiseen, vuodenajasta riippumatta. Esimerkiksi teiden kunto vaikuttaa paljon siihen, pysyvätkö hoitajat aikataulussa. Lumisina talvina osa hoitajista joutui myös kolaamaan omin käsin reitin asiakkaan kotiovelle.
Kelirikkojen ja lumitöiden lisäksi työturvallisuuteen vaikuttivat olot asiakkaan kotona.
– Hoitaja saattoi olla ainoa ihminen, joka vieraili asiakkaan luona. Pahimmassa tapauksessa sisään pääsi vain tavarakasojen väleihin muodostuneita käytäviä kulkemalla. Hoitovälineitä ei voinut laskea mihinkään paikkaan ja hoidon toteuttaminen vaikeutui.
Tieto ei vieläkään kulje
Kotihoitotyötä leimasi myös jatkuva kiire. Asiakkaiden luona vierailtiin lyhyesti, mikä aiheutti huolta omasta jaksamisesta ja asiakkaiden pärjäämisestä. Lindholm toteaa, että esimerkiksi kirjaamistöille ei aina ole selkeästi rajattua aikaa ja paikkaa.
– Työpäivä saattoi myös mennä hetkessä uusiksi. Jos asiakkaalle joutui esimerkiksi kutsumaan ensihoidon, hänen kanssaan oli jäätävä odottamaan ambulanssia ja loppupäivän asiakaskäynnit vaativat uudelleenjärjestelyjä.
Moni myös toivoi, että eriparisiin tietojärjestelmiin saataisiin viimein yhdenmukaisuutta.
– Tieto ei kulje järjestelmien välillä. Jos asiakas oli ollut esimerkiksi sairaalassa, tieto siitä ei aina välittynyt kotihoidolle.
Lindholm toteaa, että monilla teollisuuden aloilla työturvallisuus on ykkösjuttu, sote-puolella näin ei vielä ole. Myöskään hoitajat itse eivät ole osanneet vaatia turvallisempia työskentelyolosuhteita.
– Moni hoitaja on hakeutunut kotihoitoon auttaakseen ihmisiä. Silloin oma turvallisuus ei ole aina ensimmäisenä mielessä.
Kuusi vinkkiä hoitajan turvaksi
Puhukaa työturvallisuudesta palavereissa
Jokainen palaveri kannattaa aloittaa keskustelulla työturvallisuudesta niin, että aihe on sidoksissa päivän työtehtäviin ja käsillä olevaan vuodenaikaan. Esihenkilö voi käyttää työturvallisuuden vuosikelloa asioiden ajankohtaista esillä pitämistä varten. Kotihoidon työnkuvaa kannattaa muuttaa siten, että koko tiimin yhteisiä kokouksia on mahdollista pitää säännöllisesti.
Kelirikko näkyy työsuunnittelussa
Vaihtelevat vuodenajat vaikuttavat siihen, paljonko aikaa hoitajalla kuluu yhteen asiakaskäyntiin. Näin on varsinkin seuduilla, joissa matkat asiakkaiden välillä ovat pitkiä. Olisi järkevää, että talvisin otettaisiin huomioon pimeys ja hankalat lumiolosuhteet sekä huomioitaisiin turvalliseen liikkumiseen vaadittu aika työpäivän suunnittelussa.
Missä ja milloin kirjataan?
Kirjaamistehtäville tulee varata aikaa ja sopiva, työturvallinen tila. Mikäli aikataulu on liian kireä, kirjaamistyö tihkuu muun työn lomaan ja sitä tehdään esimerkiksi rappukäytävissä. Paras olisi, että hoitaja ehtisi jokaisen asiakkaan jälkeen istua alas esimerkiksi autoon ja kirjata asiakaskäynnin tiedot, ennen kuin lähtee liikkeelle.
Alkukartoituksessa pitäisi näkyä hoitajankin tarpeet
Tällä hetkellä alkukartoitus tehdään lähinnä asiakkaan tarpeiden kannalta. Olisi tärkeää tarkastella asiakkaan kotia hoitajan työturvallisuus mielessä: mitä asioita pitää muuttaa, jotta kodissa työskenteleminen on työntekijälle turvallista? Yhteiset säännöt olisi hyvä käydä läpi asiakkaan ja hänen läheistensä kanssa.
Tietävätkö kollegat, jos jotakin sattuu?
Kotihoidossa töitä tehdään hyvin itsenäisesti. Haja-asutusalueilla työmatkat voivat olla todella pitkiä ja puhelinyhteydet huonot. Jos työpäivän aikana hoitajalle sattuu jotakin, osaako kukaan kaivata häntä? Yleinen turvallisuus paranee, jos hoitajien työpäivien etenemistä seurataan paremmin. Tämä lievittäisi myös hoitajien huolta ja yksinäisyyden tunnetta.
Esihenkilön on usein helpompi kieltää
Kotihoitajilta saatetaan pyytää palveluita, jotka eivät kuulu heidän työnkuvaansa. Parasta olisi, jos kotihoitajat voisivat ohjata tällaiset yhteydenotot esihenkilölleen, joka kantaisi myös vastuun kieltäytymisestä. Esihenkilöiden tulisi myös hyödyntää työntekijöiden tietoja entistä paremmin riskinkartoituksessa. Usein tiimillä on paras ajankohtainen tieto työturvallisuustilanteesta.
